Tyttö kuunsillalta
Flickan från månbron (ruotsinkielinen nimi)
The Girl from Moon Bridge (englanninkielinen käännösnimi)
La Fille du pont de la lune (ranskankielinen käännösnimi)
Das Mädchen von der Mondbrücke (saksankielinen käännösnimi)
Kuunsilta (työnimi)
Finna-arvio
Tyttö kuunsillalta
Matti Kassilan ohjaama ja käsikirjoittama draama Tyttö kuunsillalta (1953) pohjautuu Juhani Tervapään (Hella Wuolijoki) kuunnelmaan. Kun tohtori ja kahden aikuisen lapsen leskiäiti Pepi Varala (Ansa Ikonen) näkee konsertissa nuoruudenrakkautensa Erik Rambergin (Joel Rinne) kyllästyneen oloisena, päättää hän herättää tämän vuorineuvokseksi kohonneen miehen opiskeluaikaisen elämänhalun. Pepi soittaa Erikille salaten henkilöllisyytensä esitellen itsensä tytöksi kuunsillalta. Hän tunnustaa myöhemmin lämpimät tunteensa, joihin rakkaudettomaan avioliittoonsa ja vaimonsa Flooran (Kerstin Nylander) alkoholismiin kyllästynyt mies oitis vastaa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />W. Söderström, K. Lappalainen, H. Lahtinen, K. Lehtinen, L. Kaarnakorpi, E. Lappalainen ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />W. Söderström, K. Lappalainen, H. Lahtinen, K. Lehtinen, L. Kaarnakorpi, E. LappalainenHae aiheistaAvustajat
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Elokuun loppupuoli, lokakuussa 1 päivä 1952, helmikuu - huhtikuu 1953 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Martti Savon (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 1.11.1953) ajatukset kertoivat kritiikin yleisestä asenteesta: "Tyttö kuunsillalta on Matti Kassilan viimeisin ja huolellisin työ ja samalla myös uusi todistus kotimaisen elokuvan mahdollisuuksista ja kotimaisten elokuvamiesten kyvyistä." Elokuvan lähtökohta todettiin vaikeahkoksi. "Kahden ihmisen puhelinkeskustelujen elokuvaaminen ei ole vallan helppoa ja yksinkertaista työtä", huomautti L. N-rg (Leo Nordberg, Uusi Suomi 1.11.1953). I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 1.11.1953) selvitti, miten Matti Kassila ongelman ratkaisi. "Toistetut puhelinsoitot on esitetty kaksoiskopiointia hyväksi käyttäen. Tämä vanha filmitrikki on suoritettu älykkäästi puhujien mielialoja noudattaen." Erityistä aihetta kritiikkiin antoi kuitenkin itse tarina. "Nyt molempien päähenkilöiden, kypsyneiden ja töissään kiinni olevien ihmisten käyttäytymistä on monissa vaiheissa vaikea uskoa. Toisaalta se on hatikkamaista, toisaalta karkeaa [- -]", totesi P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 1.11.1953). Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 31.10.1953) kirjoitti Hella Wuolijoen välillä poteneen "yliherkkyyttä naissydämen sykähtelyä analysoidessaan". M. S:n (Maija Savutie, Vapaa Sana 1.11.1953) mielestä elokuva paljastaa ennen kaikkea naispäähenkilön psykologisen epäuskottavuuden. Kassilan kuvallinen ote antoi kriitikoille ilonaihetta. "Hänen filmisilmänsä vaistoaa valppaasti ja itsenäisesti, mikä selvästi tuo hänen ohjaukseensa persoonallisen ja varman sävyn", huomautti Juha Nevalainen. Myös J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 4.11.1953) oli tyytyväinen kuvaustyyliin: "Kassila kan med några få bilder, med några välvalda kameravinklar klarlägga en situation, ett stämningsläge [- -]. "Näyttelijäsuorituksiltaan Tyttö kuunsillalta on oivallisinta kotimaista, mitä olemme aikoihin saaneet nähdä", mainitsi L. N-rg. Ansa Ikosen ohella kiiteltiin Joel Rinnettä. "Vi möter ofta i närbild skådespelarens intressanta ansikte, vars mimiska utryksmöjligheter intelligent och behärskat utnyttjas", arvioi G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 1.11.1953). P. Ta-vi muisti sivuosan esittäjiäkin: "[- -] Kerstin Nylander [- -] saa osassaan esiin onnetonta ihmistä, naistakin siitä huolimatta, ettei filmissä juuri anneta tilaisuutta siihen." "Aarre Koiviston lavastukset luovat todellisuuden ilmapiiriä jopa vuorineuvoksenkin vauraaseen taloon, mikä on lavastajan taholta varsin päteväksi katsottava kisällinäyte", tuumi Juha Nevalainen. Heikki Aaltoilan musiikkia kiitettiin useassa arvostelussa neutraaliksi, ei-sentimentaaliseksi. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Tultuaan vuonna 1949 erotetuksi Yleisradion pääjohtajan virasta Hella Wuolijoki jatkoi kirjailijan uraansa kuunnelmien, näytelmien ja muistelmiensa parissa. Hänen vuonna 1951 radiossa esitetty romanttinen kuunnelmansa Kuunsilta herätti elokuvatuottaja T. J. Särkän mielenkiinnon - kuunnelman miespuolisessa päähenkilössä Särkkä havaitsi yhtymäkohtia omaan elämäntarinaansa. Wuolijoen tarina sai jo elokuvan nimessä kuunnelmaa enemmän romantiikan hohtoa. Kertomuksen päätapahtumat kytkettiin elokuvaversiossa vuoteen 1950 ja takautumat vastaavasti vuoteen 1924 ja sitä seuraaviin lähivuosiin. Nuo takautumat, joissa keski-ikäiset Ansa Ikonen, Kerstin Nylander ja Joel Rinne esittävät elämänsä hehkeintä nuoruutta eläviä ylioppilaita, ovat epäuskottavia sikäli, että maskeeraaja ei ole kyennyt loihtimaan riittävää illuusiota esiin. Kirjailija itse uskoi lujasti elokuvan sisältöön, siihen, että avioliitossa siitetyt ja syntyneet lapset voivat fyysisestä isästään huolimatta saada naisen nuoruudenrakastetun ulkonaisen olemuksen ja luonteenpiirteet. Elokuvan tuotanto keskeytettiin syksyllä 1952 muutamiksi kuukausiksi Matti Kassilan ohjatessa "Varsovan laulun". Kalle Peronkosken taitavaa kuvausta on kiitelty myös jälkeenpäin. Kun Tampereen Puhelinosuuskunta vuonna 1982 vietti 100-vuotisjuhliaan, se järjesti asiakkailleen ilmaisen yleisönäytännön elokuvasta. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Orkesteri, joht. Heikki Aaltoila (off, alkutekstit), 0' 25". 2. Finlandia Säv. Jean Sibelius Es. Orkesteri, joht. Heikki Aaltoila (playback, alkutekstit), 2' 10". 3. Til varen / Keväälle op. 43 nro 6 kokoelmasta Lyriske stykker III Säv. Edvard Grieg Es. Ilmi Parkkari, piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), kaksi kertaa, yht. 1' 20". 4. Gaudeamus igitur Säv. ja san. trad., sov. Heikki Aaltoila Es. Osakuntalaiset, laulu latinaksi (playback, Hämäläisen Osakunnan kuoro, laulu, ja orkesteri, joht. Heikki Aaltoila), 0' 50". 5. Vestmanviiki / Vestmanviikin balladi / "Oi ijäisyys" / "Kuolleen miehen jäljet" Säv. ja san. trad., sov. Heikki Aaltoila 1) Es. Ansa Ikonen, laulu (100 %), 0' 05". 2) Hämäläisen Osakunnan kuoro, laulu, ja orkesteri, joht. Heikki Aaltoila (off), 1' 00". 3) Hämäläisen Osakunnan kuoro, hyräily, ja orkesteri, joht. Heikki Aaltoila (off), kolme kertaa, yht. 3' 05". 4) Es. Matti Ranin, laulu ja piano (100 %), kahdessa osassa, 0' 30". 5) Es. Joel Rinne, laulu ja lausunta (100 %), 0' 10". 6) Hämäläisen Osakunnan kuoro, hyräily ja laulu, ja orkesteri, joht. Heikki Aaltoila (off, lopputekstit), 1' 00". 6. Braut Chor (Treulig geführt ziehet dahin / Morsiuskuoro oopperasta Lohengrin Säv. Richard Wagner, sov. Heikki Aaltoila Oboe (off), 0' 55". 7. Der Asra ("Und mein Stamm sind jene Asra - -") op. 32 nro 6 Säv. Anton Rubinstein, san. Heinrich Heine 1) Ilmi Parkkari, laulu saksaksi (off), 0' 20". 2) Es. Ansa Ikonen, laulu (100 %), 0' 10". Huomautuksia: Alkumusiikin ja taustamusiikin pääaiheena on kansansävelmä Vestmanviikin balladi. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta. |
||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||
Dokumentaarisen näköiset kuvat linja-auton auto-onnettomuudesta olivat Suomi-Filmin tilauselokuvaansa varten toteuttamia. - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |