Pitkäjärveläiset
Så älskas i Pitkäjärvi (ruotsinkielinen nimi)
The People of Pitkäjärvi (englanninkielinen käännösnimi)
Ceux de Pitkäjärvi (ranskankielinen käännösnimi)
Die aus Pitkäjärvi (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Pitkäjärveläiset
Wilho Ilmarin ohjaama romanttinen, vuoteen 1765 sijoittuva hämäläiskomedia Pitkäjärveläiset (1951) perustuu Jalmari Finnen samannimiseen näytelmään. Regina Tuomaantytär (Eila Peitsalo) on kihloissa Juhan (Kosti Klemelä) kanssa. Häntä kosiskelevat kuitenkin myös Martti Heikkilä (Sakari Jurkka), sotamies Matti Modig (Arvo Lehesmaa) ja Kalle Brockman (Martti Kuuskoski). Marttiin ovat taas rakastuneet Reginan kaksi siskoa sekä Sikalan piika Maria (Leena Häkinen).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Leila Itkonen, A. Ohenoja, E. Virtanen ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Leila Itkonen, A. Ohenoja, E. VirtanenHae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Leila Itkonen, A. Ohenoja, E. Virtanen
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Leila Itkonen, A. Ohenoja, E. VirtanenHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1951 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Suositusta ja paljon esitetystä huvinäytelmästä tehty elokuva sai enimmäkseen ihastuneita arvosteluja. "Pitkäjärveläiset oli ainakin minulle iloinen yllätys", aloitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 4.11.1951). "[- -] juuri tämä filmi helposti olisi voinut muodostua kovin teatterimaiseksi eikä näin kuitenkaan käynyt. Näytelmänähän Finnen hämäläiskomedia on verrattoman hauska. Mutta silti se filminä olisi voinut olla vaikka ikävä ja ennen kaikkea liian tähdennetysti hauskuuttamiseen pyrkivä. Sen ohjasi lisäksi Wilho Ilmari, joka ennen kaikkea on teatteriohjaaja. Mutta hänen kykynsä henkilöohjaajana näyttäytyy nyt Pitkäjärveläisissä parhaimmillaan, ja joko on filmi leikattu aivan erinomaisesti tai on myös Ilmari filmityössä joustavistunut. Sitäpaitsi käsikirjoituksessa [- -] on hyvin säilytetty Finnen henki ja huumori [- -]." "Wilho Ilmarin ohjaamana muodostui Pitkäjärveläisistä hyvä, puhdastyylinen kansanomainen komedia", kiitti myös Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 4.11.1951). "Olkoonpa, että paatunut 'puhtaan filmillisyyden' palvoja voisi sanoa, että se on vain filmattua teatteria. Niin on. Mutta hyvää ja kansallista teatteria!" J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 3.11.1951) kaipasi käsikirjoitukseen "jonkin verran ytimekkäämpää ja vauhdikkaampaa otetta", mutta myönsi sen olevan "ansiokas todistus Olavi Veistäjän filmimiehen silmästä ja tyylitajusta". E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 4.11.1951) oli varauksellinen: "Aioin sanoa, että Pitkäjärveläiset on tavallista huolellisemmin tehty suomalainen elokuva. Elokuva se ei kuitenkaan valitettavasti ole. Käsikirjoituksen tekijä on kylläkin avartanut aika taitavasti näytelmän liikkuma-alaa, mutta tuloksena on sittenkin lähinnä vuoropuhelun varassa elävä, hieman raskassoutuinen kuvasarja." Kriittisin oli H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 12.11.1951): "Jalmari Finnes mustiga folklustspel har under okunniga händer förvandlats till sackarinutspätt saftblask. Så älskas i Pitkäjärvi är ett kliv tillbaka till den inhemska ljudfilmens första år. [- -] Något så stelt, så orörligt och amatörmässigt gjort har man inte sedan kriget sett efter Dansen över gravarna. [- -] Wilho Ilmari har allt skäl att skämmas för sitt larviga regiarbete. [- -] De små glädjeglimtarna i bedrövelsens natt var Elna Hellmans groteska 'Läpikäytävän Henna', Sakari Jurkkas temperamentsfulla tavastländska pojktyp och Heikki Aaltoilas friska musik. Eljest kan man blott säga: skam och skandal att inte komma bättre ting åstad år 1951." Pitkäjärveläiset nähtiin paljolti näyttelijöiden elokuvana, ja ansio heidän suorituksistaan kytkettiin E. T-la:n (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 4.11.1951) tavoin Ilmarin panokseen: "Wilho Ilmarin ohjaustyöllä on eräässä suhteessa kiistattomat ansionsa. Henkilöohjaus on tavallisesti lyöty laimin elokuvissamme. Mutta tällä kertaa katsoja on varma siitä, että näyttelijät ovat tehneet työtä tehtäviensä parissa jo ennen kameran eteen astumistaankin. Osiinsa jo teatterissa kotiutuneiden tamperelaisten kohdalla ei tämä valmius niinkään ihmetytä - heidän suorituksissaan täytyy ihailla vähäeleistä, hillittyä näyttelemistapaa, josta tarkinkaan silmä ei helposti keksi mitään teatraalista." Näyttelijät saivat kiitosta tasaisesti, mutta ennen muita nostettiin esiin Elna Hellman, "elokuvankin keskipiste" (E. T-la). UGS (U. G. Seppänen, Vapaa Sana 4.11.1951) näki hänen edustavan "loistavaa, joskin vahvasti liioiteltuihin keinoihin perustuvaa komiikkaa [- -] aivan herkullisen rehevänä ilmestyksenä" ja Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 22/1951) piti hänen rooliaan "mestariluomuksena, joka on todella aito finnemäisellä, irtonaisella huumorilla, mutta samalla hengessä ja totuudessa elävä tyyppi. Sen kaltaisia ei varmaankaan näyttämöllämme enää luoda usein. Se on teatterihistoriaan isoilla kirjaimilla piirrettävä, klassillinen työ, jonka elokuvanauha - oman taidelaatunsa mukaisesti muokattuna - säilyttää nyt tuleville polville." - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Jalmari Finnen Pitkäjärveläiset (1923) on nelinäytöksinen huvinäytelmä, joka tapahtuu Oriveden Pitkäjärven kylässä vuonna 1765. Kirjailija itse kertoi näytelmänsä syntyneen jotakuinkin suoraan vanhan oikeudenkäyntipöytäkirjan pohjalta (Aamulehti 8.12.1930). Ensimmäinen ja neljäs näytös esitetään Natukan pihamaalla, toinen Koljon virran sillalla ja kolmas Heikkilän tuvassa. Näytelmästä elokuvasovituksen tehnyt Olavi Vesistö (Olavi Veistäjä) on levittänyt tapahtumia myös muualle kylään, mm. Sikalan tupaan ja talon ympäristöön, ja siirtänyt alkujaksot Oriveden kirkkoon ja kirkonmäelle. Näytelmän mainitsemaa Koljon virtaa ei Orivedeltä löydy - Koljonselkä-niminen järvi kuitenkin. Todellinen Koljonvirta, Suomen sodan tunnettu taistelupaikka vuonna 1808, sijaitsee lisalmen pitäjässä. Näytelmän kantaensi-ilta oli ollut itsenäisyyspäivänä 1930 Tampereen Työväen Teatterissa. Myös elokuvasovituksen roolit miehitettiin suurelta osin tamperelaisvoimin. Heitä olivat jo kantaesityksen ja sittemmin 150-kertainen Läpikäytävän Henna Elna Hellman, ja edelleen mm. Elsa Rantalainen, Irma Seikkula, Kosti Klemelä, Väinö Luutonen, Toivo Mäkelä ja Eero Roine. Osa hevosella-ajokuvista on toteutettu taustaprojisointina SF-halleille vastikään hankituilla uusilla laitteilla. Vaivaisukko kirkonoven pielessä on sama, jota käytettiin jo Vaivaisukon morsiamessa (1943). Elokuvan lavastukset suunnitteli Karl Fager, vaikka alkutekstit ilmoittavatkin niiden tekijäksi Aarre Koiviston. Virheen käytyä ilmi T. J. Särkkä hyvitti Fageria maksamalla hänelle lisäpalkkion. Pitkäjärveläiset oli Wilho Ilmarin kymmenes ja samalla viimeinen elokuvaohjaus. Ensimmäinen oli ollut mykkäelokuva Tukkijoella (1928), jonka Ilmari teki yhdessä Axel Slanguksen kanssa. Pitkäjärveläisten yleisömenestys oli Tampereella vuoden paras, Helsingissä hyvä ja muissakin suuremmissa kaupungeissa keskitasoa parempi. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Pelimannin soitto" 1 Säv. Heikki Aaltoila Es. kaksi viulistia ja klarinetisti (playback), 1' 40". 2. "Pelimannin soitto" 2 Säv. Heikki Aaltoila Es. kaksi viulistia ja klarinetisti (playback ja off), 1' 45". Huomatuksia: Alkumusiikkina on Heikki Aaltoilan sovittama sikermä kansanlauluja. Sikermässä ja myöhemmin tappelukohtauksen musiikissa on yhtenä aiheena Nyt on tytöt yksin, säv. trad. Kirkkokansa veisaa tunnistamatonta virttä (playback, sekakuoro ja urut), 2' 20". Elna Hellman laulaa "Kala oli vedessä ja made oli vadissa ja lude oli hillun laidalla!" (100 %), 0' 05". Hän laulaa myös "Äl' pelkää lauma piskuinen!" (100 %), 0'05". Se on joko virsi nro 262 ("Älä pelkää laumaa pien' Waikka wihollises raiwoo! - -"), säv. ja san. tuntematon, julkaistu kokoelmassa Sionin Kannel. Uusi kokous Hengellisiä wirsiä, tai ns. Kustaa II Aadolfin taisteluvirsi, virsi 571 ("Pois pelko, joukko pienoinen - -"), säv. trad., san. Johann Michael Altenberg tai Jacob Fabricius, uudelleen muokannut Johann Olof Wallin, suom. Julius Krohn. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|