Haku

Henkilö

Alf Salin

QR-koodi

Tiedosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Finna-arvio

Balettitanssija, studiopäällikkö

Alf Salin tanssi 1930-luvulla monien klassisten balettien sankariosat Suomalaisessa Oopperassa. Hän menetti talvisodassa toisen kätensä ja toimi vuodesta 1940 alkaen Oy Suomen Filmiteollisuuden studiopäällikkönä.

Alf Olavi Salin (1913-1964) oli taiteellisesti lahjakkaan Salinien nelipäisen lapsisarjan kolmanneksi vanhin. Isosisko Iris Salin (1906-1991) oli balettitanssijatar ja balettipedagogi, isoveli Holger Alexander (1911-1983) näyttelijä, jolla oli myös elokuvarooleja (mm, Punaisen viivan Topi Romppanen, 1959) ja pikkuveli Klaus Torsten (1919-1973) tanssitaiteilija ja Suomen Kansallisoopperan ensitanssija.

Alf Salin oli 1930-luvulla kiinnitetty Suomalaiseen Oopperaan balettitanssijaksi. Tanssijanura katkesi talvisotaan, jossa hän haavoittui vaikeasti ja menetti sen seurauksena vasemman kätensä. Uusi työpaikka löytyi Oy Suomen Filmiteollisuudesta yhtiön studiopäällikkönä. Samanaikaisesti Salin oli myös yhtiön studiotilojen henkilöstöpäällikkö. Näissä tehtävissä hän toimi kuolemaansa 1964 saakka.

Työnantajan edustajana Alf Salin oli hyvin pidetty henkilö. Hän esiintyi myös pienissä avustajanrooleissa useissa Oy Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa 1940-63. Aarne Tarkaksen elokuvassa Naiset, jotka minulle annoit (1962) hänellä oli cameorooli SF:n studiopäällikkönä.

Alf Salinin puoliso vuodesta 1940 oli tanssijatar, balettipedagogi ja koreografi Airi Säilä (1907-1991). Hän oli Suomalaisen Oopperan baletin tanssija ja esiintyi tanssijana myös muutamassa elokuvassa vuodesta 1939 alkaen. Airi Säilä ohjasi vuosina 1943-61 tanssikohtaukset ja suunnitteli koreografian useihin elokuviin. Elokuvan Hevoshuijari (1943) tanssit hän suunnitteli yhdessä Alf Salinin kanssa.


Kari Uusitalo



Kirjallisuutta

Auli Räsänen: Tanssi on elämäni - Airi Säilä. Helsinki: Tammi, 1986.

Tallennettuna: