Elokuva Pohjalaisia (1936) perustui Artturi Järviluoman samannimiseen näytelmään, jonka kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa Kaarlo Bergbomin syntymän 71-vuotispäivänä 2.10.1914. Kirjailija on sijoittanut näytelmänsä 1850-luvulle, mutta hänen vuonna 1936 SF-Uutisissa julkaisemansa artikkelin mukaan se on tulkittavissa allegoriaksi siitä ahdistuksesta, mitä Suomessa tunnettiin venäläisvallan puristuksessa vuoden 1913 vaiheilla, jolloin näytelmä syntyi. Historiantutkija Heikki Ylikankaan mukaan (Mennyt meissä, 1990) näytelmän kirjoittamisajankohdan jälkeiset tapahtumat ovat värittäneet Järviluoman muistelua. Kimmo Laine puolestaan katsoo (Lähikuva 4/1992), että Järviluoman myöhempää selitystä näytelmän syntytaustalle voidaan pitää osana Pohjalaisten kanonisoitumisprosessia: vuonna 1914 näytelmä oli vielä vain kansankuvaus, vuonna 1925, kun se ensimmäisen kerran muutettiin elokuvaksi, siitä tuli kansatieteellinen ja vihdoin vuonna 1936 kansallinen näytelmä.

Näytelmässä on kolme näytöstä, niistä ensimmäinen ja kolmas tapahtuvat Harrin tuvassa, toinen Harrin pihassa. Näytelmän ajallinen jänneväli on kolme vuorokautta - suunnilleen samana se on säilytetty myös elokuvasovituksessa. Tapahtumapaikkoja on kuitenkin lisätty eri puolille pitäjää, ja mukana on yksi lyhyt suutarin mökkiin sijoitettu takautumajakso. Näytelmän henkilöistä jätettiin pois Hilapielen Heta.

Käsikirjoituksen laativat Artturi Järviluoma ja tuottaja-ohjaaja Toivo Särkkä. Pohjalaisten mykkäversioon käsikirjoituksen oli tehnyt kirjailija yksin. "Kun en mielestäni voinut ruveta kopioimaan mykän filmin käsikirjoitusta, [- -] päätin tällä kerralla tiivistää ja kiteyttää Pohjalaisia psykologiseksi draamaksi", selvitteli Järviluoma sovitustyönsä lähtökohtia Vaasa-lehdessä 25.1.1937. Elokuvaa leikattaessa on joitakin kohtauksia lyhennetty tai jätetty pois ja joidenkin kohtausten keskinäistä järjestystä vaihdettu.

Ulkokuvat otettiin Alahärmässä ja osittain Ylihärmässä. Harriksi valittiin Alahärmän Hakolan kylässä sijaitseva ns. Miilunpohjan talo eli Haapakrouvi, joka vuoden 1925 filmatisoinnissa oli saanut esittää käräjätaloa. Miilunpohjan päärakennus edusti perinteistä pohjalaista "kaksifooninkista" tyyliä, ja aitat sen pihapiirissä olivat peräisin 1700-luvun jälkipuoliskolta.

Kansallisteatterin kantaesityksessä nähtiin Harrin isäntänä Emil Falk, Jussina Teuvo Puro, Maijana Aili Somersalmi, Liisana Päiviö Horsma, herastuomarina Hemmo Kallio ja Karjanmaan Köystinä Urho Somersalmi. Hemmo Kallio ja Urho Somersalmi esiintyivät samoissa rooleissa myös uudessa elokuvasovituksessa - vuoden 1925 versiossa herastuomaria esitti Iivari Tuomisto ja Karjanmaan Köystiä Urho Somersalmen vanhempi veli Yrjö. Oopperalaulaja Thorild Bröderman näytteli kummassakin elokuvassa vallesmannia, Kansallisteatterissa oli tehtävässä Oskari Salo. Vuonna 1925 oli Harrin isäntänä Simo Kaario, nyt livari Tuomisto, edelleen vuonna 1925 Jussina Oiva Soini, Maijana Kaisa Leppänen ja Liisana Aino Lohikoski. Ensikertalaisia elokuvakameran edessä olivat vuoden 1936 sovituksessa Eino Kaipainen Jussina ja oopperalaulaja Irja Aholainen Maijana; jälkimmäinen nähtiin vielä vuonna 1948 elokuvassa Ihmiset suviyössä. Siiri Angerkoskelle vuoden 1936 Pohjalaisia merkitsi ensimmäistä SF-elokuvaa; seuraavana vuonna hänestä tuli yhtiön kuukausipalkkainen näyttelijä. Iivari Tuomisto oli entinen maailmanmestaripainija ja siviiliammatiltaan Lahden poliisimestari, Eino Kaipainen vielä Kotkan Näyttämön iltanäyttelijä ja kaupungin poliisikomisario, joka oli esiintynyt kotikaupunkinsa näyttämöllä jo vuodesta 1921 alkaen. Näyttelijäkiinnityksen Kansallisteatteriin hän sai 1937. Elokuvarooleja Kaipaiselle kertyi yli 60 vuosina 1936-70.

Kyläläisten ja häjyjen esittäjiksi saatiin avustajia mm. Ala- ja Ylihärmästä, Lapualta, Alavudelta ja Evijärveltä. Häjyjen joukkokohtauksessa nähtiin mm. viisi "Jussia" ja kuusi "Köystiä" Etelä-Pohjanmaan eri pitäjien seuranäyttämöiltä. Alun kirkkokohtauksessa oli mukana aitoa körttikansaa; klarinetinsoittaja oli kotoisin Härmästä, viulunsoittajat Evijärveltä ja Lapualta. Paikallisena järjestäjänä toimi eteläpohjalainen seuranäyttämömies Kaarlo Kultalahti, joka huolehti rekvisiitan aitoudesta: elokuvan häjyt ajelivat alkuperäisillä "fiäterikärryyllä" ja "poukahroksilla".

Elokuvan ensiesitys oli Helsingin, Kuopion, Lahden, Porin, Tampereen, Turun ja Viipurin lisäksi 29.11.1936 myös Kotkassa sekä Ylihärmässä. Ennen Vaasan esitystä 5.12.1936 elokuva nähtiin vielä mm. Kauhavalla ja Lapualla. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden toiseksi paras. Katsojia oli vuoden 1945 loppuun mennessä 425 153, joista alennuslippulaisia oli 88 311. Elokuvan bruttotuotot olivat saman vuoden loppuun 3 827 847 markkaa, joista SF:n osuus 2 158 722 markkaa. Neljän seuraavan vuoden aikana yhtiölle kertyi esitystuloja vielä 331 526 markkaa.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.