Pekka ja Pätkä neekereinä
Träskalle och Stumpen som negrer (ruotsinkielinen nimi)
Pete & Runt, Negroes (englanninkielinen käännösnimi)
Pierrot et Bébert font les nègres (ranskankielinen käännösnimi)
Pekka und Pätkä als Neger (saksankielinen käännösnimi)
Pekka ja Pätkä "neekereinä" (työnimi)
Finna-arvio
Pekka ja Pätkä neekereinä
Aarne Tarkaksen ohjaama Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) päättää 13-osaisen Puupää-elokuvien sarjan. Pekka (Esa Pakarinen) ja Pätkä (Masa Niemi) suututtavat Justiinan (Siiri Angerkoski) osallistumalla salaa Sirpa Lahtisen (Anja Hatakka) juontamaan television tietokilpailuun. Sovitellakseen tilannetta he kokeilevat tohtori Pujoparran (Toivo Mäkelä) keksimää ammatinvalintakonetta. Kaverukset tulkitsevat koneen viestit väärin ja yrittävät luoda uraa afrikkalaisina tanssijoina. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen he kokeilevat siipiään toimittajana ja onnistuvat myymään reportaasinsa Pupu-lehden päätoimittaja Körmylle (Pentti Irjala). Palkkiorahat Pekka ja Pätkä lahjoittavat rajaseudun lapsille.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Nipa, muuttomies: herra Kahilainen<br /><br />Konna: herra Luotola ,
Nipa, muuttomies: herra Kahilainen<br /><br />Konna: herra LuotolaHae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Heinäkuu 1959 (ulkokuvat), syksy 1959 (studio) |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Pekka ja Pätkä neekereinä tuo vielä kerran valkokankaalle vanhan ja väsyneen Puupää-kaartin. Se ei ole parempi eikä huonompi kuin tusina edeltäjäänsä - jättääpä vain taas katsojalle sellaisen tunteen kuin olisi tullut juoduksi tynnyrillinen tervaa", arveli Leo Nordberg (Elokuva-Aitta 7/1960). B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 12.3.1960) ei myöskään säästellyt sanojaan: "En av de svagaste Träskallefilmer jag sett, löst hopfogad och i avsaknad av goda skämt. Driften med ett känt TV-program piggar upp en stund, men det hela är för klumpigt gjort. Den inhemska filmens vapen nr. 1, schlagersång, ingår givetvis - ett 'vapen' som kan ta död på vilka ambitioner som helst." Taru Mäkelä (Katso 50/1982) saattoi 22 vuotta myöhemmin suhtautua viimeiseen Puupää-elokuvaan jo ymmärtäväisemmin: "Pekka ja Pätkä neekereinä luo muun muassa hauskaa ja nykyisestä perspektiivistä myös nostalgista kuvaa television alkuvuosista. Justiina tuijottaa talon vaimoväen kanssa Oy Yleistöllöttimen ohjelmaa, jota tosin lukuisat lähetyshäiriöt pätkivät. Maija Karhi taas esiintyy teinityttönä Oy Pullapitkon tietokilpailussa. Ja välillä Eila Pienimäki laulaa." Mäkelän arvio oli muutenkin myönteinen: "Näiden filmien suoraviivaiseen huumoriin on vaikea aina mieltyä, mutta ainakin filmin tekninen toteutus kielii ammattitaidosta, johon on liittynyt aitoa tekemisen iloa. Olavi Tuomi ja Osmo Harkimo ovat saaneet kuvat kulkemaan vauhdilla, jota monesta suomalaisesta, rytmiltään seisahtuneesta nykykomediasta jää kaipaamaan." Mikael Fränti oli sen sijaan vuonna 1982 yhtä jyrkkäsanainen kuin aikalaisarvostelijat (Helsingin Sanomat 15.12.1982): "Tarkas ei suhtautunut vakavasti koomikkoparin työskentelyyn. Hän veti heidät mukaan melkoiseen riistopeliin. Vastuu kuului myös Reino Helismaalle, jota on vaikea uudelleenarvioida tämän kamalan elokuvan perusteella. [- -] mielestäni tämä elokuva loukkaa Esa Pakarisen ja Masa Niemen ammattitaitoa." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Suomen Filmiteollisuus oli ottanut ensimmäisen Pekka ja Pätkä -elokuvan keväällä 1953 tuotanto-ohjelmaansa yhtenä osana yhtiön keveän linjan ohjelmistoa, sitä lainkaan pitkälliseksi muodostuvan sarjan aloitusosaksi tarkoittamatta. Yleisömenestys oli kuitenkin niin hyvä, että saman aiheen parissa kannatti jatkaa, varsinkin kun sarjakuvasankarin filmausoikeudet oli Ola Fogelbergin perikunnalta ostettu kertakorvauksella. Ensimmäisen Puupää-elokuvan ohjasi Ville Salminen, seuraavat yksitoista Armand Lohikoski. Syksyllä 1959 kolmastoista ja viimeinen Puupää-elokuva Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) siirtyi Aarne Tarkaksen ohjattavaksi. Kaarlo Wilskan sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Vilska. Jo parin vuoden ajan oli Puupää-elokuvien yleisönsuosio ollut selvästi laskeva. Pekka ja Pätkä neekereinä merkitsi tässäkin suhteessa pohjalukemaa. Mahdollisesti sarjaa kuitenkin olisi edelleenkin jatkettu, ellei Masa Niemi olisi 3.5.1960 päättänyt vapaaehtoisesti päiviään tamperelaisessa matkustajakodissa, jättäen jälkeensä Lohikosken kertoman mukaan paperilapulle kirjoittamansa sanat: "On niin hyvä olla, kun pää on tyhjä nolla". Neljännesvuosisata myöhemmin, talvella 1985 porilainen elokuvatuottaja Visa Mäkinen palasi Puupää-elokuvien pariin, kokonaan uudelta pohjalta ja uusin näyttelijävoimin. Pekan ja Pätkän paluu näyttää kuitenkin toistaiseksi rajoittuneen kahteen näytelmäelokuvaan sekä yhteen kymmenosaiseen televisiosarjaan vuosina 1985-86. Elokuva on nykykatsannossa rasistinen. Pekan ja Pätkän väärinkäsityksen taustalla on toimittajista käytetty liikanimi ”lehtineekeri”, joka perustuu oikovedoksista irronneen painomusteen tahrimiin sormiin. Termi oli käytössä vielä 1950-luvun puolivälissä. Toinen elokuvan rasistisista ulottuvuuksista on blacface-meikki, jonka juuret ovat 1800-luvun viihdekulttuurissa, josta se siirtyi ensin kansainväliseen ja lopulta myös suomalaiseen elokuvaan. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Mustalaistrumpetti laulaa Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Eila Pellinen, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), 1' 10". Levytys: Eila Pellinen ja Ossi Runnen yhtye; Rytmi R-6394, 5.12.1959. 2. Liian paljon rahaa ("Liian vähän rahaa, tietää pulaa pahaa - -") Säv. Toivo Kärki, san. elokuvassa Reino Helismaa Es. Esa Pakarinen, laulu, ja Masa Niemi, laulu ja kitara (playback, kitarasäestys), 0' 50". Levytys: Eino Grön ja Casamatta-orkesteri, joht. Luciano Viani; Decca SD- 5459, 5.2.1959. 3. Rakkauden arvoitus Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Eila Pienimäki, laulu, Taito Vainio, harmonikka, ja Hannu Halonen, piano (playback, viihdeorkesterisäestys), 1' 15". Levytys: Eila Pienimäki ja orkesteri, joht. Taito Vainio; Rytmi R-6396, joulukuu 1959. 4. Tulivuori Säv. Toivo Kärki Piano (off), 0' 10". Levytys: Taito Vainio, harmonikka; Rytmi RN-4183, 25.5.1959. 5. "Neekerilaulu" Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Esa Pakarinen, laulu, ja Masa Niemi, laulu ja rumpu (playback, rumpusäestys), 1' 20". 6. Älä unohda hymyä Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Esa Pakarinen ja Masa Niemi, laulu, kitarasäestys (off, radio), 0' 05". - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |