Hevoshuijari
Hästskojaren (ruotsinkielinen nimi)
Horse Swindler (englanninkielinen käännösnimi)
Le Maquignon (ranskankielinen käännösnimi)
Der Rosstäuscher (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Hevoshuijari
Ossi Elstelän ohjaama ja Toivo Särkän käsikirjoittama musiikkipitoinen jännityselokuva Hevoshuijari (1943) pohjautuu Sam Sihvon näytelmään. Karjalankannakselle vuosiin 1916-17 sijoittuvassa tarinassa pahoin velkaantunut komisarius Birger Virenius (Thure Bahne) tavoittelee vaimokseen rikasta Helena Paasiota (Kyllikki Forssell). Neito torjuu miehen kosinnat ja kaipaa lapsuudenystäväänsä Kuismaa (Leif Wager). Birgerin mustasukkainen rakastajatar Verotshka (Birgit Kronström) hämmentää ihmisuhdekuvioita ja auttaa samalla suomalaisia sekä inkeriläisiä itsenäisyystaistelussa. Elokuva on osin tuhoutunut.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||
7 |
||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||
|
||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||
Kesä 1943 |
||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||
|
||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||
SF:n Sam Sihvo -elokuva kohtasi ristiriitaisen kritiikin. "Käsikirjoituksessa on tosin täytynyt lisätä tuntuvastikin alkuperäisen näytelmän melko vähäisiä draamallisia aineksia", pohti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 17.8.1943), "mutta ennen kaikkea laulu- ja tanssikohtausten avulla siitä on tullut miellyttävä, reipas elokuva, joka varmasti saavuttaa yleisön suuren suosion." "Sam Sihvon Hevoshuijari sopii vahvassa romanttisuudessaan haikean syyskesän elokuvaohjelmaksi oikein hyvin", aloitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 17.8.1943). "Siitä voi odottaa SF:lle onnellista 'pelinavausta', ja tälle ajanviete-elokuvalle suo myös mielellään sen varman menestyksen, sillä työ on tehty antaumuksella ja joustavasti, kuvaukselle on koko ajan leimaa-antavana mieluisan lavea mielikuvitus, ja kokonaisuus on ylipäätään varsin miellyttävä. Käsikirjoituksessa [- -] panee merkille luontevat repliikit, ohjaaja Ossi Elstelä taas kunnostautuu erityisesti muutamien vallan mahtavasti hoidettujen joukkokohtausten hoitelussa; niitä liikuteltiin eloisasti ja niissä näkyi monia taitavasti tavattuja tyyppejä." "Valitettavasti ei käsikirjoitus kuitenkaan tee täyttä oikeutta aiheelle", katsoi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 19.8.1943). "Juoni hukkuu ja hajoaa epämääräiseen meluun ja melskeeseen, jopa siinä määrin, että katsoja, joka ei entuudestaan tunne aihetta, on alkupuolella täydellisesti pussissa eikä tajua, mistä on kysymys [- -]. Onkohan muuten psykologisessa mielessä oikeaan osuttu, että vihollinen tehdään niin kelvottomaksi ja juominkien melskeessä pauhaavaksi kuin tässä elokuvassa? Ei sellaisen vihollisen nenästä vetämiseen tarvita kovinkaan suuria henkisiä tai ruumiillisia voimia." Jyrkimmän arvio antoi H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 28.8.1943): "Ett enfaldigt manuskript iscensatt av en klåpare var det slutintryck Hästskojaren kvarlämnade. Var det någon som blev skojad under föreställningen var det nog publiken på biljettavgiften. Ossi Elstelä hörde i tiden till den finska talscenens stora löften, som filmregissör har han däremot misslyckats gång på gång. Det blir också allt tydligare att han inte alls begriper vad film är." Hyvin kriittinen oli myös Kauppalehden J. L. (17.8.1943): "[- -] Hevoshuijari alkaa operettina, heilahtaa farssiksi, hipoo seuraavassa silmänräpäyksessä traagillisen draaman piiriä ja ryöpsäyttää lopuksi pahaa-aavistamattoman katsojan eteen ylenmääräisen annoksen isänmaallista paatosta, joka kuitenkin tässä yhteydessä tuntuu melkoisen profanisoidulta. Tästä draamallisten ainesten yhteensovittelusta aiheutuu melkoinen pitkäveteisyys, jota ei suinkaan paranna se, että eräät kohtaukset on jätetty viemättä loogilliseen loppuunsa." "Tämä näytelmä, joka ei ole koskaan saavuttanut sellaista suosiota kuin Jääkärin morsian", säesti H. W. (Savo 17.8.1943), "on elokuvana sekä pitkäveteinen että remuava ja sitä paitsi sen operettijuoni, niin isänmaallisiin tunteisiin kuin se onkin vetoava, ei enää jaksa kiinnostaa nykyajan tapahtumia eläviä suomalaisia. Me katsomme jo jääkäriliikettä historiallisemmasta näkövinkkelistä kuin ryssän juominkien ja kasakkatanssin humun takaa." Myös näyttelijätyö arvioitiin epätasaiseksi ja roolit epäkiitolliksi nuorille esittäjille. "Man hade en känsla av att Hannes Häyrinen gick omkring och vantrivdes i sin omöjliga uppgift och detsamma kan sägas om Leif Wager, som just inte hade något annat att göra än att se snygg ut och kila sig nervöst på låren", H. K. kirjoitti. Monet näkivät Leif Wagerin kehittyneen, mutta kaipaavan vielä koulutusta ja kokemusta vaativiin suorituksiin. "Ilmeilyyn on tullut uskottavia piirteitä, liikehtiminen vaikuttaa vapautuneemmalta, keskustelussa havaitsee aitoja äänenpainoja", T. A. pani merkille. "Ja mikä parasta: hänessä on jotain persoonallista, jotain sellaista, joka panee uskomaan, että hän tulevaisuudessa pystyy tekemään muutakin kuin satukirjojen kreivejä ja hevoshuijareita." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||
Taustaa | ||||||||||
Hevoshuijari perustuu Sam (Samuli) Sihvon 1924 kirjoittamaan "kolminäytöksiseen kansannäytelmään lauluineen ja tansseineen", jonka kantaesitys oli 9.5.1925 Lappeenrannan Teatterissa. Tunnettuun sotilassukuun kuulunut jääkärivänrikki Sihvo (1892 - 1927) kirjoitti vuonna 1921 myös laulunäytelmän Jääkärin morsian, josta on tehty elokuva kahdesti, vuonna 1931 Kalle Kaarnan ja 1938 Risto Orkon ohjaamana. Näytelmä tapahtuu vuosina 1916-17 "Kannas-Karjalassa tsaarinvallan luhistuessa". Ensimmäinen näytös on Paasion huvilan edustalla, toinen "Biljard"-ravintolassa ja kolmas Paasion salissa. Elokuvassa tapahtumia on viety ulkokuvajaksojen lisäksi myös Valkeasaaren komendantin Bashkirjoffin taloon, Vireniuksen toimistoon sekä Spalernajan vankilaan Pietarissa ja pietarilaiseen hotelliin. Kuvauskäsikirjoituksen laati vapaasti näytelmän pohjalta Toivo Särkkä 1943. Eräiden tietojen mukaan hankkeessa oli mukana myös kirjailija Olavi Linnus. Näytelmän filmausoikeudet oli SF:lle hankkinut Erkki Karu jo vuonna 1934, yhtäaikaa Agapetuksen Syntipukin ja Minna Canthin Roinilan talossa -näytelmän kanssa. Syntipukki ja Roinilan talossa toteutettiinkin vuonna 1935, mutta Hevoshuijarin kuvaukset siirtyivät yhdeksällä vuodella. Leif Wager kiinnitettiin nimiosaan ilmeisestikin Katariinan ja Munkkiniemen kreivin erinomaisen yleisömenestyksen innoittamana. Spalernajan vankilasta tehtiin elokuvaa varten pienoismalli. Vittorio Mantovanin etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Wittorio. Sam Sihvon lauluista on elokuvaan hyväksytty vain Syysillan tuuli ja "Kusminin laulu", nekin Reino Hirvisepän mukailemina. Musiikki tilattiin Tapio Ilomäeltä, ja elokuvan alkutekstit ilmoittavat laulujen sanoittajaksi sekä Reino Hirvisepän että Pallen - kumpikin nimimerkki kuuluu samalle miehelle, kapteeni R. W. Palmrothille. Hevoshuijari vedettiin vuoden 1944 jälkeen pois levityksestä sisältönsä ja esitystapansa vuoksi. Viimeiset esitykset Jyväskylässä olivat toukuussa 1944 ja Helsingissä elokuussa 1944. Elokuvan kaikki esityskopiot ovat tuhoutuneet, samoin rullien 3, 5 ja 9 ääninegatiivit. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston pelaste on näiltä osin ilman ääntä. Leif Wagerista huolimatta elokuvan yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa heikompi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||
Musiikki | ||||||||||
1. Ripaska Säv. Tapio Ilomäki Es. Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 0' 50". 2. "Vireniuksen laulu" ("Tuon ajan armaan sen muistan ain', se oli silloin kuin unta vain - -") Säv. Tapio Ilomäki, san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth) Es. Thure Bahne ja "juhlijat", laulu sekä Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback, Thure Bahne ja mieslaulajat, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 2' 05". 3. "Verotshkan laulu" ("- - kaivatulle laulan lemmestäin, yksin vain sä kuulut mulle - -") Säv. Tapio Ilomäki, san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth) Es. Birgit Kronström, laulu sekä Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 1' 30". 4. Tanssi Säv. Tapio Ilomäki Es. Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 0' 35". 5. "Tepan ja Samin laulu" ("Eihän se paljon lämmitä kun tuli-tuli-tikku palaa, vaan se se vasta lämpöä nostaa kun tällainen poika halaa - -") Säv. trad., san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth), sov. Tapio Ilomäki Es. Hannes Häyrinen ja Toini Vartiainen, laulu, tunnistamaton balalaikansoittaja ja Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 0' 45". 6. Musiikki 1 Säv. Tapio Ilomäki Es. Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 0' 50". 7. "Ryyppylaulu" Säv. ja san. tunnistamaton venäläinen Es. Thure Bahne, tunnistamaton mies ja "juhlijat", laulu, sekä Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback, Thure Bahne, tunnistamaton bassolaulaja ja mieslaulajat, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 2' 10". 8. Venäläinen tanssi Säv. Tapio Ilomäki Es. Leif Wager, harmonikka (playback, tunnistamaton harmonikansoittaja), 0' 25". 9. "Hevoshuijarien laulu" Säv. ja san. tunnistamaton Es. "hevoshuijarit", laulu; laulun osuus noin 1' 00". 10." Ryssäläistanssi" Säv. tunnistamaton Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (off); tanssin osuus 0' 20". 11. Syysillan tuuli Säv. ja san. Sam Sihvo, san. mukaellut Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth), sov. H. Sjöblom Es. Kyllikki Forssell, laulu ja piano (playback, tunnistamaton laulajatar, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 1' 45". Levytykset: Viljo Immonen ja Sointu-orkesteri; Sointu 472, 1943. Henry Theel ja Poliisiseitsikko, joht. Arthur Fuhrmann; Rytmi R-6576, 12.9.1967. 12. "Sannin hyräilylaulu" Säv. ja san. tunnistamaton Es. Toini Vartiainen, laulu; noin 0' 05". 13. "Kusminin laulu 1" ("Käy kulku kautta kolkon korpimaan, on tieni pitkä, taival taloton - -") Säv. ja san. Sam Sihvo, san. mukaellut Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth), sov. H. Sjöblom Es. Leif Wager, laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 1' 25". 14. "Verotshkan laulu" Säv. ja san. tunnistamaton Es. Birgit Kronström, laulu; laulun osuus noin 2' 15". 15. "Vankien laulu" Säv. ja san. tunnistamaton venäläinen Es. "vangit", laulu, sekä tunnistamaton balalaikan soittaja (playback, mieslaulajat, balalaikka ja Helsingin Teatteriorkesterin yhtye), 1' 25". 16. "Kun kotoa mä läksin niin puhkesi tuomen se tuoksuvainen kukka - -" Säv. Tapio Ilomäki, san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth) Es. tunnistamaton mies, laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 0' 30". 17. "Kusminin laulu 2" ("Vedet välkkyi helmivöin, kun kanssas' soudella sain, sun kanssas' vain - -") Säv. Tapio Ilomäki, san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth) Es. Leif Wager ja "vangit", laulu (playback, Leif Wager ja mieslaulajat, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 0' 40". 18. "Vapauslaulu" Säv. ja san. tunnistamaton; esitetään off, kuvassa näkyvä jakso noin 1' 00". Huomautuksia: Elokuvan ääni on osittain tuhoutunut. "Hevoshuijarien laulu" (nro 9), "Ryssäläistanssi" (nro 10), "Sannin hyräilylaulu" (nro 12), "Verotshkan laulu" (nro 14) ja "Vapauslaulu" (nro 18) ovat vailla ääntä. Nimet ovat käsikirjoituksessa ja niiden pituus on arvioitu kuvassa näkyvän esityksen mukaan. Musiikin numero 1 aikana tunnistamaton tanssipari esittää ripaskaa, numero 4:n aikana tanssii Birgit Kronström, numero 8:n aikana tanssivat "juhlijat" sekä numero 10:n aikana Thure Bahne, Birgit Kronström ja "juhlijat". Soitinyhtyeessä on mm. seuraava kokoonpano: poikkihuilu, kaksi viulua, balalaikka, sello ja piano. Sam Sihvon näytelmän musiikista on seuraavat levytykset: Pohjola-orkesteri, Sekakuoro ja Solistit; His Master's Voice X-3494, 27.5.1930; Vieno Kekkonen, Juha Eirto, Tamara, Elias Palola, Jorma Lyytinen ja Pentti Tuominen; Decca DN-3005, 12.11.1957. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||
|
||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||
|