Pekka ja Pätkä Suez'illa
Pekka ja Pätkä Suezilla (rinnakkaisnimi)
Träskalle och Stumpen i Suez (ruotsinkielinen nimi)
Pete and Runt in Suez (englanninkielinen käännösnimi)
Pierrot et Bébert à Suez (ranskankielinen käännösnimi)
Pekka und Pätkä in Suez (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Pekka ja Pätkä Suez'illa
Armand Lohikosken käsikirjoittama ja ohjaama komedia Pekka ja Pätkä Suez’illa (1958) on Puupää-elokuvasarjan kymmenes elokuva, jonka tarina jatkuu siitä mihin edellinen elokuva päättyi. Pekka Puupää (Esa Pakarinen) ja Pätkä (Masa Niemi) päätyvät tahtomattaan Suezille rauhanturvaajiksi. Pelastettuaan kahteen otteeseen kalifin (Uuno Montonen) tyttären Suleiman (Assi Nortio) sieppaajien kynsistä, palauttaa kalifi taikakeinoin ystävykset jälleen yhteen Justiinan (Siiri Angerkoski) kanssa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Vilho Ruuskanen, Seppo Sariola, E. Kärkkäinen, H. Mölsä ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Vilho Ruuskanen, Seppo Sariola, E. Kärkkäinen, H. MölsäHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Vilho Ruuskanen, Seppo Sariola, E. Kärkkäinen, H. Mölsä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Vilho Ruuskanen, Seppo Sariola, E. Kärkkäinen, H. MölsäHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesä - syksy 1957 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Arvostelijoilla ei yleisesti ollut juuri muuta sanottavaa kuin että "elokuva noudattelee tietenkin puupää-elokuvien tuttua tyyliä", kuten J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 27.4.1958) ilmaisi asian. Leo Nordberg (Uusi Suomi 27.4.1958) kritikoi "tyhjänpäiväistä tapaa", jolla kymmenes Pekka Puupää -elokuva oli tehty, mutta löysi silti jotakin myönteistä: "Aikuisen katsojan huomio kiintyy [- -] lähinnä eräisiin Aarre Koiviston näppärästi laatimiin lavastuksiin. Filmin nasevin vuorosana tulee 'sulttaani' Heikki Savolaisen suusta ja siteerattakoon tuo mieleenpainuva viisaus tähän: 'Aika rientää ja housut kuluu'." "Idealtaan olen valmis nämä puupäät hyväksymään kun tiedän, että niille nauretaan ja niistä nuorempikin väki pitää. Sen sijaan toteuttaminen on niin etenkehtoista, yksiviivaista, vääriä kohtia väärin korostavaa ja lukemattomasti sopivia naurunaiheita hukkaanheittävää, että puistattaa", arvioi nimimerkki J. Hn. (Jukka Holopainen, Suomen Sosialidemokraatti 27.4.1958). T. S-o (Tomira Savtschenko, Kansan Uutiset 27.4.1958) kirjoitti: "[- -] näiden sarjatuotteiden tympäisevyyden taso joskus vaihtelee ja tällä kertaa oli iloksemme nollassa. Valitettavasti kuitenkin filmin älyllinen taso, huumori ja tekotapa ovat entisellään." Tähän arvioon vastasi nimimerkki Pohjolan Pekka samassa lehdessä: "Uskoisin, ettei yksikään rehellinen arvostelija kehtaa sanoa, etteikö ohjaajan tehtävä mainitussa elokuvassa olisi jonkin hyvänkin sanan arvoinen, siksi suuritöinen sen on täytynyt olla kaikkine laitteineen, henkilöineen ja 'suezilaisine' maastoineen, joiden kaikkien yhteistoimintaan sovittaminen kenties on arvostelijan mielestä älytöntä, mutta johtunee kai siitä, ettei ohjaaja ole huomannut kääntyä T. S-o:n puoleen 'älyä' lainatakseen." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Armand Lohikosken kahdeksas Puupää-elokuva Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957) päättyi siihen, että Pekka ja Pätkä joutuivat kahden suomalaisen YK-sotilaan tainnuttamaksi ja sitä tietä Suezille lähtevään kuljetuskoneeseen. "Seuraava puupääensi-ilta Pekka ja Pätkä Suez'illa", lupasivat elokuvan lopputekstit. Seuraava eli kaikkiaan kymmenes Puupää-elokuva Pekka ja Pätkä Suez'illa (1958) jatkuikin tästä tilanteesta kerrattuaan lyhyesti edellisen elokuvan lopputapahtumat. Suomi oli vuonna 1955 hyväksytty YK:n jäseneksi ja kun Suezille seuraavana vuonna lähetettiin YK:n ensimmäiset rauhanturvajoukot valvomaan Israelin ja Egyptin välistä aselepoa, pyydettiin Suomea osallistumaan aktioon omalla rauhanturvakomppaniallaan. Tämän aiheen ympärille Lohikoski rakensi elokuvansa. Sittemmin Lohikoski kertoi Osmo Jokiselle (Kinolehti 7/1969): "Tapahtumat olivat ajankohtaisia, Suezin nimi kaikille tuttu, Kumpulainen juutalaisena asekauppiaana jne. Arvostelu taas tuotakin elokuvaa suomiessaan loihe, että 'taas on Lohikoski suoltanut hihastaan yhden Puupään. Vaikka oli päässyt Särkän rahoilla Suezille, niin hyvin yksitoikkoisesti niitä maisemia oli välitetty'... Todellisuudessa meidän Suezimme oli rakennettu Ruduksen hiekkakuopalle Seutulaan. 'Höyrylaivat' kulkivat narusta vetäen pitkin sadevesilammikkoa, hiekkakummut olivat pyramideja, palmut pahvia... Tuskin sitäkään voitiin huiskaisemiseksi tuomita, koskapa arvostelijakaan ei huomannut työssä sen 'falskiutta'." Elokuvassa on mukana aitoja näkymiäkin - tosin Marokon Tetuánista. Jakso on peräisin Espanjassa ja Marokossa kuvatusta, vuonna 1953 ensi-iltansa saaneesta Rantasalmen sulttaanista. Lohikosken mainitsema höyrylaiva-kohtaus on elokuvassa Suez-jakson alussa. Pekka ja Pätkä Suez'illa kuvattiin loppukesästä 1957. Ohjaajan alkuperäisenä ajatuksena oli, että elokuva olisi tullut ohjelmistoon heti kun Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä oli poistunut ensi-iltateattereistaan. Tuottaja T. J. Särkkä ei kuitenkaan ajatusta hyväksynyt ja niin elokuvien ensi-iltojen väli venyi neljäksi kuukaudeksi. Katsojia tälle elokuvalle on muiden Puupäiden tavoin riittänyt vielä 1980-luvullakin. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Intian kuu Säv. trad. amerikkalainen ja Stephen Foster, san. ja suom. trad. Es. "YK-sotilaat", laulu (playback, mieslaulajat), 1' 15". 2. "Suezista etelään" Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Masa Niemi ja Esa Pakarinen, laulu, bongorumpu ja helistin (playback), 1' 30". 3. Mikki Hiiri ja vuorenpeikko Säv. Georg Malmsten, san. Roine Richard Ryynänen Es. Masa Niemi ja Esa Pakarinen, laulu (playback), 0' 30". 4. Itämainen tanssi 1 Säv. Hannu Halonen Viihdeorkesteri (off), 0' 50". 5. Itämainen tanssi 2 Säv. Hannu Halonen Viihdeorkesteri (off), 0' 40". 6. Itämainen laulu Säv. Hannu Halonen Es. Masa Niemi, Esa Pakarinen ja "YK-sotilaat", laulu (playback), 1' 45". 7. Itämainen tanssi 3 Säv. Hannu Halonen Viihdeorkesteri (off), 0' 55". 8. Itämainen tanssi 4 Säv. Hannu Halonen Viihdeorkesteri (off), 0' 50". 9. Gubben Noak / Ukko Nooa Säv. ja san. Carl Michael Bellman, suom. trad., sov. Toivo Kärki Es. Esa Pakarinen, "huilu" (playback, tunnistamaton huilusolisti ja viihdeorkesteri), kolmeen kertaan, yht. 0' 20". 10. Itämainen tanssi 5 Säv. Hannu Halonen Viihdeorkesteri (off), 1' 20". Huomautuksia: "Suezista etelään" -laulun alkutahdit ovat Lassi Utsjoen sävellyksestä Mä vartiossa seison. Assi Nortia tanssii Itämaisissa tansseissa ja Itämaisessa laulussa, Masa Niemi ja Esa Pakarinen Itämaisessa tanssissa 3 ja Itämaisessa laulussa. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |