Eletään 1930-luvun jälkipuoliskoa. Anna ja hänen poikansa Olavi saapuvat myrskysäällä suutari-Antin mökille. Anna kertoo, että tehdas on suljettu ja hänen on lähdettävä kaupunkiin etsimään työtä. Antti-setä lupaa huolehtia pojasta. He kiintyvät toisiinsa ja Antti, kylän pelimanni, opettaa Olavin soittamaan viulua. Antti sairastuu ja joutuu vuoteenomaksi. Ennen kuolemaansa hän lahjoittaa Olaville viulunsa ja kertoo, että pojan äiti on pääkaupungissa, mutta ei ehdi sanoa tämän osoitetta.

Koska äidistä ei ole tietoa, Olavin on pakko mennä orpolasten kotiin, missä johtajatar heti aluksi ottaa pois hänen viulunsa ja uhkaa tapattaa hänen kissansa. Sängyssä Olavi rukoilee, että hän löytäisi äitinsä ja että vahtimestari säästäisi kissan hengen. Hän päättää karata ja tekee niin samana yönä, viulu ja kissa mukanaan. Tällä välin Olavin äiti käy suutarin mökillä ja löytää sen tyhjillään.

Helsingissä Olavi etsii äitiään ja tapaa samanikäisen pikkupojan Kallen, joka vie hänet kotiinsa missä järjestyy ruokaa ja yösija. Seuraavana päivänä Kalle esittelee Olavin tivolin johtajalle, joka koesoiton jälkeen antaa pojalle työpaikan. Olavi tulee käynnistäneeksi karusellin antaakseen kyydin eräälle pikkutytölle, mutta ei pysty enää pysäyttämään laitetta. Pojat joutuvat pakenemaan johtajan raivoa ja päättävät perustaa oman tivolin. Tämä yritys, "Divoli Galle", tyrehtyy siihen, että poliisi puuttuu asiaan lasten koe-esiintymisten aikana.

Olavi kokeilee onneaan katusoittajana; kerran hänen äitinsä sattuu kulkemaan läheltä ohi. Musiikkiopiston professori kuulee Olavin soiton ja havaitsee pojan lahjakkuuden. Professori lupaa ottaa Olavin hoiviinsa ja opettaa tämän soittamaan kuin "pikku Paganini". Olavi harjoittelee ahkerasti ja pääsee esiintymään suljetussa tilaisuudessa, jonka perusteella muuan kollega ehdottaa professorille, että Olavi pitäisi ilmoittaa Lontoon viulukilpailuun. Aikaa on vain kaksi viikkoa, mutta tiiviin harjoittelun jälkeen Olavi, nuorin osanottaja, voittaa ensimmäisen palkinnon.

Tapaus on suuri uutinen. Äiti tunnistaa poikansa lehtikuvasta ja onnistuu pääsemään loppuunmyytyyn konserttiin, joka liikuttaa hänet kyyneliin. Myrskyisten aplodien jälkeen hän lähestyy Olavia: molemmat ovat onnellisia löytäessään toisensa.

Kertoja jatkaa Olavin / Heimo Haiton tarinaa: hän saa stipendin jatko-opintoihin Lontoossa mutta maailmansota estää matkan. Sodan aikana Haitto tekee kuitenkin menestykselliset konserttikiertueet ensin Ruotsiin, sitten Amerikkaan lasten avustustoiminnan merkeissä. Hän jatkaa opintojaan ja saavuttaa mainetta uudessa kotimaassaan, Yhdysvalloissa.

Kesällä 1948 Heimo Haitto palaa Suomeen ja antaa kymmeniä menestyskonsertteja. Hän vierailee myös Suomen Filmiteollisuuden studiolla ja soittaa heille, joiden kanssa hän yhdeksän vuotta aikaisemmin teki elokuvan Pikku pelimanni. Esityksen lomassa nähdään takautumia "pikku pelimannin" vaiheisiin, Antti-sedän ja professorin opetuksiin. Studiolta siirrytään konserttiin, jossa "viulun kuningas" jälleen saa myrskyisät suosionosoitukset.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.