Autotytöt
Bilbrudar (ruotsinkielinen nimi)
Bilbrudarna (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Bilbrudarna (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Car Girls (englanninkielinen käännösnimi)
Les Auto-stoppeuses (ranskankielinen käännösnimi)
Mitfahrerinnen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Autotytöt
Autotytöt on Maunu Kurkvaaran ohjaama yhteiskunnallinen elokuva aikansa nuorisoilmiöstä, rekka-autojen mukana maata kiertävistä autotytöistä. Alaikäinen Ritva (Ritva Vepsä) sekä hänen ystävänsä Leena (Vuokko Doctare) ja Kati (Sinikka Hannula) haluavat kokea elämää autoilemalla ja liftaamalla uusiin paikkoihin. Seikkailunhalu asettaa tytöt kuitenkin myös vaaraan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K16 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1960 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Autotytöt on toistaiseksi kauden mielenkiintoisin kotimainen uutuus, joka puutteineenkin on lähempänä todellista elämää kuin useimmat kotimaiset filmimme moniin kuukausiin", puolusti Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 9.10.1960) "hiljaisen yksinäisen sielun", Maunu Kurkvaaran uusinta elokuvaa. Puutteita Autotytöistä löydettiin kosolti. Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat 8.10.1960) mielestä Kurkvaara tarvitsisi "kypsän henkilön tekemään käsikirjoitusta ja sitäpaitsi jonkun mukaansa vähintäänkin henkilöohjaajaksi. Tyttöjen replikointi (välillä ilmeilykin) on ylimalkaan vallan kauheata sekä avutonta että omituisen raa'an sävyistä silloinkin kun ei sitä tarkoiteta." Rihla (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 14.10.1960) myönsi elokuvan heikkoudet, mutta totesi Kurkvaaran kehittyneen huomattavasti: "[- -] Autotyttöjen parhaassa jaksossa tullaan toimeen kokonaan ilman repliikkejä. Ritvan toinen käynti Hangossa on tunnelmaltaan toteutettu erittäin hyvin, kliseitä kaihtaen, pelkästään musiikin ja kuvien avulla. Herbert Katzin jazz-taustaan kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota: häijy ajatus, että Kurkvaara on musiikkia valitessaan vain hieman myöhästyneenä noudattanut ranskalaista muotia, unohtuu kohta." Uuden Auran H-o K.:n (Heimo Kallio, Uusi Aura 9.10.1960) mukaan Autotytöt oli täynnä "epäaitoa kieltä ja ällistyttävän lapsellisia tilanteita". Hänen kritiikkinsä oli jyrkkää: "Se on myös juonellisesti epäkelpo, sillä miksi lähteä kuvaamaan tätä nykyajan ikävää ilmiötä, autotyttöjen elämää, jos ei ole siitä mitään sanottavaa. Kurkvaara ei selittele eikä perustele, hän yrittää tehdä realistista reportaasia, mutta hänen reportaasinsa ei kerro mitään. Vain jonkin hajanaisen episodin. Hän tuo esiin tyttöhahmon sieltä toisen täältä, mutta kadottaa heidät samantien." E. E. (Esko Elstelä, Päivän Sanomat 9.10.1960) ihaili meren rannalle Hankoon sijoitettuja kohtauksia: "Kuulaaseen auringonpaisteeseen ankkuroitujen purjeveneiden läheisyydessä filmi löytää oman tyylinsä. Tyttöjen replikointi [- -] alkaa tuntua aidolta - siinä on juuri oikea sekoitus epäaitoa karkeutta ja haparointia, joka on ominaista espressobaarien kanta-asiakkaille. Filmiin tulee myös miellyttävää puhdasta huumoria; asiaankuuluva riisuutumiskohtaus kevennetään aivan hauskasti muutaman uteliaan poikaviikarin mukaantulolla." Ylioppilaslehden Rihla (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 14.10.1960) piti Autotyttöjen kuvauksesta: "Kurkvaaran tutulle, lähikuvia suosivalle tyylille hänen liikkuva kuvausympäristöjen valintansa merkitsee vapauttajaa. Patarouvan tukahduttava ahtaus on väistynyt, kompositiot ovat ilmavia ja hallittuja, mutta eivät keikailevia, kuten joskus ennen." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Maunu Kurkvaara oli vuonna 1956 tehnyt kiitolinjankuljettajien työstä kertovan lyhytelokuvan He ajavat öisin. Aihe kiinnosti häntä siinä määrin, että hän neljä vuotta myöhemmin palasi siihen uudelleen liittäen mukaan ajankohtaisen irtolaisliftarien ongelman. Näin syntyi kokoillan elokuva Autotytöt (1960). Käsikirjoituksen Kurkvaara tilasi mainostoimittaja Erkki Koivusalolta, joka oli saanut nimeä radiokuunnelmien kirjoittajana ja työskennellyt käsikirjoittajana Hannu Lemisen Morsiusseppeleessä (1954) ja Toivo Särkän elokuvassa Kovaa peliä Pohjolassa (1959). Kurkvaaran osuutta Autotytöissä on lähinnä alkuun sijoitettu jakso, jossa Sinikka Hannula ja Yrjö Tähtelä tapaavat toisensa Jätkäsaaren satamassa Helsingissä. Autotytöissä oli sekä Ritva Vepsällä että tavallaan myös Sinikka Hannulalla ensimmäinen suuri elokuvatehtävänsä. Kolmanteen päärooliin Lolita-tyyppiseksi Leenaksi Maunu Kurkvaara kiinnitti kahvila Ursulasta löytämänsä 18-vuotiaan tamperelaisen parturiharjoittelijan Vuokko Docktaren, joka nähtiin seuraavana vuonna vielä Aarne Tarkaksen elokuvassa Minkkiturkki. Myöhemmin Vuokko Doctare on tullut tunnetuksi helsinkiläisenä kampaamonomistaja Vuokko Mattilana. Autotytöt toi myös Antti Litjan ensi kertaa valkokankaalle. Kristiina Kunnas kirjoittaa teoksessaan Vuokko, Parturitytön tarina: "Helsingissä nuoret istuivat parkki Ursulan kahvilassa, kun eräs mies pysähtyi Vuokon kohdalle ja pyysi tätä muitta mutkitta elokuvansa koekuvaukseen. Vuokko piti juttua hyvänä pilana ja käski miestä odottamaan, kunnes olisi saanut kahvinsa juotua. Mutta mies, jota Vuokko näin komenteli, oli kuin olikin Maunu Kurkvaara, suosittujen suomalaisten elokuvien Patarouvan ja Tirlittanin ohjaaja. Ehkä Vuokko olisi toiminut toisin, jos olisi tämän uskonut. Mutta hän ei luottanut onnenpotkuihin. Eihän hän mitenkään olisi voinut arvata, että ihan oven takana olisi hänen elämänsä onnellisin kesä. Aikansa odotettuaan Kurkvaara sai Vuokon ja tämän seuralaisen mukaansa. Perillä ohjaajan kodissa herra Kurkvaara antoi Vuokolle repliikkilehtiön. Omasta mielestään Vuokko oli typerä ja uimapuvussa hyvin epävarma, mutta ainakin hän oli ennakkoluuloton. Seuralainen oli innoissaan, hän oli varma, että Vuokko saisi osan. Niin sitten kävikin. Osan saaminen oli uusi alku. Tai oikeammin: alku koko elämälle." Kurkvaara suunnitteli Autotyttöjä jo kesällä 1958, mutta Paloheimo-elokuvat Tirlittan ja Patarouva lykkäsivät toteutusta parilla vuodella. Tarkastamo lyhensi elokuvaa puolellatoista metrillä ja määräsi sen 10 %:n rangaistusveroluokkaan, ensimmäisenä elokuvana toukokuussa 1958 tapahtuneen leimaverolainmuutoksen jälkeen. Seuraavana kotimaisena elokuvana sai saman kohtalon Eino Ruutsalon Hetkiä yössä (1961). Elokuvalautakunta pysytti tarkastamon päätöksen sellaisenaan voimassa. Leikkausta koskeva päätös syntyi äänin 3-3, puheenjohtajan kannan ratkaistessa. Verovapauden puolella lautakunnassa oli ainoastaan yksi jäsen, Matti Kurjensaari. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Londonderry Air / Danny Boy Säv. trad. irlantilainen, san. Frederic Edward Weatherly, suom. san. Lala (= Lasse Liemola), sov. Erkki Ertama Lasse Liemola, laulu, sekä soitinyhtye (off, levysoitin), 2' 15" Levytys: Lasse Liemola ja Erkki Ertaman yhtye; Columbia MY-65, 17.2.1960. 2. Glaida troika / Vot mtšitsja troika udalaja Troikka kiitää / Tuoll' kiitää troikka pitkin Volgaa Säv. ja san. trad. venäläinen, suom. san. elokuvassa Annuli (= Aune Ala-Tuuhonen), sov. Pentti Lasanen Lauluyhtye ja orkesteri (off, levysoitin), 0' 50". Levytys: Jokerit ja Columbia-orkesteri, joht. Pentti Lasanen; Columbia MY-54, 7.9.1959. 3. Otši tšornye / Mustat silmät Säv. trad. venäläinen, sov. Erkki Ertama 1) Es. kitara-, viulu- ja bassotrio (synkr.), 0' 40", 2) Es. tanssiyhtye ja piano (synkr.) 0' 45". 4. Travellin' Light / Vaivaton tie / Odotan sinua Säv. ja san. Roy C. Bennet ja Sid Tepper, suom san. Lala (= Lasse Liemola), sov. Pentti Lasanen Lasse Liemola, laulu, sekä soitinyhtye (off, levysoitin), kolmeen kertaan, yht. 3' 00". Levytys: Lasse Liemola ja Pentti Lasasen yhtye; Columbia MY-64, 12.2.1960. 5. The White Mummy / Valkoinen muumio Säv. Erik Lindström Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 0' 25" Levytys: Kalevi Korpi ja Blue Master orkesteri, joht. Erik Lindström; Blue Master BLU-524, 1958. Huomautuksia: Auto-onnettomuuskohtauksessa kuuluu autoradiosta jazz-teema tanssiorkesterin esittämänä (off), kahteen kertaan, yht. 1' 45". Ravintolakohtauksessa esittää tanssiorkesteri jazz-musiikkia, 1' 05". - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan |
||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||
Poliisilaitos, kuljetusliikkeet |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |