Jälkeen syntiinlankeemuksen
Efter syndafallet (ruotsinkielinen nimi)
After the Fall of Man (englanninkielinen käännösnimi)
Après le péché original (ranskankielinen käännösnimi)
Nach dem Sündenfall (saksankielinen käännösnimi)
Purppuraviitta (työnimi)
Finna-arvio
Jälkeen syntiinlankeemuksen
Edvin Laineen ohjaama Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953) on koulumaailmaan sijoittuva draama. Klaus Toivola (Martti Katajisto) on varkaudesta nuorisovankilaan tuomittu koululainen, joka vapautuessaan huomaa elämänsä muuttuneen. Vaikeuksista huolimatta hän jatkaa opintojaan ankaran maisteri Kaharin (Edvin Laine) silmien alla. Klausille apuaan tarjoavat entinen tyttöystävä Anja (Eila Peitsalo) sekä maisteri Tuovi (Helena Vinkka), mutta menneisyys pitää häntä otteessaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Anni Rönkkö, Evald Terho, V. Auvinen, H-L. Holmström, J. Jussila, L. Laine, E. Linsen, S. Ranin, T. Rinne ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Anni Rönkkö, Evald Terho, V. Auvinen, H-L. Holmström, J. Jussila, L. Laine, E. Linsen, S. Ranin, T. RinneHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Anni Rönkkö, Evald Terho, V. Auvinen, H-L. Holmström, J. Jussila, L. Laine, E. Linsen, S. Ranin, T. Rinne
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Anni Rönkkö, Evald Terho, V. Auvinen, H-L. Holmström, J. Jussila, L. Laine, E. Linsen, S. Ranin, T. RinneHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Toukokuu - kesäkuu 1952, syyskuu - lokakuu 1952, maaliskuu 1953 (studio) |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Jälkeen syntiinlankeemuksen on kevään kotimaisen elokuvan yllättävä huippu, ehdoton ykkönen [- -]", arvioi P. Ta-vi (Helsingin Sanomat 24.5.1953). "Filmi, joka rohkaisee uskomaan kotimaisen elokuvan tulevaisuuteen ja kehityskelpoisuuteen [- -]", mainitsi Camera (Kauko Peltola, Satakunnan Kansa 27.5.1953). Juha Nevalaisen käsikirjoitus herätti myönteistä huomiota. Akar (Aarno Karhilo, Ylioppilaslehti 29.5.1953) piti tekstiä tiiviinä, dialogeja ja keskusteluja virkeinä ja elävinä. Moitteen sijaa Akar löysi lähinnä tarpeettomasta kehyskertomuksesta. T. H-u:n (Toini Havu, Ilta-Sanomat 23.5.1953) mielestä tarina ei haksahda hentomielisyyteen eikä sensaatiomaisuuteen. Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 24.5.1953) muistutti tärkeästä perusseikasta. "Ja onhan saatu jo paljon aikaan, kun kotimaisessa elokuvassa kerrankin syntiin lankeamisen lisäksi myös opiskellaan ja jopa tehdään ansiotyötä." "Omantunnon ja aavistelujen ilmentäjinä kaikuvat äänet olisivat mielestäni saaneet jäädä pois ja korvautua vaikka yksinpuheluilla", kritisoi I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 24.5.1953). "Ohjaaja Edvin Laine on ilmeisesti oppimassa Hetan ajalta filmin jäsentelemisessä ja leikkaamisessa kiinteyttä ja tasapainoisuutta. Suhdatonta tosin on vielä myös, varastamiskohtaus esimerkiksi on perusteettoman laajasti käsitelty, vaikka rytmi siinä olikin vilkas", analysoi Akar. J. H:n (Jaakko Hurme, Uusi Suomi 24.5.1953) mukaan Laine ei kuitenkaan ole saanut käsikirjoituksesta kaikkea irti. "Johtuuko tämä ehkä siitä, että hänellä on sangen vaativa osa samassa elokuvassa ja hän täten joutuu jakamaan voimiaan kahdelle taholle tai onko syy ehkä siinä, että useampia elokuvia tehdessään tahtoo rutiinityö olla haittana", J. H. aprikoi. Päähenkilöiden ohjauksen suhteen jäivät useat kriitikot kaipaamaan tiukempaa otetta. P. Ta-vi kirjoitti Martti Katajistosta: "Hän ei oikein tunnu pääsevän osaansa sisältäpäin, vaan pysyy ilmeissä [- -]." Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 10/1953) mainitsi Katajiston toistavan aineksia vanhoista roolisuorituksistaan. Helena Vinkan ensiesiintymistä valkokankaalla pidettiin yleisesti lupaavana. Valma Kivitien mielestä hän "tuo elokuvaamme erään tyypin, joka sieltä on tähän saakka puuttunut". P. Ta-vi luonnehti Vinkan olemusta viileän uhkeaksi, mutta toivoi parempaa replikointia. Edvin Laineen Pukinparta toi monen kirjoittajan mieleen Emil Janningsin Sinisessä enkelissä. "Pentti Unhon kuvaus tehostuu yhä. [- -]. Hauskoja ja erikoisia kamerakulmia [- -]", huomautti Valma Kivitie. "Autiokuvia oli hyvin käytetty", totesi Akar. Martti Savo puolestaan kiitteli onnistuneita laitakaupungin ulkokuvia. Elokuvan musiikkia tarkasteli H. A. (Heikki Aaltoila, Uusi Suomi 2.6.1953): "Bergström hallitsee keinovarat, mutta hänen saattaa joskus olla vaikea peittää päivänpaistettaan mustimpaan pilveen ja hyvyyttään satiiriin, ironiaan ja pirullisuuteen." - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Josef von Sternbergin Sininen enkeli (1930) sai Suomessa esitysluvan vasta vuonna 1952. Tämä klassikko lienee ollut Juha Nevalaisen mielessä, kun hän ryhtyi tekemään käsikirjoitusta elokuvaan Jälkeen syntiinlankeemuksen. Toinen selkeä esikuva löytyy Alf Sjöbergin ohjaamasta ja Ingmar Bergmanin kirjoittamasta Kiihkosta (Hets, 1944), jonka sadistinen opettajahahmo Caligula antoi piirteitä Jälkeen syntiinlankeemuksen Pukinpartaan, maisteri Kahariin. Nämä esikuvat ovat melkein hukuttaneet alleen elokuvan varsinaisen alkulähteen, Arvi Kivimaan vuonna 1948 ilmestyneen romaanin Purppuralaahus. Alunperin kansalaissodan jälkeiseen aikaan sijoitettu romaani on siirretty 1950-luvun alkuun ja vankileiristä vapautuvasta nuoresta Toivosta on tehty Linnanmäen huvipuistossa rahavarkauteen syyllistyvä koulupoika. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Sellaista on elämä Säv. Harry Bergström, san. Juha Nevalainen Es. Helena Vinkka, laulu, ja tanssiyhtye (playback), kaksi kertaa, yht. 3' 50". Levytys: Olavi Virta ja Triola-yhtye; Triola T-4087, 1953. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 8 - Harry Bergströmin SF-musiikkia 1952-1959; Artie Music AMCD 1054, 2019. 2. Raskaat askeleet / Kotiinpaluu Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 05". Levytys: Finlandia-Viihdeorkesteri, joht. Harry Bergström; Finlandia P 206, 36.4.1954. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 8 - Harry Bergströmin SF-musiikkia 1952-1959; Artie Music AMCD 1054, 2019. 3. Virsi 303 ("Ah, turmeltu on ihminen jo Aadamista asti - -) San. Lazarus Spengler Sekakuoro, laulu, ja urut (off, radio), 0' 25". 4. Tivolivalssi elokuvasta Keinumorsian (1943) Säv. ja sov. Harry Bergström, san. levytyksissä Kerttu Mustonen Orkesteri (off), 3' 20". Levytys: Georg Malmstén ja Odeon-orkesteri; Odeon A-228654, 2.12.1942. Kippari [Teijo Joutsela] ja Odeon-orkesteri, joht. Harry Bergström; Odeon PLD 91, 8.9.1953. Uudelleenjulkaisu (Georg Malmsténin lauluversio) cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 4. - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039, 2012. 5. Jaakko-kulta Säv. ja san. trad. Es. "alaluokkalaiset", laulu (100 %), 1' 00". Huomautuksia: Elokuvan aloittaa ja lopettaa orkesterin esittämä fanfaari (off, alku- ja lopputeksti), 0' 10". Raskaat askeleet ja Sellaista on elämä toistuvat elokuvan taustamusiikin varioituina aiheina. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |