Majuri maantieltä
Landsvägsmajoren (ruotsinkielinen nimi)
The Major off the Highway (englanninkielinen käännösnimi)
Le Major des grandes routes (ranskankielinen käännösnimi)
Der Major von der Landstrasse (saksankielinen käännösnimi)
Kommellusten kasarmi (työnimi)
Masa-majuri maantieltä (työnimi)
Finna-arvio
Majuri maantieltä
Ossi Elstelän ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama sotilasfarssi Majuri maantieltä (1954) pilailee armeijan sääntöjen kustannuksella. Kulkuri Masa Pikkarainen (Masa Niemi) tutustuu Pikku-Aleksiin (Armas Jokio), jonka Jenny-vaimo (Siiri Angerkoski) on juuri jättänyt rahatta maantielle. Kaverukset päätyvät ruuan etsinnässään armeijan kasarmille, jossa Masaa luullaan tarkastuskäynnille tulleeksi majuri Pikkaraiseksi (myös Masa Niemi).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1954 (3 viikkoa) |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Varsin vaisuksi jäivät kriitikoiden kommentit. "Vaatimattomuus kaunistaa tätä uutta kotimaista elokuvaa. Mikään muu ei sitä sitten kaunistakaan", kirjoitti Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 8.12.1954). "Leikki sijansa saakoon — kaikin mokomin — mutta jokin tolkku täytyy sentään leikittäessäkin säilyttää. Muuten käy kovin helposti niin, että pilkka sattuu omaan nilkkaan", huomautti L. N-rg (Leo Nordberg, Uusi Suomi 5.12.1954). "Reino Helismaan tämänkertainen aihe tuo väkisin mieleen N. Gogolin Reviisorin. Onkohan tämä klassillinen näytelmä todella niin lähellä Helismaan sydäntä, että hänen oli pakko 'luoda se uudelleen' suomalaisessa sotilasmiljöössä - vai oliko muuten vain pula aiheesta?" ihmetteli veetee (Työkansan Sanomat 5.12.1954). "Eräitä tyypillisiä sotilaselämän tärkeyksiä nauretaan suoraan tai kiertoteitse, silloin tällöin livahtaa mukaan jokin sukkeluus ja muutama reipas laulu (Juha Eirto sankarina laulaa)", totesi puolestaan Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 5.12.1954). Elokuvan aiheeseen suhtautumisen ääripäitä kuvastavat Ilta-Sanomien Juha Nevalainen ja Uuden Suomen L. N-rg. Nevalainen: "Joku saattaa kimmastua siitä, että Suomen armeijasta ei jatkuvasti löydetä muuta kuin pelkkää pölkkypäisyyttä, mutta tämä elokuva on itsessään niin pölkkypäincn, ettei siitä kannata suuttua." L. N-rg: "Tämän kaltainen pilailu on täysin epäoikeudenmukaista ja tuomittavaa puolustuslaitoksemme halventamista, ja mikä yleisön kannalta harmillista, se ei edes ole hauskaa." Ohjaaja Ossi Elstelä sai osakseen vain vähäistä huomiota. M. S. (Maija Savutie, Vapaa Sana 5.12.1954) näki ohjaajan otteen veteläksi ja aiheen kömpelösti toteutetuksi. Nya Pressenin B. P. (Bengt Pihlström, 4.12.1954) huomautti miljöökuvauksen puuttumisesta ja kuvallisen yhteyden löyhyydestä. "Pahin kompastuskivi on päähenkilöä esittävä Masa Niemi, joka voi käydä laatuun sivuosatyyppinä, mutta jolta kerta kaikkiaan puuttuu näyttelijänkyvyt kantamaan pääosaa edes kunnon farssissa", mainitsi M. S. Juha Nevalaisen mielestä Masa Niemi "astuu jatkuvasti yli sen rajan, missä koomillisuus muuttuu vastenmieliseksi". Jyväskylän Sanomien (16.1.1955) A. S. huomautti Niemen mahdollisuuksista amerikkalaistyyliseksi pelleilijäksi, jos häntä vain kunnolla ohjattaisiin. Taru Mäkelä kirjoitti vuoden 1982 televisioesityksen yhteydessä (Katso 42/1982): "Kerrassaan epäonnistunut ratkaisu on lauluosuuksien ymppääminen elokuvaan, mutta sisällöltään arveluttavinta antia elokuvassa ovat kankeiden asenteiden voimalla hahmotellut henkilökuvat mustalaispariskunnasta (Armas Jokio ja Siiri Angerkoski)." - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Suomen Filmiteollisuus tuotti kesällä 1954 kaksi sotilasfarssia: esikoisohjaaja Aarne Laine ohjasi Kasarmin tyttären, vanha tekijä Ossi Elstelä rillumarei-tyyppisen elokuvan Majuri maantieltä. Käsikirjoituksen Reino Helismaa teki nimenomaan Masa Niemeä ajatellen, kaukaisena esikuvanaan Nikolai Gogolin näytelmä Reviisori. Kulkuri-Masan luonnehdinta "hyväntahtoinen, maanmatala" on lähtöisin tuotannonjohtaja T. J. Särkältä, joka teki runsaasti merkintöjä Helismaan tekstiin ja muokkasi sen kuvauskäsikirjoitukseksi. Masa Niemen pääosassa on nähty vaikutteita Charles Chaplinilta, Nils Poppelta ja Adolf Hitleriltä; käsikirjoituksen erään kohtauksen tyyliohjeena on "á la Chaplin". Siiri Angerkosken ja Armas Jokion esittämä romanipariskunta Jenny ja Pikku-Aleksi ovat tuttuja jo Muhoksen Mimmistä (1952) ja Lentävästä kalakukosta (1953). Heidän kielenkäytössään voi havaita vaikutteita myös Säkkijärven murteesta. Ainoassa elokuvaroolissaan nähty Orvokki Vesaranta (1915-2010) oli Esa Pakarisen toinen vaimo, joka toimi näyttelijänä mm. Lahdessa ja Kokkolassa ja perusti oman balettikoulun. Vuonna 1972 hän muutti Kanadaan. Samaten ainoassa elokuvaroolissaan nähtiin myöhemmin 1960-luvulla televisio-ohjelmasarjassa Sirkus Papukaija fakiiri Kronblom –hahmonsa tunnetuksi tehnyt Nils Hedengren (1913-1996). Laulaja Juha Eirtolla oli suurin roolinsa tässä elokuvassa. Kuvaaja Pentti Valkealan haastattelun 14.9.2007 mukaan elokuva kuvattiin kolmessa viikossa. Varuskunta-alueena oli Helsingin Sotamuseon sisäpiha Liisankadulla, varuskunnan hevostalleina Ruskeasuon ratsastustallit ja hevoset saatiin käyttöön poliisilta. Pikku-Aleksin ja Jennyn hevoskaupat Porvoon torilla on lisätty kuvausvaiheessa, käsikirjoituksessa niitä ei ole. Siiri Angerkoski pelkäsi hevosia. Niiden taputtelu kyllä sujui, mutta kohtauksessa, jossa hänen piti kiivetä hevosen selkään, hänellä oli sijaisnäyttelijä. Jaksossa, jossa majuri Pikkarainen ja kulkuri Pikkarainen kohtaavat, käytettiin trikkikuvan lisäksi myös molemmissa rooleissa vuoron perään sijaisnäyttelijää. Käsikirjoituksessa olleita Liisan ja Masan kohtauksia on karsittu, rajavartiokoulutuskomppania vaihtui elokuvassa viestikoulutuskomppaniaksi ja käsikirjoituksesta poiketen päivystävästä vänrikki Auerista ja rättimikko Noposesta käytetään näyttelijöiden oikeita sukunimiä. Käsikirjoitukseen kirjoitettuja sotilaiden marssikohtauksia lauluineen on jätetty kuvaamatta. Samaten luutnantti Touhun koominen lauluesitys klassikosta Palaja Sorrentoon on myös jätetty pois. Pikku-Aleksin laulu "Jossain nytkin nuotio..." on vaihdettu kuvaustilanteessa Olavi Virran levyttämään iskelmään Pustan kukka, Marinka, tosin kaihon kohteena Aleksilla oli Jenny. Myös sotilaiden saunalaulu vaihtui kappaleeseen Vanhan masin aapinen. Roihun lauluesitys Me kaksi vaihdettiin kuvausvaiheessa uunituoreeseen lauluun Täyttymätön toive. Elokuvassa on leukailua Suomi-Filmin ja SF:n 1940- ja 1950-luvun Kuollut mies -elokuvasarjaa kohtaan. Kapteeni Koivulan repliikeissä on viittaus SF:n edelliskeväiseen uutuuteen Minä soitan sinulle illalla. Myös Pikku-Aleksi vitsailee ajankohtaisesta puheenaiheesta, Miss Universumin Armi Kuuselan muuttamisesta Filippiineille. Aliupseerikerhon iltamaesityksessä Masa Niemi esittää savonmurteella vanhoja bravuuri-numeroitaan, kuten Jupasenmäen sonniosuuskunnan iltamia (tässä Nilsiän ja Nipasenmäen sonni- ja marttayhdistyksen), laulaa ja steppaa pianonsoittonsa välikkeenä istualtaan. Alun keittiöjaksossa hän rummutti ruokailuvälineillä astioita niin, että onnistui halkaisemaan juomalasin. Kun elokuva alkaa, on maanantai ja heinäkuun 19. päivä. Saman päivän iltana tapahtuvassa kohtauksessa, jossa Masa koettaa juonia itsensä vapaaksi Liisan pauloista, päiväksi mainitaan torstai ja 14. Seuraava päivä on komppanian toimiston seinäkalenterin mukaan keskiviikko heinäkuun 21. Harmittomaksi tarkoitettu hupailu vaikeutti välillisesti Tuntemattoman sotilaan tuotantoa seuraavana vuonna. Puolustusvoimain komentaja, jalkaväenkenraali K. A. Heiskanen katsoi elokuvan loukanneen siinä määrin Suomen puolustusvoimain kunniaa, että kielsi yhtiöltä kaiken avun Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa. "Kylmä-Kalle" lähetti terveisensä adjutantin kautta: "Kenraali sanoi näin, että koska te teitte sellaisen kuvan kuin Majuri maantieltä, niin ei anneta teille remmin pätkääkään." Näin siitäkin huolimatta, että alkutekstien yhteyteen oli lisätty sovitteleva teksti: "Tällainen kommellusten kehrä voisi lähteä kierimään minkä valtakunnan armeijan yksikössä tahansa. Mikseipä siis myöskin Suomen! Seuratkaamme siis Majurimme seikkailuja hymy silmäkulmassa ja nauru huulilla, sillä: Ken leikistä suuttuu, siltä jotakin puuttuu!" - Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila (2023) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Toivo Kärki Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 40". 2. Kotini on maantie Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa 1) Orkesteri (off), viisi kertaa, yht. 3' 20". 2) Es. Masa Niemi, laulu ja vihellys (playback / orkesterisäestys), 0' 45". 3) Es. Masa Niemi, laulu ja vihellys (playback, orkesterisäestys ja off, lopputekstit), 1' 10". Levytys: Justeeri (= Kauko Käyhkö) ja Pirteät Pelimannit; Rytmi R 6202, 22.1.1954. 3. Orpo sydämeni Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Orvokki Vesaranta, laulu (100 %), 0' 20". Levytys: Metro-Tytöt ja Toivo Kärjen yhtye; Rytmi R 6216, 3.6.1954. 4. "Alokas ja sotilas ja sitten korpraali - -" Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Armas Jokio, laulu, ja Masa Niemi, lusikat (100 %), 0' 30". 5. Täyttymätön toive Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa 1) Es. Juha Eirto, laulu, ja Sirkka-Liisa Wilén, piano (playback, Juha Eirto, laulu, Toivo Kärki, piano, ja orkesteri), 1' 20". 2) Es. Juha Eirto, vihellys (playback), 0' 05". Levytys: Metro-Tytöt ja Decca-yhtye, joht. Toivo Kärki; Decca SD 5267, 19.7.1954. 6. Pustan kukka Marinka / "Pustan kukka Jenny" Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Orvokki Itä (= Reino Helismaa) Es. Armas Jokio, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 40". Levytys: Olavi Virta ja Decca-orkesteri; Decca SD 5230, 22.10. 1953. 7. Vanhan masin aapinen Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. "alokkaat", laulu (playback, mieskuoro), 0' 30". Levytys: Georg Malmstén, sotilaskuoro ja Helsingin Varuskuntasoittokunta; Odeon PLD 78, 11.6.1953. 8. Kun kesä on mennyt Säv. J. A. Schatrow, sov. Toivo Kärki Harmonikka (off), 0' 15". Levytys: Metro-Tytöt ja Decca-sekstetti, joht. Toivo Kärki; Decca SD 5205, 10.4.1953. 10. Taikayö Säv. M. D. Tomnikovski, sov. Toivo Kärki Harmonikka (off), 0' 20". Levytys: Metro-Tytöt ja Toivo Kärjen yhtye; Rytmi R 6171, 24.2.1953. 11. Sonny Boy Säv. B. G. de Sylva, sov. Toivo Kärki Toivo Kärki, piano (off), 0' 35". 12. Muista minua Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Juha Eirto, laulu, Toivo Laine, harmonikka, Reijo Kallio, kitara, Vladimir Kopteff, alttosaksofoni, ja Ylermi Kosonen, kontrabasso (playback, Juha Eirto, laulu, ja viihdeorkesteri), 0' 55". Levytys: Metro-Tytöt ja Rytmi-orkesteri; Rytmi R 6186, 29.5.1953. 13. "Isännäl' ja emännäl' ol' sonnivasikka" ("Aaria elokuvasta Kuollut mies tukehtuu") Säv. ja san. Masa Niemi Masa Niemi, laulu (100 %), 0' 35". 14. Ukko Nooa variaatio Säv. Carl Mikael Bellman Es. Masa Niemi, piano ja steppaus, Toivo Laine, harmonikka, Reijo Kallio, kitara, Vladimir Kopteff, alttosaksofoni, ja Ylermi Kosonen, kontrabasso (100 %), 0' 30". Huomautuksia: Alkumusiikki koostuu sävelmistä Kotini on maantie ja Täyttymätön toive. - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |