Laitakaupungin laulu
Sången från gränden (ruotsinkielinen nimi)
Sången från gränden (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Song of the City Outskirts (englanninkielinen käännösnimi)
La Chanson de la banlieue (ranskankielinen käännösnimi)
Vorstadtlied (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Laitakaupungin laulu
Edvin Laineen ohjaama Laitakaupungin laulu (1948) on sosiaalinen melodraama köyhän asuinalueen ihmisistä ja elämästä. Uusi idealistinen huoltotarkkailija Helmi Heino (Ansa Ikonen) yrittää parantaa ”Synnin kujan” oloja, mutta vaikeuksia aiheuttaa erityisesti pikkurikollisten johtaja Jukka Kyrö (Tauno Palo), jonka Reino-poika (Veli-Matti) myös ajautuu rikoksen poluille.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia näyttelijöitä tai avustajia:<br />Martti Katajisto, Veikko Linna ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia näyttelijöitä tai avustajia:<br />Martti Katajisto, Veikko LinnaHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Joulukuu 1947 - 17.2.1948 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Arvostelijat olivat varsin yksimielisiä Laitakaupungin laulun ansioista ja heikkouksista. Elokuva nähtiin kunnianhimoisena ja tärkeään aiheeseen puuttuvana, tunnelmaltaan vahvana, mutta teennäisenä ja kulissimaisena. Vapaan Sanan H. Lwg (Harry Lewing, 8.3.1948) ei malttanut olla irvailematta: "Kotimainen elokuva on siis löytänyt aiheen - valheellisen laitakadun, epärehellisen köyhälistön ja vaeltavan rakkauden; eli yhteiskunnallisen filosofiansa." Hän kuitenkin jatkoi: "Tälläkin kertaa sisältää tämä Suomen Filmiteollisuuden uutuus monia sellaisia ansioita, että ajoittain saattaa unohtaa sen mädännäisyyden, joka hallitsee aihekäsittelyä. Kerronta on notkeaa, työ huoliteltua, näyttelijät ensiluokkaisia ja kameratyö tasaista. Musiikki on hyvin sovitettua, lavastus ajoittain juuri oikeilla jäljillä ja äänitys selvää, siis kaikki edellytykset luoda täysipainoistakin filmitaidetta [- -]. "Tekotavaltaan elokuvaa ei voi moittia", arvioi myös Suomen Sosialidemokraatin T. A. (Toini Aaltonen, 9.3.1948) "Jos epäaitouden vaikutelma ei olisi niin ilmeinen, sitä voisi pitää hyvänä elokuvana kulissimaisuudestaan huolimatta. Felix Forsman on suorittanut oikein tunnelmallisen kuvaustyön, ja näyttelijät suoriutuvat myöskin tehtävistään yllättävän hyvin." Uuden Suomen Ra. H (Raoul af Hällström, 7.3.1948) säesti: "Psykologisesti katsoen henkilöt on esitetty aivan vivahduksettomasti ja yksiviivaisesti, mutta näin sovinnaisina ja kaavamaisina tyyppeinäkin heillä on oma filmillinen tehonsa. Ohjaaja Edvin Laine ja kuvaaja Felix Forsman ovat luoneet erittäin illusoorisen ja asiaankuuluvaa tunnelmaa uhkuvan laitakaupungin miljöön. Tapahtumat keskitetään muutamiin katurakennelmiin, missä Felix Forsmanin kamera liikkuu luontevasti, erilaisia ilmeikkäitä näkymiä paljastaen. Kuvissa on mehevyyttä ja atmosfääriä." Nya Pressenin Freddie (Fred Stiller, 8.3.1948) piti elokuvaa "pekoralistisena", mutta kiitti sen moraalia. Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arvostelut kallistuivat vahvasti kiitoksen puolelle: "Ohjaaja Laine on ollut ilmeisen innoittuneella päällä filmiä valmistellessaan. Hän kertoo tarinan suorastaan kuumaverisesti ja hänen ohjauksestaan kasvaa esiin jotakin sellaista taiteellisen luomishalun väkevyyttä, että katsoja seurailee tapahtumia kiinnostuneena ja joskus jopa liikuttuneenakin, niin runsaasti hataruuksia kuin Laitakaupungin laulusta löytääkin." (J-a N-nen eli Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 6.3.1948). "Lähinnä tuntuu Laitakaupungin laulu paluulta Laineen tähän asti taiteellisimman elokuvan, Ristikon varjon linjalle. Se on sangen persoonallinen, kiintoisasti sommiteltu ja ohjaajan filmaattisin työ. Olavi Veistäjä, jonka kanssa Edvin Laineen työ muutenkin on ollut arvokkainta, jatkaa tässä elokuvassa yhteiskunnallisten aiheiden rakentavaa käsittelyä [- -]." (P.Ta-vi eli Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 8.3.1948). Varauksetonta kiitosta elokuva sai tamperelaisessa Aamulehdessä, käsikirjoittaja Olavi Vesistön (eli Olavi Veistäjä, nimimerkki O. V-jä) omassa lehdessä, jossa F. S. (7.3.1948) huipensi arvionsa: "Filmi on taiteellisesti kypsää työtä, monivivahteinen ja rikas sisällykseltään. Se herättää myös ajatuksia, mikä seikka viittaa ikäänkuin uusiin suuntiin filmitaiteessa." Ra. H. nosti Julien Duvivierin Pépé le Mokon (1937) Laitakaupungin laulun ja sen miespäähenkilön ilmeiseksi esikuvaksi. Satakunnan Kansan Camera (Kauko Peltola, 9.3.1948) nimesi malliksi vielä Ajomiehen (josta Victor Sjöströmin mykkäversion Körkarlen, 1920, lisäksi myös Duvivier oli ohjannut oman ranskalaisen muunnelmansa La charrette fantôme, 1939) ja näki Laineen elokuvan "aivan vilisevän toinen toistaan ranskalaisempia tyyppejä". Camera valitti, että "laitakaupunki-käsite esitetään merkillisen teennäisessä valaistuksessa, korostaen, melkein ihannoiden" ja piti elokuvan yhteiskunnallista julistusta "melko yksipuolisena ja tehottomana". Myönteiseen yleisarvioon Camerakin silti päätyi: "Elokuvassa on hermoa ja jännitystä, se on paikoitellen erittäin vaikuttava ja kieltämättä kiinteä ja ilmeisen huolitellusti tehty. Edvin Laine hallitsee kyllä useimmat filmin taiteellisen tason kohottamiseksi välttämättömät keinot." 1980-luvun televisioesityksen yhteydessä Markku Varjola (Vaasa 5.10.1948) näki elokuvan merkityksen uudessa valossa: "Laitakaupungin laulu sisältää kaiken lävistävän moraalisen ihanteen, unelman paremmasta, ja juuri tämä ominaisuus viehättää kaiken nykyisen pessimismin keskellä kituvaa katsojaa. Naurettavuuden uhallakin tekijät jaksavat uskoa ja jäljelle jää kunnioitus syvälle painuneen ihmisen pohjimmaista arvokkuutta kohtaan." - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Laitakaupungin laulu (1948) oli Edvin Laineen kahdeksas elokuva ja neljäs, joka perustui tamperelaisen teatterimiehen ja kulttuuritoimittajan Olavi Veistäjän alkuperäiskäsikirjoitukseen. Kolmen aikaisemman tavoin se sivusi aiheeltaan yhteiskunnallisia ongelmia, nyt melodraaman muodossa. Vuoden 1983 televisiohaastattelussa Edvin Laine kertoi saaneensa aiheen eräältä poliisiystävältään, joka oli esitellyt hänelle Helsingin Sörkassa sijaitsevan kadun: sen varrelta löytyi salakapakoita, varastetun tavaran kätkijöitä, pimeän pullon myyjiä ja maksullista naisseuraa. Valtion elokuvalautakunnalle osoittamassaan valituskirjeessä T. J. Särkkä puolestaan totesi käsikirjoittajan ja ohjaajan tutustuneen mm. Tampereen kaupungin huoltolautakunnan arkistoihin. Sieltä tekijät löysivät aiheen, "jonka käsittelyä Tampereen huoltoviranomaiset erikoisen lämpimästi suosittelivat ja jota he henkilökohtaisesti monin mielenkiintoisin lisäpiirtein täydensivät". Särkkä perusteli veronalennusvaadetta kirjeessään edelleen: "Erityisesti lapset ja nuoriso 'laitakaupungin kujilla' - jätettyinä oman onnensa nojaan - ovat alituisessa kieroonkasvamisen vaarassa. Niin elokuvassammekin molemmat pojat, joista Jukka Kyrö (Tauno Palo) sanookin: 'antaa poikien olla, he kyllä hoitavat itsensä'. Elokuvamme tahtoo osoittaa moisen 'kasvatuksen' vaarat, sen moraalisen arveluttavuuden ja sielullisen holtittomuuden, mikä siitä seuraa. Ajatteleva katsoja oivaltaa tämän ilman muuta ja siinäkin suhteessa tekee elokuvamme - nimenomaan huoltonäkökohtiakin silmälläpitäen - palveluksen yhteiskunnalle, josta mm. Tampereen kaupungin huoltoviranomaiset, tutustuttuaan käsikirjoituksen sisältöön, ovat etukäteen lausuneet suuren tyytyväisyytensä. Toteamme näin ollen, että elokuvamme tässäkin mielessä on sekä herättävä että varoittava." Elokuvalautakunta ei kuitenkaan katsonut perusteiden olevan riittäviä leimaveron alennukseen. Ilmeisesti Olavi Veistäjän esikuvina vaikuttivat myös ranskalaiset elokuvat Quai des brumes / Sumujen laituri (1937) ja Les portes de la nuit / Yön portit (1946). Lopun oikeudenkäyntikohtauksessa heijastuu vaikutteita yhdysvaltalaisista rikoselokuvista. Käsikirjoituksen ideointiin osallistui tiettävästi myös Topias, kirjailija Toivo Kauppinen. Alkutekstien taustana olevaa panorointia ja ensimmäisiä pihanäkymiä lukuunottamatta Laitakaupungin laulu on kuvattu yksinomaan studiolavasteissa, jotka Karl Fager suunnitteli Jaakko Hurmeen avustamana. Laitakaupungin laulu oli valkokankaalla harvoin nähdyn Ella Erosen viides ja samalla viimeinen elokuva. Kuvaaja Felix Forsmanin kertoman mukaan Ella Eronen oli käynyt kasvoleikkauksessa ehostamassa piirteitään. Tämän johdosta häntä oli kuvattava softia, pehmentävää suodatinta, käyttäen, eikä suuria lähikuvia saanut ottaa. Eräässä kohtauksessa esiintyy Veli-Matin, Veli-Matti Kaitalan, sijaisnäyttelijänä elokuvan kamera-assistentti Teppo Riihimäki. Elna Hellman ja Aku Korhonen palkittiin näyttelijäsuorituksistaan sivuosa-Jussilla. Erääseen käsikirjoituskappaleeseen tehdyn merkinnän mukaan oli Helmi Heinon rooliin ajateltu aluksi Eeva-Kaarina Volasta ja Juuditin tehtävään Ansa Ikosta. Elokuvaan kirjoitetuissa Railin runoissa - niiden sanamuoto ei sisälly Olavi Veistäjän käsikirjoitukseen - voi havaita vaikutteita Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta. Olavi Veistäjän virallisena sukunimenä oli vuoteen 1947 saakka Vesterdahl. 1940-luvun elokuvakäsikirjoituksensa hän laati nimimerkillä Olavi Vesistö. Kun Vesistö osoittautui suojatuksi sukunimeksi, hän teki molemmat 1950-luvun käsikirjoituksensa uudella virallisella sukunimellään. Laitakaupungin laulun yleisömenestys jäi suosikkinäyttelijöistään huolimatta teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä selvästi ja maakuntakaupungeissa jonkin verran vuoden keskitason alapuolelle. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. "Ja sinä iltana katselee kuu - -" Säv. Heikki Aaltoila, san. Olavi Vesistö (= Olavi Veistäjä) Es. Arvo Lehesmaa, laulu (100 %), 0' 10". 2. "Missä kuljet, siellä loistaa - -" Säv. Heikki Aaltoila, san. Olavi Vesistö (=( = Olavi Veistäjä) Es. Arvo Lehesmaa, laulu (100 %), 0' 10". 3. "Kuules, kuules, kuinka mä - -" Säv. Heikki Aaltoila, san. Olavi Vesistö (= Olavi Veistäjä) 1) Es. Annika Sipilä, laulu (100 %), 0' 15". 2) Es. Arvo Lehesmaa, laulu (100 %), 0' 10". 4. "Ma mistä vaan laulunpätkän teen - -" Säv. Heikki Aaltoila, san. Olavi Vesistö (=( = Olavi Veistäjä) Es. Arvo Lehesmaa, laulu, ja Aku Korhonen, harmonikka (playback, harmonikkasäestys), kolmeen kertaan, yht. 0' 40". 5. Besame mucho Säv. Consuelo Velasquez Es. Ella Eronen, hyräily (playback), 0' 35". Levytys: Eero Väre ja Electro-orkesteri; Electro E-4000, 15.8.1947. Huomautuksia: "Ja sinä iltana katselee kuu - -" (nro 1) jatkuu vihellyksenä harmonikan säestämänä, tunnistamattomat esiintyjät (off), 0' 10". Katusoittajan kotona kuullaan viihdemusiikkia, säv. Heikki Aaltoila, viulu- ja harmonikkasolistin sekä viihdeorkesterin esittämänä (off, radio), 1' 20". Aku Korhonen yhtyy musiikkiin harmonikallaan (playback, tunnistamaton harmonikansoittaja). - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||
suomi |