Ville-Veikko Salminen teki pitkän uran suomalaisessa elokuvassa, televisiossa ja teatterissa. Näyttelijä hän oli jo taustaltaan ja verenperinnöltään: hänen äitinsä oli näyttelijä Aune Häme ja isänsä lavastaja-näyttelijä-ohjaaja Ville Salminen, joka näytteli kotimaisissa elokuvissa vuodesta 1938 lähtien ja vuosina 1941-1961 ohjasi 30 elokuvaa Suomi-Filmille, Suomen Filmiteollisuudelle ja Fennada-Filmille.

1950-luvun alussa, vanhempiensa avioeron jälkeen, Ville-Veikko Salminen opiskeli englantilaisessa sisäoppilaitoksessa ja vuosina 1956-1959 Suomen teatterikoulussa. Ensimmäiset elokuvaroolinsa hän sai isänsä ohjaamissa elokuvissa Irmeli seitsentoistavuotias (1948), Laivaston monnit maissa (1954), Laivan kannella (1954), Säkkijärven polkka (1955) ja Evakko (1956). 1960-luvun alussa hänellä oli merkittävät roolit uudenlaisen kaupunkilaisnuorison edustajana SF-elokuvissa Nina ja Erik (1960) ja Jengi (1963). Elokuvaroolien lisäksi Salminen esiintyi televisiossa ja teatterissa, mm. Yleisradion ja Mainos-TV:n teatterien näyttelijänä.

Ere Kokkosen ohjaamassa ja Spede Pasasen tuottamassa elokuvassa Pohjan tähteet (1969) Salmisella oli miespääosa Arja Saijonmaan temperamentikkaana vastanäyttelijänä. 1970-luvulta lähtien Salminen nähtiinkin lähinnä Kokkosen ohjaamissa ja Pasasen tuottamissa elokuvissa, mm. kahdeksassa Uuno Turhapuro-elokuvassa, viimeksi elokuvassa Uuno Turhapuro - This is My Life (2004).

Vuonna 1983 Salminen perusti tuotantoyhtiö Oy Carnival Films Ltd:n, joka erikoistui dokumenttielokuviin ja jonka puitteissa hän toimi tuottajana ja ohjaajana. Hänen viimeinen näyttelijätehtävänsä oli isoisän rooli tv-sarjassa Rakastuin mä luuseriin (2005).


Sakari Toiviainen