Näyttelijä

Lulu Paasipuro teki merkittävän näyttelijänuran Elannon Näyttämöllä 1920–30-luvulla. Hänet muistetaan myös rintamateattereista ja revyyteatteri Punaisesta Myllystä. Hän esiintyi puolenkymmenessä elokuvassa, merkittävin oli Impi Lintusen rooli elokuvassa Pikajuna pohjoiseen (1947).


Göran Rosenberg kertoo teatterihistoriassaan Elannon Näyttämö 1921–1991, että ensi-iltansa 11.11.1922 saaneessa näytelmässä Eläviä kuvia oli uutena tuttavuutena Lulu Lehtiniemi, siis 16-vuotiaana. Sittemmin Lulu Paasipurona hän esiintyi aktiivisesti ja keskeisesti Elannon Näyttämöllä 1927, 1929, 1930, 1932–1935, 1937, 1939 ja 1940 mm. näytelmissä Naamioidut (Sarah Bernhardt), Uskottomuus (Agnes), Lemmin poika (Louhi), Olenko tullut haaremiin (Manta), Kihlaus (Eeva) ja Filmikuningatar (Deliah Gill). Monissa hän näytteli pääosaa tai keskeistä roolia.

Sotavuosina Lulu Paasipuro oli Aunuksen radion ”megatähti”, ”Äänislinnan satakieli”, joka saavutti suuren suosion rintamamiesten keskuudessa; ehkäpä myös taiteilijanimi Lulu kiehtoi miesten mieliä. Paasipuro näytteli monien muiden näyttelijöiden tavoin Äänislinnan Teatterissa, jossa hän mm. esiintyi Oke Tuurin kanssa subrettiparina Franz Lehárin operetissa Luxemburgin kreivi. Suomen Teatterikoulun ensimmäisen kurssin historiassaan Lauri Meri kertoo niin ikään, että Lulu Paasipuro oli tunnettu iskelmälaulaja ja asemiesiltojen suosikki. Kaikki tunsivat hänen tulkintansa Katupoikien laulusta ja slaagerista Itke en lemmen tähden. ”Lulu Paasipuro oli nainen, jolla oli maine.”

Myös Reino Hirviseppä mainitsee Lulu Paasipuron kunnostautuneen viihdytyskiertueilla lystikkäiden laulujen esittäjänä. Revyyteatteri Punaisessa Myllyssä (aluksi Iloinen Teatteri) Lulu Paasipuro oli mukana vuodesta 1945 alkaen ainakin vuoteen 1953. Lulu Paasipuro näyttää olleen suorien esitysten ja lähetysten tähti, hän ei levyttänyt. Yleisradion arkistossakaan ei ole yhtään tallennetta hänen ohjelmistostaan. Ja hän kuuluu sananmukaisesti kansakunnan historiaan, sillä myös Veikko Huttunen ja Teemu Aalto mainitsevat hänet historiateoksessaan.

Lulu Paasipuro esiintyi puolenkymmenessä elokuvassa sivuosissa, nimittäin Pimeänpirtin hävitys (1947; Salmiska), Pikajuna pohjoiseen (1947), Kilroy sen teki (1948; talonmiehen rouva), Hilja – maitotyttö (1953; osaa ei ole tunnistettu) ja Asessorin naishuolet (1958; lipunmyyjä). Elokuvassa Pikajuna pohjoiseen hän näytteli Impi Lintusta, joka komentelee miestään, kauppias Ossi Lintusta (Aku Peltonen).

Työväen Ohjelmapalvelun taiteilijat Lulu Paasipuro ja Reino Helismaa ym. esiintyvät Kansan Elokuvan tuottamassa lyhytelokuvassa Juhannusyö Kuusamossa (1948), jossa kuvataan valmistautumista juhannusjuhliin ja itse juhlia Rukatunturilla ja Kuusamossa. Paasipuro ja Helismaa esittävät laulelmia ja Maininki Wilska lausuntaa. Heidän ääniään ei kuitenkaan kuulla, sillä elokuvassa on vain Topo Leistelän selostus ja taustamusiikki.

Lulu Paasipuro kuoli 63-vuotiaana 1969 Lahdessa, minne hän oli muuttanut Helsingistä 1967.


Kalevi Koukkunen
11.6.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Elävän arkiston (Yleisradio) toimituksen sähköpostiviesti 21.7.2014, Kalevi Koukkunen.

Göran Rosenberg: Elannon Näyttämö 1921–1991. Helsinki: [Elannon Näyttämö] 1990, 6.

Heikki Eteläpää: ”Jees, Teatteria!” – sanoi vääpeli Ryhmy. Sotateatterit 1941–1944. Helsinki: Suomen teatterikerhojen liitto ja Edita 2002, 91 ym.

Helsingin ev.lut. seurakuntien keskusrekisterin antama tieto 9.6.2014, Kalevi Koukkunen.

Jukka Pennanen & Kyösti Mutkala: Punainen Mylly – Tuo pahennusta herättävä teatteri. Helsinki: Multikustannus 2008.

Lasse Vihonen: Radio sodissamme 1939–1945. SKST 1298. Helsinki: SKS 2010, 201.

Lauri Meri: Näyttelijät sodan varjossa. Teatterikoulun ensimmäinen kurssi 1943–1945. Helsinki: Otava 2005, 219–220.

Pertti Vuorisen (Kansallisarkisto) haastattelu 5.6.2014, Kalevi Koukkunen.

Pirkko Koski: Näyttelijänä Suomessa. Helsinki: WSOY 2013, 331 ja 338.

Päijät-Hämeen seurakuntien keskusrekisterin antama tieto 10.6.2014, Kalevi Koukkunen.

Reino Hirviseppä: Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo – Helsinki: WSOY 1969, 155.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Veikko Huttunen ja Teemu Aalto: Kansakunnan historia. 3. Itsenäinen Suomi. 2. p. Porvoo – Helsinki – Juva: WSOY 1985, 305.