Näyttelijä

Seppo Kolehmainen teki pisimmän uransa Intimiteatterissa 1961–81. Hänen n. 25 elokuvarooliinsa mahtuu niin sotilaita kuin poliisejakin. Hän esiintyi myös monissa televisiosarjoissa, ehkä mieleen jääneimmin Ilkamissa (1970).


Seppo Kolehmainen syntyi 1933 Pielavedellä lääkäriperheeseen. Hän kävi Suomen Teatterikoulun 1957–59, oli myös Helena Futtarin ja Kaarlo Marjasen lausuntaopissa ja opiskeli maineikkaassa Actor’s studiossa ja Berghof-studiossa Yhdysvalloissa 1965–66. Hän oli kiinnitettynä Helsingin Kansanteatteri- Työväenteatteriin 1959–61 ja Intimiteatteriin 1961–81; vuodesta 1981 hän oli freelancenäyttelijänä.

Seppo Kolehmaisen teatterirooleja olivat mm. palvelija Truffaldino Carlo Goldonin Kahden herran palvelijassa, Kullervo Kalevalassa ja reviisori Nikolai Gogolin Reviisorissa. Kolehmainen myös ohjasi, mm. João Bethencourtin huvinäytelmän Paavi on kaapattu sekä operetteja ja musikaaleja.

Elokuvarooleja Seppo Kolehmaisella oli n. 25. Sotilasta Kolehmainen esitti elokuvissa Sankarialokas (1955; jääkäri), Tyttö lähtee kasarmiin (1956; alokas Matti Nurmi), Vääpelin kauhu (1957; maisteri Gustaf Kukkola, alokas), Kultainen vasikka (1961; venäläinen sotilas) ja Pedon merkki (1981; sotilasvirkailija, tulkki).

Isohkot osat hänellä oli Fennada-Filmin monnielokuvissa Tyttö lähtee kasarmiin ja Vääpelin kauhu. Fennadan omaksuma nimitys monnielokuva oli ”spesiaalivastine” muiden käyttämälle sotilasfarssille.

Poliisia Seppo Kolehmainen esitti Visa Mäkisen elokuvissa Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti (1985; korttelipoliisi) ja Pekka Puupää poliisina (1986; ylikonstaapeli Pylväinen, ”Pykälä”). Hän näytteli myös muutaman poikaroolin: ”Muuan sulhasmies” (1956; puotipoika Janne) ja Nuoruus vauhdissa (1961; tanssiin pyytävä poika). Median maailmaan sijoittuvassa elokuvassa Vodkaa, komisario Palmu (1969) Seppo Kolehmainen näytteli tv:n uutiskuvaajaa.

Televisiossa Kolehmainen esiintyi 1960–70-luvulla kymmenissä elokuvissa ja sarjoissa, mm. Mummoni ja Mannerheim (1971; rautatieläinen Julius Säntin osa), Fallesmannin Arvo ja minä (1995; pastori), Hovimäki (1999–2000; kihlakunnantuomari Pihlman) ja Harvoin tarjolla (2008; Humppa-vanhus).

Legendaarisessa sketsiviihdeohjelmassa Ilkamat (1970) Seppo Kolehmainen esitti pastoria, joka on jäänyt suuren tv-yleisön mieleen kuolemattomine lausahduksineen: ”Muista pyhittää lepopäivä. Minä ainakin huomenna aion pitää kirkon kiinni.”

Seppo Kolehmainen harrasti kirjallisuutta, liikuntaa ja kieliä. Hän kuoli 76-vuotiaana 2009 Helsingissä. Hänen tätinsä oli Iris Knape-Jäderholm (1905–86), joka näytteli elokuvissa Rovastin häämatkat (1931) ja Kuisma ja Helinä (1932).


Kalevi Koukkunen
28.9.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Seppo Kolehmainen. Nekrologi (Kirsikka Moring). Helsingin Sanomat 26.2.2009.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Suomen kansallisfilmografia 9. Helsinki: Edita 2000.

Suomen kansallisfilmografia 10. Helsinki: Edita 2002.

Suomen kansallisfilmografia 11. Helsinki: Edita 2004.

Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 300.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ja Tammi 1993, 222.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 225.

Televisio-ohjelma Ilkamat (1970). Yle Teema 29.7.2014.