Näyttelijä

Ema Vinermo tuli tunnetuksi laaja-asteikkoisena luonnenäyttelijänä ja leppoisan huumorin viljelijänä. Hän näytteli 1940–50-luvulla parinkymmenen elokuvan sivuosassa, muistettavimmin elokuvissa Pikajuna pohjoiseen (1947) ”johtaja” Latvasta, Tukkijoella (1951) rättäriä ja ”1918” (1957) vankia.


Ema Vinermo syntyi Helsingissä 1914. Hänen isänsä oli torppari ja äitinsä kauppias. Hän sai näyttelijäoppia Hilda Pihlajamäeltä ja Eino Jurkalta. Hän oli Helsingin Työväen Teatterissa 1936–47, muutamia vuosia Lahden Kaupunginteatterissa, Helsingin Ympäristöteatterissa ja Intimiteatterissa, Vaasan Suomalaisessa Teatterissa 1952–61 (ohjaajana 1961–65) ja apulaisjohtajana Joensuun Kaupunginteatterissa 1965–72.

Vinermon tunnetuimpia rooleja olivat haudankaivaja ja haamu Shakespearen Hamletissa, Krogstad Henrik Ibsenin Nukkekodissa, Engstrand niin ikään Ibsenin Kummittelijoissa ja Doolittle Bernard Shaw’n Pygmalionissa. Teatterimatrikkelissa (1965) Vinermo sanoo esiintyneensä myös koomisissa opereteissa ja esittäneensä kansannäytelmien ukkoja. Hänen ohjauksiaan olivat mm. Emmerich Kálmánin operetti Sirkusprinsessa ja Tennessee Williamsin näytelmä Lasinen eläintarha.

Vuosina 1939–57 Ema Vinermo näytteli parissakymmenessä elokuvassa sivurooleja, tärkeimmät ”johtaja” Kaukomieli Lemmitty Latvasen osa Roland af Hällströmin elokuvassa Pikajuna pohjoiseen (1947), rättärin osa niin ikään af Hällströmin ohjaamassa Tukkijoella-elokuvan kolmannessa filmatisoinnissa (1951) ja vanki Tupakka-Kustin osa T. J. Särkän elokuvassa ”1918” (1957).

Elokuvissa Sinä olet kohtaloni (1945) ja Ylijäämänainen (1951) Vinermo esitti portieeria ja Rosvo Roopessa (1949) palvelijaa. Kauppiasta hän näytteli elokuvissa Viimeinen vieras (1941; kauppias Vornanen) ja Kesäillan valssi (1951; antiikkikauppias). Vinermon henkilögalleriaan kuuluvat myös kokki (Ryhmy ja Romppainen, 1941), roisto (Varjoja Kannaksella, 1943) ja asemamies (Matkalla seikkailuun, 1945).

Ema Vinermo sai Pro Finlandia -mitalin 1971. Hän kuoli 58-vuotiaana 1972 Helsingissä.


Kalevi Koukkunen
11.9.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Emil Vinermo. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 30.12.1972.

Emil Vinermo. Nekrologi. Helsingin Sanomat 29.12.1972.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 245–246.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 409.