Pikajuna pohjoiseen
Tåg norrut (ruotsinkielinen nimi)
Tåg norrut (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Northern Express (englanninkielinen käännösnimi)
L'Express du Nord (ranskankielinen käännösnimi)
Schnellzug nach Norden (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Pikajuna pohjoiseen
Roland af Hällströmin ohjaama Pikajuna Pohjoiseen (1947) perustuu tanskalaisen Karen Aabyen romaaniin. Yöjunaan sijoittuvassa jännitysdraamassa joukko erilaisia matkustajia lähtee Helsingistä yöjunalla kohti Pohjois-Suomea. Kaikilla tuntuu olevan jonkinlaisia salaisuuksia sekä yllättäviä yhteyksiä muiden matkustajien kanssa. Tapahtumat junassa huipentuvat yöllä ilmenevään rikokseen ja sen seurauksiin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Talvi - kevät 1947 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Fenno-Filmin uusin elokuva Pikajuna pohjoiseen poikkeaa ilahduttavalla tavalla tavanomaisista kotimaisista elokuvatuotteista", aloitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 2.9.1947) tiivistäen kritiikin yleisen linjan. "Sitä voidaan pitää jo melkein kansainväliseen luokkaan kuuluvana niin tekotapansa kuin aiheensakin puolesta. Tietenkin voidaan sanoa, että sen epätavallinen juoni on kovin teennäinen, mutta kyllähän sitä meilläkin junat suistuvat kiskoilta kohtalokkain seurauksin. Erikoista tässä filmissä onkin juuri se tiivis kohtalokkuuden tunnelma, joka on ladattu sen ympärille. Siinä on osuutensa varsin onnistuneesti laaditulla käsikirjoituksella mutta ennen kaikkea lankeaa siitä kunnia elokuvan ohjaajalle Roland af Hällströmille, joka on tehnyt harvinaisen lujaa ja vivahdusrikasta työtä." "Pikajuna pohjoiseen on ilahduttavan hyvä kotimainen filmi", säesti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 2.9.1947), joka ohjaajan osuutta kiitettyään esitti myös varauksensa: "Tosin juonen solmukohta - vuorineuvoksettaren arvokkaan kellon kiertokulku - ei ainakaan minulle käynyt yhdeltä näkemältä aivan selväksi, rakkauskohtaukset ovat paikoitellen luvattoman kömpelöitä ja vuorosanat eivät aina ole luontevia, mutta joka tapauksessa Pikajuna pohjoiseen on merkittävä ja onniteltava saavutus." "Pikajuna pohjoiseen", kirjoitti J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 30.8.1947), "ei ole suinkaan kaikissa suhteissa täyteläinen ja moitteeton elokuva, mutta kokonaisuutena se on niitä ainoita todelliseen dramaattiseen henkevyyteen ja filmikerronnalliseen, joustavaan loogillisuuteen pyrkiviä (sanokaamme sittenkin vain pyrkiviä) tuotteita, joita kotimaisen elokuvan nimellä olemme saaneet katsella [- -]. Näin monisäikeinen kertomus ei kaiketikaan ole ollut helpoimpia ohjattavia tullakseen vakuuttavaksi, mutta sitä suurempi syy ohjaajalla on nyt iloita, että katsoja todellakin ehtii nähdä kunkin henkilön kasvot - niin ulkonaiset kuin sisäisetkin - ja että kiihkeä, yöllisen pikajunan levottomassa, kiihoittavassa rytmissä etenevä toiminta huipentuu siihen riipaisevaan päätökseen, joka saa herkimmät katsojat itkemään ja kyynelehtimättömätkin ihailemaan taitavasti tehtyä työtä." "Ohjaaja voi joka tapauksessa merkitä filmin voittotililleen", katsoi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 31.8.1947), "ennen kaikkea siinä mielessä, että hän on kaiken aikaa estänyt liioittelun ja pitänyt tiukasti kiinni johdonmukaisuudesta. Jokaisella ilmeellä, eleellä, lähikuvalla ja liikkeellä on oma loogillinen selityksensä." "Etenkin aiheitten valinnassa ja niiden käsittelyssä ilmenee tämän filmiteoreetikkomme omaperäisyys", luonnehti H. Lwg (Harry Lewing, Vapaa Sana 1.9.1947) aluksi Hällströmin ohjaajanuraa. "Hän kuuluu vähäisestä tuotannostaan huolimatta siihen koulukuntaan, joka on luonut filmillisimmät elokuvakertomukset. Kuvan ja äänen teho sulautuu oikeassa suhteessa toisiinsa. Tämä on ilmiö, joka kotimaisessa elokuvassa on sangen harvinainen." "Esikuvia tämäntapaiseen aiherakenteeseen on paljonkin", kirjoittaja jatkoi uutuuselokuvasta, "mutta tekijälle kunniaksi on myönnettävä, ettei ainakaan niistä tunnetuimmat ole päässeet vaikuttamaan. Tapahtumat on tiivistetty ahtaaseen makuuvaunuun, mutta tästä huolimatta on kerronta vaihtelevaa ja jokaisen henkilön osalta selväpiirteistä." "Tåg norrut börjar ovanligt lovande", aloitti Hans Kutter (Nya Pressen 1.9.1947). "De suggestiva inledningsbilderna med effektivt fångade glimtar från stationen och tåget skapade genast en stämning av uppbrott och förväntan. Här är en regi som arbetar med utpräglad artistisk ambition, som inte nöjer sig med den gamla invanda slentrianen, utan försöker skapa något nytt och personligt, var det intryck man fick. Människorna och atmosfären intresserar till en början." Puututtuaan joihinkin yksityiskohtiin Kutter jatkoi kritiikillä: "Men allt detta skulle ändå ha varit småsaker on inte filmen skulle ramla ihop totalt efter förra halvdelen. När personerna skall avslöja sina karaktärer, blir det ingenting av dem. De bara pratar högljutt och obehärskat hit och dit utan att vi får veta något av deras verkliga jag. Brottets motiv och dess utredning är också i hög grad oklart och valhänt utformat." "Lukuisissa näyttelijäsuorituksissa on sekä hyvää että huonoa" arvioi O. V-jä ja muiden kriitikoiden lailla hänkin tyytyi pitkän roolilistan lähinnä luettelomaiseen läpikäyntiin: "Ansa Ikonen näyttelee asemapäällikön rouvan koruttoman uskottavasti ja saa syvyyttä hänen ristiriitoihinsa ja Tauno Majuri hänen rakastajanaan on karun miehekäs. Aku Korhonen vanhana lehtimiehenä on kerrassaan erinomainen [- -]. Leif Wager on kehittynyt merkittävästi: hänen sairaassa nuorukaisessaan on annos aitoa tragiikkaa. Sen sijaan nuori pari [- -] on luvattoman avuton ja banaali. Tapio Nurkka ei näytä kehittyvän laisinkaan, hänen näyttelemisestään ei kannata puhuakaan ja hän on aika ajoin suorastaan piinallisen heikko, samoin kuin Anja Kolakin. Pelkällä ulkomuodolla ei elokuvassakaan pitkälle potkita. Kalle Viherpuu, Unto Salminen, Aku Peltonen, Arna Högdahl, Sven Relander ym. luovat erinomaisia henkilökuvia." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Alkutekstit kertovat elokuvan perustuvan Viljo Helan eli ohjaaja Roland af Hällströmin omaan käsikirjoitukseen. Missään yhteydessä ei mainita, että käsikirjoittajan innoittajana on ollut tanskalaisen Karen Aabyen vuonna 1945 suomeksi ilmestynyt romaani Aurinko kiertää rataansa (Vi skal ikke ha Penge tilbage, 1941), jonka juonikuvion hän on vapaasti soveltanut Suomen oloihin. Alkusysäyksenä kerrotaan olleen Fenno-Filmin tuotantopäällikön Yrjö Nortan näkemä ranskalainen junaelokuva, joka oli miellyttänyt häntä siinä määrin että halusi sisällyttää samantapaisen aiheen myös Fenno-Filmin tuotantoon. Roland af Hällström sai työstään vuoden ohjaus-Jussin, ja nimimerkki Viljo Hela käsikirjoitus-Jussin. Elokuvan kolmannen Jussin sai Aku Korhonen sivuosastaan. Pikajuna pohjoiseen oli Ansa Ikosen ja Tauno Majurin ainoa yhteinen elokuva ja jäi Tapio Nurkan viimeiseksi. Tauno Majurin sairastuminen keuhkokuumeeseen aiheutti kuvauksissa kolmen kuukauden keskeytyksen. Anja Kola, ensimmäinen sodanjälkeinen Miss Suomi, nähtiin vielä Hallin Jannessa (1950) sekä 1961 Anja Jurkan nimellä elokuvassa Voi veljet, mikä päivä!. Mauno Ismolalle kirjoitetuissa repliikeissä kuvastuu suomalaisten toisen maailmansodan jälkeinen kaukokaipuu. Elokuvassa käytetty veturi 1004 oli raskas henkilöliikenneveturi Hr 1 eli Ukko-Pekka, joita vuosina 1937 - 1957 valmistettiin 22 kappaletta. Kantaesitys oli 1.6.1947 maan tärkeimpiin risteysasemiin kuuluvan Riihimäen kauppalan Apollo-teatterissa. Suurimmissa kaunpungeissa esitykset alkoivat vasta elokuun lopussa. Pikajuna pohjoiseen oli vuoden kolmanneksi paras yleisömenestys ja tuotti voittoa 2 662 770 markkaa. Palle Hagmann-Petersenin perustama Ab Color-Film Oy tuotti Fenno-Filmin kanssa yhteistyössä aiheesta myös ruotsinkielisen version, jonka Hagmann ohjasi näyttelijöitä osittain vaihtaen. Elokuvan mainostettiin olevan "den första finlandssvenska psykologiska thrillern". Tuotantosopimus antoi Hagmannille esitysoikeudet Ruotsissa ja Tanskassa. Yhtiön osoittauduttua kykenemättömäksi täyttämään sitoumuksiaan ruotsinkielinen versio saatiin levitykseen vasta 1952 ja ainoastaan Ruotsiin, silloinkin vain Tukholman ulkopuolelle. Fenno-Filmin neuvottelema levityssopimus Norjaan kariutui sikäläisen levittäjän äkilliseen kuolemaan syksyllä 1950. Ruotsinkielisen version Tåg norrut esityskopio löytyi Ruotsin elokuvainstituutista vuonna 2017. Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa ei ole tämän version käsikirjoitusta eikä valokuvamateriaalia. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Tapio Ilomäki Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50". 2 . Oi syömmesi Herralle avaa Säv. trad. ruotsalainen, san. Emil Gustafson, suom. tuntematon Es. Arvi Tuomi, laulu, Eva Hemming, laulu ja harmonikka, sekä kaksi tunnistamatonta naista, laulu ja kitara (playback, Arvi Tuomi ja Maininki Sippola-Wilska, laulu, harmonikka- ja kitarasäestys), 0' 30". Levytys: Saalem-seurakunnan kvartetti, joht. Martti Kotila; Triola T-4164, 13.12.1954. 3. Det blir något för barnen att få / Onpa taivaassa tarjona lapsillekin / Kodin Herra suo pienille ystävilleen Säv. Carola Almqvist, sov. Tapio Ilomäki Es. Eva Hemming, harmonikka (playback, tunnistamaton harmonikansoittaja), 1' 30". 4. Pelastusarmeijamarssi Säv. Tapio Ilomäki Es. Eva Hemming, harmonikka (playback, tunnistamaton harmonikansoittaja), 0' 10". 5. "Maan mä tiedän ihanan, jonne täältä halajan - -" Säv. Tapio Ilomäki, san. Viljo Hela (= Roland af Hällström) Es. Eva Hemming, laulu (playback, Maininki Sippola-Wilska, laulu, harmonikkasäestys), 0' 45". Huomautuksia: Alkumusiikin teema toistuu taustamusiikissa. Musiikkinumero 3 on taustamusiikin aiheena kaksi kertaa, orkesteri (off), 0' 10", ja harmonikka (off), 0'25". Loppumusiikissa orkesteriin liittyy vokaliisia laulava naiskuoro (off), 0' 40". - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |