Näyttelijä

Veijo Pasasen yli 30-vuotinen ura Tampereen Työväen Teatterissa käsitti monia Shakespeare-, Tšehov- ja Brecht-rooleja, mutta myös suuria musikaaliosia. Hän näytteli 30 vuoden mittaan yli 20 elokuvassa, joista tärkein on rikoselokuva Olemme kaikki syyllisiä (1954).


Veijo Pasanen syntyi kirvesmiesperheeseen 1930 Muuruvedellä. Hän valmistui Suomen Teatterikoulusta 1953, minkä jälkeen hän oli kiinnitettynä Kuopion Yhteisteatteriin 1953–55. Vuodesta 1955 hänen näyttämönsä oli Tampereen Työväen Teatteri yli 30 vuoden ajan.

Veijo Pasanen oli musiikkiteatterin spesialisti. Hän näytteli Billy Jackia tanskalaisten Ernst Bruun Olsenin ja Finn Saveryn musikaalissa Teinirakkautta, professori Higginsiä Frederick Loewen ja Alan Jay Lernerin My Fair Ladyssa, Daniloa Franz Lehárin Iloisessa leskessä ja suurlähettilästä Paul Abrahamin Viktorian husaarissa.

Harvinaisella tavalla ohjaaja Eino Salmelainen on kuvaillut niitä ominaisuuksia, joiden varassa Veijo Pasanen menestyi näyttämöllä: älyä ja tunnetta, päätä ja sydäntä tasapainoisesti, virkeätä havaintokykyä ja mukanaelämisen intoa, henkisen ja fyysisen ilmaisun riemullista yhteensulautumista, itsenäistä ajattelua ja mukautumisen kykyä.

Elokuvissa Veijo Pasasella oli vuosina 1952–83 yli 20 roolia, jotka paria poikkeusta lukuun ottamatta ovat sivuosia. Hänen tärkein suorituksensa on opiskelija Antti Kajavan osa Aarne Tarkaksen rikoselokuvassa Olemme kaikki syyllisiä (1954). Matti Kassilan ohjauksessa Aatamin puvussa ja vähän Eevankin… (1971) Pasanen näytteli asemapäällikkö Veijo Viirimäkeä. Sotilasta Pasanen näytteli elokuvissa Kaikkien naisten monni (1952, alokas), Tuntematon sotilas (1955, Uusitalo), Murheenkryynin poika (1958, alokas, kirjakauppa-apulainen Heikki Anselmi Aaltonen, joka sekoitetaan murheenkryynin poikaan Heikki Hemminki Aaltoseen) ja Sven Tuuva (1958, esikuntaupseeri).

1980-luvun alussa Veijo Pasanen näytteli lepokodin pitäjää Hullussa kesässä (1981), sirkustirehtööri Carlosta Arvottomissa (1982), aikatauluministeriä elokuvassa Kuningas jolla ei ollut sydäntä (1982), metsänostaja Liukkosta Akattomassa miehessä (1983) ja pappia elokuvassa Klaani – tarina Sammakoitten suvusta (1984).

Teatterin ohella televisio oli Veijo Pasaselle läheinen. Hän esiintyi klassisissa tamperelaissarjoissa Heikki ja Kaija (1961–71; Antero) ja Rintamäkeläiset (1972–78; pääosa Antti Rintamäkenä). Pasanen esiintyi kymmenissä muissakin tv-elokuvissa ja -sarjoissa, mm. Väinö Riikkilän nuortenromaanin Pertsa ja Kilu tv-sovituksessa (1971–75; konna Mankin rooli). Lasten suursuosikki oli Sirkuspelle Hermanni, jota Veijo Pasanen esitti TV 2:n Pikku Kakkosessa 1978–88. Jukka Kajava luonnehti Pasasen nekrologissa, että klovnerian riehakkuuden alla oli surumielisyyttä. Veijo Pasasella oli myös suuri merkitys teatteriopiskelijoiden kouluttajana.

Veijo Pasanen sai Pro Finlandia -mitalin 1986. Hän kuoli sydänkohtaukseen 57-vuotiaana 1988 Tampereella.


Kalevi Koukkunen
14.12.2014



Kirjallisuutta ja lähteita

Eino Salmelainen: Teatteriväkeä lähikuvassa. Helsinki: Tammi 1965, 53.

Panu Rajala: Tasavallan toinen teatteri. Tampereen Työväen Teatteri 1964–2001. Tampere: Tampereen Työväen Teatteri Oy 2001, 535.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Suomen kansallisfilmografia 9. Helsinki: Edita 2000.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toim. Ilona Tainio. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu. Helsinki: Tammi 1983, 330.

Veijo Pasanen. Nekrologi (Jukka Kajava). Helsingin Sanomat 18.2.1988.