Miljoonavaillinki
Fiffel med miljoner (ruotsinkielinen nimi)
Short by a Million (englanninkielinen käännösnimi)
Déficits par millions (ranskankielinen käännösnimi)
Ihm fahlte nur eine Million (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Miljoonavaillinki
Toivo Särkän käsikirjoittama ja ohjaama Miljoonavaillinki (1961) perustuu Mika Waltarin samannimiseen näytelmään. Ilmanpainepuristin Oy:n johtaja Vilhelm (Jussi Jurkka) on kavaltanut yhtiön varoja huvitellakseen rakastajattarensa Vandan (Liana Kaarina) kanssa. Säntillinen konttoripäällikkö Jakob Ryhtilä (Helge Herala) suostuu syntipukiksi, jos johtaja lupaa parantaa tapansa. Rouva Ryhtilä (Ansa Ikonen) on suhteessa huilisti Resku Haapolan (Leevi Kuuranne) kanssa ja pyytää mieheltään avioeroa. Onnekkaiden sattumusten kautta yhtiö ja Ryhtilöiden avioliitto pelastuvat.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Ossi Runnen yhtye<br />Herbert Katzin yhtye
Ossi Runnen yhtye<br />Herbert Katzin yhtyeHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Huhtikuu - heinäkuu 1961 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Miljoonavaillinki on elokuvana epätasainen tuote, sen perusvireestä on hieman vaikea saada selvää", arvioi nimimerkki E. L. (Erkka Lehtola) Aamulehdessä (2.10.1961). Hän jatkoi: "Ajoittain se pyrkii olemaan eräänlaisena huolestuneena muistutuksena taloudellisen elämämme edustajien heikkoudesta, paikoitellen se yltää riehakkaaseen farssiin ja päättyy kömpelösti konttoripäällikkö Ryhtilän moraalisaarnaan. Miljoonavaillinki on otettava lähinnä hupaisana, harmittomana komediana, jossa muutamat repliikit väkinäisesti soveltuvat muuhun aineistoon." Nimimerkki H. G. G. :n (Henry G. Gröndahl, Hufvudstadsbladet 15.10.1961) mielestä "Fiffel med miljoner [- -] kunde ha blivit en rolig, pikant och lätt amoralisk komedi om ämnet hade grundligt omarbetats, om regin hade varit fyndigare och skådespelarna inte hade tillåtits att spela över ". Useat arvostelijat vertailivat Toivo Särkän ohjaamaa elokuvaa Mika Waltarin huvinäytelmään. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 14.10.1961) kirjoitti: "Särkän filmi noudattelee näytelmää sangen tarkoin, etenkin alkuvaiheessa liiankin uskollisesti, sillä huolimatta Kalle Peronkosken moninaisista ja hyvin mietityistä kamera-ajoista - jotka myöhemmässä vaiheessa notkeuttavat ja vauhdittavatkin kerrontaa - alkuesittely, juhlat ja puheet Jussi Jurkan johtaman yhtiön konttorissa vaikuttavat raskailta ja jokseenkin 'seisovilta'. Teatterimainen ja kauttaaltaan liian äänekäs puhe tuntuu näissä ensi vaiheissa myös häiritsevimmältä. Mutta kun sitten pelinavaus saadaan tehdyksi ja toiminta monine kierteineen pääsee vauhtiin, huvittaa Miljoonavaillingin asetelma ja ajatus sekä kommelluksienkin sarja vähitellen yhä enemmän." Jaakko Hurme (Helsinki-Lehti 13.10.1961) ihasteli sitä, että "Särkkä on saanut juoneen yllättävän paljon vauhtia ja kiinteyttä jopa niin, että tällä kertaa pitäisin Waltarin näytelmän filmatisointia parempana kuin itse teatteriesitystä". Hurme kiitti Peronkosken kuvausta, Aaltoilan "hilpeästi tapauksia korostavaa musiikkia" ja Koiviston lavastuksia, "joista varsinkin suuritöinen toimistohuoneisto oikealla tavalla tehostaa elokuvista puuttuvaa kolmiulotteisuutta". Miljoonavaillingin näyttelijäsuorituksista oltiin monta mieltä. L. St. (Leo Stålhammar, Maakansa 14.10.1961) valitteli: "tuntuu siltä, että ohjaus on viety tarpeettoman raskaalle ja alleviivaavalle linjalle, mikä ilmenee myös osasuorituksissa. Tyypit olisivat tulleet uskottavammiksi vähemmällä karrikoimisella." V. P. (Eteenpäin 12.10.1961) puolestaan arveli: "Miljoonavaillinki elokuvana on katsomisen arvoinen. Rahankäytön holtittomuus ja nykyiselle elämänmenolle ominainen piittaamattomuus tulee oivallisesti esille. Tätä ihmistyyppiä Imupainepuristimen johtajana ilmentää Jussi Jurkka onnistuneesti. Vahtimestari-tsupparina Pentti Siimes kujeilee, liikkuu, ilmehtii ja väittelee täydellisen jannun tavoin [- -]. Liana Kaarina kainaloisena kanana on upea ilmestys ja näyttelijäsuorituksenakin hyvää luokkaa [- -]. Pirkko Mannola on tainnut lauleskella liikaa, koska ääni on niin karhea, mutta veikistellä tyttö kyllä osaa." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Suomen Kansallisteatterissa ensiesityksensä 1959 saanutta Mika Waltarin huvinäytelmää Miljoonavaillinki luonnehdittiin purevaksi puheenvuoroksi inhimillisten arvojen ja moraalin tämänpäiväisestä konkurssipesästä, "vaillingista itsessämme, meissä kaikissa". Kuvausoikeudet osti Toivo Särkkä, joka itse myös ohjasi elokuvasovituksen oman käsikirjoituksensa pohjalta. Näyttämöllä Ryhtilän pariskuntaa esittäneiden Tauno Palon ja Rauni Luoman tilalle hän vaihtoi Helge Heralan ja Ansa Ikosen; Jussi Jurkka ja Pentti Siimes saivat säilyttää osansa myös elokuvassa. Särkkä ohjasi Miljoonavaillingin (1961) ensimmäisenä niistä kolmesta elokuvasta, joilla hän osallistui kilpailuun vastaperustetuista valtion elokuvapalkinnoista vuonna 1961; kaksi muuta olivat Kuu on vaarallinen ja Me. Särkän kunnianhimoinen tavoite ja tuotteliaisuus eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta. Miljoonavaillingin yleisömenestys oli kuitenkin selvästi vuoden keskitasoa parempi. Waltarin huumoria on elokuvan keskeisen tapahtumapaikan nimi, Imupainepuristin Oy. Ohjaajan huumoria puolestaan oli sijoittaa Risto Mäkelä laulusolistiksi elokuvan tanssiravintolakohtaukseen. Tavalliseen tapaansa Särkkä oheisti tarinaan pari laulukohtausta. Hyvinkään Sanomissa 8.7.1961 julkaistun uutisen mukaan elokuvaa kuvattiin Hyvinkäällä; lopullisessa versiossa jaksoa ei käytetty. Miljoonavaillinki oli Ansa Ikosen 38. ja samalla viimeinen suomalainen elokuva. Tämän jälkeen hän esiintyi vain pienessä sivuosassa osittain Suomessa filmatussa yhdysvaltalaisessa elokuvassa Telefon / Puhelin (1977). Tuula Saarikosken kirjoittamassa muistelmateoksessa Tähtiaika, Ansa Ikonen hän kertoi kuvauksista: "Olin vielä kerran tutussa seurassa, työn pohjana Mika Waltarin äly ja nokkeluus, työn ohjaksissa Maisteri itse. Teatterissa olin näytellyt pitkään ja menestyksekkäästi näytelmän vampin osaa. Elokuvassa esitin vaimoa. Käytettiin softia, mutta se ei enää minua oudoksuttanut, olin 47-vuotias ja hyväksyin ikäni. Itkin viimeisen itkuni. Särkkä, hienotunteinen ohjaaja, vaimensi studion metelin. - Jos ette osaa olla hiljaa, menkää ulos, täällähän on mahdoton tämän näyttelijän keskittyä. Sitten hän tuli hiljaa kameran eteen ja sanoi: - Nyt Ansa, samettia silmiin. Samalla tavalla hän oli tullut kameran eteen 20 vuotta sitten, kun teimme ensimmäistä yhteistä elokuvaamme Kuin uni ja varjo. Silloinkin hän oli käskenyt porukan pitää suunsa kiinni ja tullut sitten kameran eteen herkistyneenä ja hiljaisena ja sanonut: - Nyt, neiti Ikonen, samettia silmiin. Viimeisessä kuvassa minä nojaan ovenpieleen kyynelet silmissä ja katson miten minun elämästäni poistuu mies. Ehkä itkuni olisi ollut vielä oikeampi, jos olisin tiennyt että samalla kuvalla minun elämästäni poistui myös elokuvatyö." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Sinä, sinä, sinä Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Pentti Siimes, laulu (playback), 0' 40". Levytys: Anja Piipponen; Rytmi RN-41 85, 16.6.1959. 2. "Jive" Säv. ja san. Heikki Aaltoila Es. Ossi Runnen yhtye (playback), 1' 00". 3. Schwalben-Duett / Machen wir's den Schwalben nach / Ollaan niin kuin pääskyset operetista Die Csárdásfürstin / Mustalaisruhtinatar Säv. Emmerich Kálmán, san. Leo Stein ja Béla Jenbach, suom. Jalmari Finne Es. Helge Herala, Aimo Hiltunen, Liana Kaarina, Tauno Söder ja Lea Wallin, laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 35". 4. Rullaati rullaa Säv. ja san. trad. Puhallinorkesteri (off), 0' 25". 5. "Cha, cha, cha" Säv. ja san. Heikki Aaltoila 1) Es. Pirkko Mannola, laulu, sekä Herbert Katzin yhtye (playback), 2' 30". 2) Herbert Katzin yhtye (off), 1' 50". 6. Ich tanze mit dir in der Himmel hinein / Lemmen seitsemäs taivas Säv. Friedrich Schröder, san. Hans Fritz Beckmann Es. Pentti Siimes, laulu (100 %), 0' 05". Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|