Yhden yön hinta
Priset för en natt (ruotsinkielinen nimi)
The Price of One Night (englanninkielinen käännösnimi)
Le Prix d'une nuit (ranskankielinen käännösnimi)
Preis einer Nacht (saksankielinen käännösnimi)
Helsingin nukkuessa (työnimi)
Kaupungin nukkuessa (työnimi)
Poliisi on murhattu (työnimi)
Finna-arvio
Yhden yön hinta
Edvin Laineen ohjaama Yhden yön hinta (1952) on rikoselokuva, jossa kuvataan yhden yön tapahtumia Helsingissä erityisesti poliisin ja alamaailman näkökulmasta. Hugo Nousiaisen romaaniin Yöpäivystäjät (1949) perustuva elokuva tavoittelee dokumentaarista otetta seuratessaan poliiseja, kokenutta Anttia (Edvin Laine) ja tämän nuorempaa työparia Erkkiä (Matti Oravisto) jäljittämässä rikollisjoukkoa, johon kuuluvat ”Punapää” (Joel Rinne), ”Tumma tyttö” (Rauha Rentola), ”Poika” (Martti Katajisto), ”Syylä” (Arvo Lehesmaa) ja ”Vamppi” (Eila Peitsalo).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä:<br />M. Hyvönen, Toivo Lahti, Viljo Laitinen, V.J. Laitinen, K. Laurila, Arttu Suuntala, Eero Viitanen, Maria Braithwaite<br />(Lähde: SKF 4 ja elokuvan tilikirja)<br /><br />Mikko Sergejeff (poliisi) (Lähde: Kari Uusitalo 1.11.2015 tiedonanto) ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä:<br />M. Hyvönen, Toivo Lahti, Viljo Laitinen, V.J. Laitinen, K. Laurila, Arttu Suuntala, Eero Viitanen, Maria Braithwaite<br />(Lähde: SKF 4 ja elokuvan tilikirja)<br /><br />Mikko Sergejeff (poliisi) (Lähde: Kari Uusitalo 1.11.2015 tiedonanto)Hae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesä - syksy 1951 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Elokuvan uudenlainen, puolidokumentaarinen lähestymistapa kiinnitti heti arvostelijoiden myönteisen huomion. P. Ta-vi:n (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 24.2.1952) sanoin "sehän on ensinnäkin ensimmäinen suomalainen kokoillan elokuva, joka on filmattu uskollisesti niillä paikoin missä toiminta tapahtuu. [- -] Mutta se on myös tehty hyvin. Se on selvästi ja pitkälti parhain tämän näytäntökauden kotimaisesta tuotannosta, paitsi arvokkain ja erikoisin jo työnä myös kiinnostavin ja jännittävin. Juha Nevalainen käsikirjoittajana ja Edvin Laine ohjaajana ovat molemmat olleet ilmeisen innoittuneita siitä aiheesta, jonka he yhteisvoimin Hugo Nousiaisen romaanin pohjalta ovat muovanneet kunnianteoksi ja tunnustukseksi Helsingin poliisille kaupungin järjestyksen ja kurinpidon valvojana." Juha Nevalaisen käsikirjoitus sai kiitosta, sitä pidettiin selvästi parempana kuin hänen esikoistyötään Silmät hämärässä. Martti Savon (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 24.2.1952) mielestä kyseessä oli "todella elokuvakäsikirjoitus eikä teatterinäytelmä, joiden filmausta sekä meillä että ulkomailla tätä nykyä harrastetaan". J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 28.2.1952) käsitteli asiaa pitempäänkin: "Det lyckade slutresultatet beror till en stor del på Juha Nevalainens manus. Storyn i sin helhet är väl uppbyggd och ger det rätta perspektivet men mest tilltalande är den konsekvent genomförda filmiska konstruktionen. Denna strävan till utrycksfull bilderättelse observerade man redan i Ögon i mörkret; i Priset för en natt kommer den klart och fängslande till uttryck. Om man undantar en ställvis vag vardagslinje, några diskutabla personporträtt, ett par grova melodramatiska inslag och misstaget att låta ligan avslöjas genom en av kuppintressenternas manövrer i stället för att visa polisen som den alltigenom triumferande har Juha Nevalainens manus obestridliga förtjänster, en bas för filmens problemuppläggning och kvalitet." "Käsikirjoituksen tekijän ja ohjaajan ei tarvitse hävetä aikaansaannostaan, joka selvästi nousee tämänhetkisen kotimaisen elokuvan keskitason yläpuolelle", arvioi E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 24.2.1952), mutta oli jatkossa varauksellinen pitäen alamaailman kuvausta enemmän "puoliparodisena kuin puolidokumentaarisena": "Arvostelukykyinen ensi-iltayleisö hörötti ääneen useille näille kohtauksille, joiden parodisuutta ikään kuin salaivallinen musiikki vielä korosti." Kriitikko epäili, että "täkäläinen tuottaja tuskin avaisi rahapussinsa nyörejä puolidokumentaarisille elokuville, ellei niihin olisi ahdettu puhkeamispisteeseen asti erilaatuisia kirjavia aineksia. Luulenpa, että jos tässä maassa joku olisi lyönyt pöytään Polkupyörävarkaan käsikirjoituksen, tuottaja olisi leimannut hänet haihattelijaksi ja nauranut hänet pellolle". Yhden yön hinnasta olisi E. T-la:n mielestä kuitenkin tullut "mainio kotimainen elokuva, jos siinä olisi hieman kuljettu italialaisen arkielämän mestarikuvauksen jälkiä, kartettu kuluneita kuvalaattoja yhteiskunnan laitapuolen eläjäin kuvauksessa". Einar Englundin musiikki sai monilta erityistä kiitosta. Näyttelijäsuorituksia pidettiin kohtuullisina, joskin Martti Savo valitti Sasu Haapasen "luvattoman teatraalisista speakervuodatuksista" ja Joel Rinteen "liian silmiinpistävästä ulkonaisesta roistomaisuudesta". E. T-la koki elokuvan "suurimpana tekovirheenä" juuri sen, että "Sasu Haapasen kouraan on lyöty teennäisten korulauseiden albumi, jota hän lukee ääntään seitsemällä tavalla väräytellen ja paisutellen. Selostustekstiltä vaaditaan tämmöisissä tapauksissa ankaraa asiallisuutta, jota ainoastaan huumori voi höystää". - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Toimittaja Juha Nevalaisen (1921-1988) käsikirjoittajan ura alkoi elokuvilla Silmät hämärässä (1952) ja Yhden yön hinta. Edellinen oli alkuperäiskäsikirjoitus, jälkimmäinen perustui viipurilaissyntyisen Hugo Nousiaisen (1913-1957) romaaniin Yöpäivystäjät (1949). Nousiainen työskenteli rikosetsivänä Viipurissa 1936-40 ja sodan jälkeen Rikostutkimuskeskuksen laboratoriossa Helsingissä vuoteen 1952, jolloin hän siirtyi Viikkosanomien toimittajaksi. Hugo Nousiaisen romaanin alaotsikkona oli "Kuvaus Helsingin yöelämästä", ja teoksensa tekijä omisti "suomalaisille rikospoliisimiehille". Molemmissa käsikirjoituksissaan Nevalainen käytti runsaasti kertojanääntä apukeinona. Esikuvina vaikuttivat 1940-luvun lopun puolidokumentaariset amerikkalaiset rikoselokuvat kuten Alaston kaupunki (The Naked City, 1948) ja Soittakaa Northside 777 (Call Northside 777, 1948). Yhden yön hinnan työnimessä Kaupungin nukkuessa on yhtymäkohtia Lars-Erik Kjellgrenin ruotsalaiseen elokuvaan Medan staden sover (1950), joka kuitenkin nähtiin Suomessa vasta vuonna 1956 nimellä Kun kaupunki nukkuu. Alkutekstien esiintyjäluettelo on epätavallisen pitkä. Miespääosassa nähtiin Joel Rinne hänelle harvinaisessa roiston roolissa. Myös Eila Peitsalo sai tavallisuudesta poikkeavan vampin tehtävän. Poliisien rooleista keskeisimmän elokuvan ohjaaja Edvin Laine varasi itselleen. Yhden yön hinta oli Edvin Laineen ensimmäinen "vakava" ohjaustyö sitten Laitakaupungin laulun (1948): väliin mahtui kahdeksan viihdetyötä. Myös Laineen seuraavat elokuvat Niskavuoren Heta (1952) ja Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953) olivat draamoja. Elokuva toteutettiin yhteistyössä Helsingin poliisilaitoksen ja pääkaupungin poliisikunnan kanssa, dokumentaarisia sävytyksiä tavoitellen. Alkutekstien päätteeksi todetaan: "Vaikkakin elokuvan henkilöt ovat keksittyjä, sen tapahtumissa ei ole mitään, millä ei olisi ollut vastinetta Helsingin järjestys- ja rikospoliisin työssä." Einar Englundin musiikissa on samoja aihelmia kuin hänen toisessa sinfoniassaan. Ensimmäisenä suomalaisena elokuvana Yhden yön hinta osallistui kesällä 1952 Berliinin toisiin elokuvajuhliin. Suomessa elokuvan yleisömenestys oli jokseenkin tarkkaan esitysvuotensa keskitasoa. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. Einar Englund Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 25". 2. Ventti-Villen laulu / Kapakkamusiikki 1 Säv. Einar Englund 1) Einar Englund, piano, ja soitinyhtye (off), 2' 40". 2) Ksylofoni ja soitinyhtye (off), 2' 05". Levytys: Tauno Palo, Einar Englund ja orkesteri; elokuvan Omena putoaa (1952) ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 3. Ravintolamusiikki Säv. Einar Englund 1) Soitinyhtye (off), kaksi kertaa, yht. 1' 45". 2) Es. soitinyhtye (off, äänilevy), 0' 25". 4. Polkka Säv. Einar Englund Es. Kalle Viherpuu, haitari (playback, tunnistamaton haitaristi), kaksi kertaa, yht. 0' 40". 5. Loppumusiikki Säv. Einar Englund Orkesteri (off, lopputeksti), 1' 10". Huomautuksia: Einar Englund on käyttänyt elokuvan taustamusiikissa, erityisesti loppuosan pitkässä takaa-ajojaksossa 2. sinfoniansa aineistoa. Martti Katajiston ja Eila Peitsalon lemmiskelykohtauksessa on soitinyhtyeen esittämä taustamusiikki (off), 1' 10". Annie Mörk laulaa Kalle Viherpuun säestäessä harmonikalla otteen laulusta Machen wir's den Schwalben nach / Ollaan niin kuin pääskyset operetista Die Csárdásfürstin / Mustalaisruhtinatar, säv. Emmerich Kálmán, san. Leo Stein ja Béla Jenbach, suom. Jalmari Finne (playback, harmonikkasäestys), 0' 15". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |