Maunu Kurkvaara oli vuonna 1956 tehnyt kiitolinjankuljettajien työstä kertovan lyhytelokuvan He ajavat öisin. Aihe kiinnosti häntä siinä määrin, että hän neljä vuotta myöhemmin palasi siihen uudelleen liittäen mukaan ajankohtaisen irtolaisliftarien ongelman. Näin syntyi kokoillan elokuva Autotytöt (1960).

Käsikirjoituksen Kurkvaara tilasi mainostoimittaja Erkki Koivusalolta, joka oli saanut nimeä radiokuunnelmien kirjoittajana ja työskennellyt käsikirjoittajana Hannu Lemisen Morsiusseppeleessä (1954) ja Toivo Särkän elokuvassa Kovaa peliä Pohjolassa (1959). Kurkvaaran osuutta Autotytöissä on lähinnä alkuun sijoitettu jakso, jossa Sinikka Hannula ja Yrjö Tähtelä tapaavat toisensa Jätkäsaaren satamassa Helsingissä.

Autotytöissä oli sekä Ritva Vepsällä että tavallaan myös Sinikka Hannulalla ensimmäinen suuri elokuvatehtävänsä. Kolmanteen päärooliin Lolita-tyyppiseksi Leenaksi Maunu Kurkvaara kiinnitti kahvila Ursulasta löytämänsä 18-vuotiaan tamperelaisen parturiharjoittelijan Vuokko Docktaren, joka nähtiin seuraavana vuonna vielä Aarne Tarkaksen elokuvassa Minkkiturkki. Myöhemmin Vuokko Doctare on tullut tunnetuksi helsinkiläisenä kampaamonomistaja Vuokko Mattilana. Autotytöt toi myös Antti Litjan ensi kertaa valkokankaalle.

Kristiina Kunnas kirjoittaa teoksessaan Vuokko, Parturitytön tarina: "Helsingissä nuoret istuivat parkki Ursulan kahvilassa, kun eräs mies pysähtyi Vuokon kohdalle ja pyysi tätä muitta mutkitta elokuvansa koekuvaukseen. Vuokko piti juttua hyvänä pilana ja käski miestä odottamaan, kunnes olisi saanut kahvinsa juotua. Mutta mies, jota Vuokko näin komenteli, oli kuin olikin Maunu Kurkvaara, suosittujen suomalaisten elokuvien Patarouvan ja Tirlittanin ohjaaja. Ehkä Vuokko olisi toiminut toisin, jos olisi tämän uskonut. Mutta hän ei luottanut onnenpotkuihin. Eihän hän mitenkään olisi voinut arvata, että ihan oven takana olisi hänen elämänsä onnellisin kesä. Aikansa odotettuaan Kurkvaara sai Vuokon ja tämän seuralaisen mukaansa. Perillä ohjaajan kodissa herra Kurkvaara antoi Vuokolle repliikkilehtiön. Omasta mielestään Vuokko oli typerä ja uimapuvussa hyvin epävarma, mutta ainakin hän oli ennakkoluuloton. Seuralainen oli innoissaan, hän oli varma, että Vuokko saisi osan. Niin sitten kävikin. Osan saaminen oli uusi alku. Tai oikeammin: alku koko elämälle."

Kurkvaara suunnitteli Autotyttöjä jo kesällä 1958, mutta Paloheimo-elokuvat Tirlittan ja Patarouva lykkäsivät toteutusta parilla vuodella. Tarkastamo lyhensi elokuvaa puolellatoista metrillä ja määräsi sen 10 %:n rangaistusveroluokkaan, ensimmäisenä elokuvana toukokuussa 1958 tapahtuneen leimaverolainmuutoksen jälkeen. Seuraavana kotimaisena elokuvana sai saman kohtalon Eino Ruutsalon Hetkiä yössä (1961). Elokuvalautakunta pysytti tarkastamon päätöksen sellaisenaan voimassa. Leikkausta koskeva päätös syntyi äänin 3-3, puheenjohtajan kannan ratkaistessa. Verovapauden puolella lautakunnassa oli ainoastaan yksi jäsen, Matti Kurjensaari.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.