Akseli ja Elina
Akseli och Elina (ruotsinkielinen nimi)
Akseli och Elina (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Akseli and Elina (englanninkielinen nimi)
Akseli et Elina (ranskankielinen nimi)
Akseli und Elina (saksankielinen nimi)
Akseli és Elina (unkarinkielinen nimi)
Akseli i Elina (venäjänkielinen nimi)
Akseli ja Elina pohjantähden alla (työnimi)
Pohjantähden II osa (työnimi)
Finna-arvio
Akseli ja Elina
Edvin Laineen ohjaama historiallinen draamaelokuva Akseli ja Elina (1970) perustuu Väinö Linnan romaanitrilogian viimeiseen osaan. Akseli Koskela (Aarno Sulkanen) vapautuu ehdonalaiseen vuoden 1918 vankileiriltä. Akselia kohdellaan edelleen kapinajohtajana ja lapualaishenki nostaa päätään myös Pentinkulmalla. 1930-luvun mittaan Akselin ja hänen vaimonsa Elinan (Ulla Eklund) lapset varttuvat ja talo vaurastuu, mutta talvi- ja jatkosota luovat raskaan varjonsa niin Koskeloiden kuin koko kylänkin ylle.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Ilmarin tyttövauva: pikkuneiti Taskinen<br /><br />Yksi oikeudenkäynnin häiritsijöistä: herra Vilpola ,
Ilmarin tyttövauva: pikkuneiti Taskinen<br /><br />Yksi oikeudenkäynnin häiritsijöistä: herra VilpolaHae aiheista |
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Avustajat taistelukohtauksissa: Panssarintorjuntapataljoona, Uudenmaan jääkäripataljoona (Lähde: SKF 7)<br /><br />Heikki Aaltoilan studio-orkesteri (Lähde: SKF 7)
Avustajat taistelukohtauksissa: Panssarintorjuntapataljoona, Uudenmaan jääkäripataljoona (Lähde: SKF 7)<br /><br />Heikki Aaltoilan studio-orkesteri (Lähde: SKF 7)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
20.2.1970 - syksy 1970 |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Akselilla ja Elinalla on paljon sekä samoja ansioita että heikkouksia kuin Pohjantähden I osalla", puntaroi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 6.12.1970). "Sen voimana ovat mm. Linnan romaanissa vankasti kuvatut ja enimmältään jo ensimmäisessä filmatisoinnissa vakuuttavasti elävöitetyt henkilöt, pentinkulmalaisten tuttu galleria, heidän suussaan aika hyvin hämäläisittäin muovautuvat luontevat - ja usein hyvin mehevät - repliikit sekä suurelle osalle katsojakuntaa vielä tuoreessa muistissa oleva todellisuus, tapahtumataustana. Lähimenneisyyden muistamat itsessään saattavat tosin vaikuttaa katsojassa monellakin tavalla. Ne toimivat elokuvan hyväksi mutta saattavat toimia toisinkin." "Akseli ja Elina on sekä parempi että huonompi edeltäjäänsä", ilmoitti Markku Tuuli (Katso 1-2/1971). "Sen paremmuus tulee esiin tasaisuudessa ja kokonaismateriaalin hallinnassa. Kertoja, ensimmäisen osan pahin kompromissi, on Akselista ja Elinasta jätetty pois, ja tulos on heti joustavampi. - - Akselin ja Elinan huonommuus tulee esiin verrattaessa sitä erityisesti ensimmäisen osan kansalaissotajaksoihin. Niiden voimaa, syvää tunnetta, ja traagisuutta ei ohjaaja Edvin Laine saa syttymään Akselissa ja Elinassa hetkeksikään. Lapualaisjaksot jäävät vaisuiksi, vaikka Laineen dramatisoiva kerronta yrittääkin saada niitä syttymään." "På mej gör Akseli och Elina ett starkare intryck än den första filmen", vertaili myös Bengt Pihlström (Nya Pressen 4.12.1970). "Det har säkert något med längden att göra: dryga två timmar blir en mera komprimerad händelse än dryga tre timmar som förra gången. Berättare finns inte den här gången, filmen är inte fullt så rapsodisk. - - Det har talats om 'illustrerade klassiker' i samband med dylika filmatiseringar och till stor del är detta säkert också riktigt. Jag tror ändå att den stil Edvin Laine valt att ge åt Akseli och Elina är den riktiga för detta material. Det är klart att vissa av kvaliteterna i Linnas text går förlorade, här faller bort allt detta som skildrar vardagens gång, det personliga inom familjekretsen, torparlivets nöd - -." "Akseli ja Elina on Linnan romaanin kuvitus, jonkinlainen 'Pohjantähti värikuvina', jossa ristiriita syntyy Linnan ja Laineen tavoitteiden välille", arvosteli Erkka Lehtola (Aamulehti 6.12.1970). "Kun Väinö Linnan tekstissä on mehua, kansanomaista luontevuutta, persoonallisia äänenpainoja, itsenäisiä tulkintoja, ilmettä ja keskusteluun virittynyttä kannanottoa, niin Edvin Laine on työryhmineen poiminut kaikesta tästä jälkireportaasin, jossa romaanista on otettu mukaan vain sen ilmeisimmät asiat, sen 'juoni' ja sen tapahtumat - mutta ei sen henkeä, sen ulottuvuuksia, ei sen elämää." "Mutta mitä mieltä halutaankin olla Linnan trilogian filmaamisesta", sovitteli Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 6.12.1970), "Edvin Laineen kohdalla ovat Pohjantähti + Akseli ja Elina oloissamme melkoinen työvoitto ja myös taiteellisesti huomattava saavutus. Tietenkin Akseli ja Elina on, kuten oli Pohjantähtikin, paljossa ns. romaanin filmikuvitusta, mutta ajatella, että joku vielä viitsii - ja osaa - siirtää valkokankaalle sen, minkä kirjailija kertoi, yrittämättä samalla pönkittää omaa auteur-nerokkuuttaan!" "Elokuvan ainekset ovat niin todentuntuiset ja merkittävät", koki Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 6.12.1970), "että on mahdotonta irrottautua varauksettomasta eläytymisestä ja nähdä elokuva sepitettynä, irrallisena taideteoksena. Tässä vaiheessa elokuvasta hyväksyy kaiken, sillä kaikelle löytyy selitys kohta kun on asettanut kyseenalaiseksi esimerkiksi pitkitetyn sodankäynnin, humalaisten tunteilevat laulut, kylän yhteisessä uimarannassa tapahtuneen ja filosofi, kulkukauppias-sutenööri Eliaksen osuuden. Selvänä puutteena voi mainita vain heikon äänityksen ja ehkä liian monen sivujuonen polveilun ja kovin monen henkilön mukanaolon." "Filmin edellisestä osasta kaksi vuotta sitten kirjoittaessani totesin ihmiskuvauksen jäävän vähille tarinan monipuolisen tapahtumavyöryn rinnalla", arvioi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 5.12.1970). "Sama periaatteessa koskee tietysti Akselia ja Elinaa ja lisäksi monilla on kovia vanhenemisen ongelmia, mutta ihme kyllä 'skooppia' ihmisille näyttää sittenkin nyt liikenevän vähän enemmän. Johtuneeko siitä, että perustyö useimpien kohdalla tehtiin jo edellisellä kerralla, vanhan tuttavuuden nojalla pääsee nyt lyhyissä välähdyksissäkin paremmin kiinnittämään huomiota näyttelijätyön yleisesti tunnustettuun aitouteen." Akselin ja Elinan miltei kaikissa ruotsalaisissa arvioissa Laineen Pohjantähteä verrattiin suotuisasti Jan Troellin tuoreisiin Moberg-eepoksiin. "Sevärd, mäktig film", otsikoi Mauritz Edström (Dagens Nyheter 27.12.1972) ja kirjoitti: "Man kan se Laines båda Linna-filmer som en finländsk motsvarighet till Troells filmatiseringar av Moberg. Det är i båda fallen fråga om en perspektivbred och mustig proletärskildring vars episka bredd givetvis inte utan ojämnighet låter sig överföras till film. Men även om Edvin Laine själv är ganska ojämn regissör, så tycker jag att han hanterar sin traditionella realism med stor kraft. Den här andra delen - som kan ses fristående - gör på mig till och med ett starkare intryck." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Täällä Pohjantähden alla -elokuvan erinomainen yleisömenestys oli vahvasti myötävaikuttamassa siihen, että myös trilogian kolmas osa sovitettiin elokuvaksi kaksi vuotta myöhemmin. Jatko-osan nimeksi annettiin Akseli ja Elina. Ohjaajana oli jälleen Edvin Laine ja kuvaajana Olavi Tuomi. Titta Karakorven kieltäydyttyä tällä kertaa Koskelan Elinan roolista siihen kiinnitettiin Ulla Eklund. Muitakin näyttelijävaihdoksia tapahtui: ensimmäisessä elokuvassa Leppäsen Preetiä esitti Kaarlo Halttunen, jälkimmäisessä Pentti Irjala, ja Kankaanpään Eliasta ensimmäisessä Kari Franck, jälkimmäisessä Olavi Ahonen, joka puolestaan ensimmäisessä osassa oli ollut Kiviojan Late. Jälkimmäisessä osassa Kiviojan Latea esitti Ismo Kallio. Holger Blommila oli ensimmäisessä pakolaisisä, jälkimmäisessä Rautala. Näyttelijä Veli Tuomas-Kettusen nimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Veli-Tuomas Kettunen ja Kristina Tolosen etunimi muodossa Kristiina. Elokuvasovituksen loppu poikkeaa romaanista, jossa Kaarina ja Aulis solmivat avioliittonsa jo jatkosodan aikana, Vilho Koskela kaatuu kesällä 1944 heitettyään panssarivaunua kasapanoksella ja Janne Kivivuoren vierailu Pentinkulmalla tapahtuu vasta 1950-luvun puolella. Tuotantokustannuksiltaan Akseli ja Elina oli toiseksi kallein siihen asti Suomessa tehdyistä elokuvista. Yleisradio osallistui tuotantoon 150 000 markalla sekä avustamalla puvustuksessa. Yleisömenestys oli vuoden 1970 paras, mutta vain puolet Täällä Pohjantähden alla -elokuvan katsojamäärästä. Voittoa elokuva tuotti 19 368 markkaa ja sai lisäksi 70 000 markan laatutukipalkinnon. Moskovan elokuvajuhlilla 1971 Akseli ja Elina sai erikoispalkinnon, perusteena hyvät naapuruussuhteet. Ruotsi ja Neuvostoliitto ostivat elokuvan. Täällä Pohjantähden alla- sekä Akseli ja Elina -elokuvista leikattiin vuonna 1973 yhdistelmäversio nimellä Pohjantähti. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 45". 2. Akselin ja Elinan häävalssi Säv. ja san. Heikki Aaltoila 1) Orkesteri (off), 0' 35". 2) Es. Erkki Junkkarinen, laulu, ja orkesterisäestys (playback), 1' 00". 3) Aaro Kurkela, harmonikka (off), 1' 25". 4) Orkesteri (off), 1' 05". Levytys: Orkesteri; Finlandia P-400, 1968. Erkki Junkkarinen ja Pauli Granfeltin orkesteri; Bluebird BBL-1074, 1989; Bluebird BBCD-2558, 1989. 3. Kulkurin masurkka ("Markkinat oli pillit ne soi --") Säv. Herman Sjöblom, sanat elokuvassa Kauko Helovirta Es. Kauko Helovirta, laulu (100 %), 0' 10". 4. Meijän kylän tyttäret ("Ja tän kylän ämmille pitäis panna tervatuppo suuhun --") Säv. trad., san. Tatu Pekkarinen - Kauko Helovirta Es. Kauko Helovirta, laulu (100 %), 0' 10". 5. Virsi 600 ("Oi Herra, jos mä matkamies maan --") Säv. Mikael Nyberg, san. Wilhelmi Malmivaara Es. Ulla Eklund, Mirjam Novero, Anja Pohjola ja Elsa Turakainen, laulu (100 %), 0' 30". 6. Virsi 332 (vuoden 1886 virsikirjassa Virsi 272, "Sun haltuus, rakas Isäni --") Säv. trad. ransk., san. Basilius Förtsch Es. "hautajaisväki", laulu (100 %), 0' 30". 7. Marsch der Priester / Pappien marssi oopperasta Die Zauberflöte / Taikahuilu KV 620 Säv. Wolfgang Amadeus Mozart, sov. Heikki Aaltoila Kirkkourut (off), 0' 20". 8. Virsi 459 (vuoden 1886 virsikirjassa Virsi 399, "Oi Herra, siunaa päämies maamme --") Säv. Dimitri Bortnjanski, san. Alfred Brynolf Roos, Esa Santakari ja virsikirjakomitea Es. Ilkka Keltanen, laulu ja urkuharmoni, ja "koululuokan lapset", laulu (100 %), 0' 10". 9. Vilppulan urhojen muistoksi / Kytösavun aukeilla mailla Säv. ja san. Heikki Klemetti 1) Es. Ilkka Keltanen ja "koulun lapset", laulu (100 %), 0' 15". 2) Heikki Aaltoilan studio-orkesteri (off), 0' 30". 10. And a Very Good Morning to You Säv. Johnny Pearson Johnny Pearsonin orkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 1' 50". Levytys: Johnny Pearsonin orkesteri LP-kokoelmalla Happy Novelties; KPM Music KPM 1064, 1970. 11. Tyttö istui rannalla rapakiven pääll' ("Likka istu rannalla rapakiven päällä --") Säv. ja san. trad. Es. Olavi Ahonen, laulu (100 %), 0' 10". 12. Himpun verran vielä vaan / Hei stopp tuli liikaa Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila Harmonikka, kitara ja komppiryhmä (off), 1' 00". 13. Hiljaa juuri kuin lammen laine ("Karvari pani varvari pani --") Säv. ja san. trad. Es. Esa Saario, vihellys ja laulu (100 %), 0' 30". 14. Vala / Valalaulu Säv. ja san. trad. unkaril., suom. san. Kalevi Haikara Es. Esa Saario, laulu (100 %), 0' 20". 15. Oi kallis Suomenmaa Säv. trad. ja Heikki Klemetti, san. Heikki Klemetti 1) Es. "suojeluskuntalaiset ja mielenosoittajat", laulu (100 %), 0' 30". 2) Es. "sotilaat", laulu (playback, Kadettikoulun kuoro), kahdessa osassa, yht. 0' 25". 3) Mieskuoro (off), 0' 35. Levytykset: Mieskuoro Finlandia, joht. Arvi Poijärvi, His Master's Voice X-6281, 13.4.1939. "Suomen Laulun" mieskuoro, joht. Heikki Klemetti, Odeon A-228544, 19.6.1939. Ylioppilaskunnan Laulajat, joht. Ensti Pohjola, Decca SD-5532, 18.5.1961. 16. Hyljätty äiti Säv. ja san. trad. venäl., suom. san. Roine Rikhard Ryynänen Es. Risto Mäkelä, laulu, ja Kaarlo Reinikainen, huuliharppu (100 %), neljässä osassa, yht. 1' 45". Levytys: Georg Malmsten ja Odeon-orkesteri; Parlophon 8.36077, 18.3.1930. 17. Kangasalan Jenny Säv. ja san. trad. pelimannikappale Keuruulta Es. Sakari Jurkka, laulu, ja Kaarlo Reinikainen, huuliharppu (100 %), 0' 50". 18. Proshdshanije slavjanki / Vapaa Venäjä Säv. Vasili Agapkin, san. A. Fedotov, suom. tuntematon Es. "Lasse ryyppykavereineen", laulu, ja Kaarlo Reinikainen, huuliharppu (100 %), 0' 30". 19. Liksom en herdinna / Häämatka Säv. ja san. Carl Michael Bellman, suom. san. P.J. Hannikainen Es. Kaarlo Reinikainen, huuliharppu (100 %), 0' 30". 20. Emma Säv. ja san. trad. Es. Kaarlo Reinikainen, huuliharppu (100 %), 1' 40". 21. Lemmen liekki leimahtaa elokuvasta Syntipukki (1935) Säv. Georg Malmstén, san. Erkki Karu Es. Kari Backman, laulu (100 %), 0' 10". Levytys: Greta Pitkänen ja Georg Malmstén, säest. Dallapé-orkesteri; Odeon A-228284, 1934. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 1 - Levytyksiä vuosilta 1931-1936; Artie Music AMCD 1029, 2010. 22. Virsi 462 ("Sun kätes, Herra, voimakkaan --") Säv. trad. saksal., san. Johan Ludvig Runeberg, suom. nimimerkki "K.K." Es. "hautajaisseurakunta", laulu, ja urkusäestys (100 %), 0' 25". 23. Koraali Säv. tuntematon Kirkkourut (off), 0' 20". 24. Strassensänger von Neapel / O mia bella Napoli / Napolilainen katulaulaja Säv. Gerhard Winkler Tunnistamaton viheltäjä ja harmonikkaorkesteri (off), 0' 10". 25. Skoda lasky / Böömiläinen polkka Säv. Jaromir Vejvoda Es. harmonikkaorkesteri (playback), Harri Laurikka, vihellys (playback), 0' 50". 26. Saharan lilja Säv. Georg Malmstén Es. harmonikkaorkesteri (playback), 0' 10". 27. Pienet kukkivat kummut Säv. ja san. Ragnar Nyholm 1) Es. Harri Laurikka, laulu (100 %), 0' 05". 2) Es. Pentti Auer ja Olavi Tuomi, laulu (100 %), 0' 35". 28. Muistoja pohjolasta Säv. Sam Sihvo Harmonikkaorkesteri (off), 0' 15". 29. Kesäilta ("Aurinko kultaa nurmen nukkaa --") Säv. Heikki Klemetti, san. Immi Hellén Es. Olavi Ahonen, laulu (100 %), 0' 15". 30. Pieni sydän Säv. Walter Rae (= Valto Tynnilä), san. Tatu Pekkarinen Es. Aaro Kurkela, harmonikka (playback), 1' 30". 31. Kahta en unhoita / Riippakoivun alla Säv. Matti Rajula Es. Aaro Kurkela, harmonikka (playback), 0' 55". Huomautuksia: Taustamusiikissa Akselin unijaksossa pastissina L'lnternationale / Kansainvälinen (säv. Pierre Degeyter) ja Suomen lipun yhteydessä Siniristilippumme (säv. Yrjö Kilpinen) alku. Musiikkinumero 2 esiintyy taustamusiikissa, mm. loppumusiikissa, jossa myös Täällä Pohjantähden alla (säv. trad.). Musiikkinumero 5 ei esiinny virsikirjassa ennen vuoden 1938 laitosta. Kauko Helovirta laulahtaa alkusanat sävelmästä Villiruusu (säv. Evert Suonio, san. Eino Kettunen; 100 %), 0' 05". Musiikkinumerot 16 ja 17 lauletaan osin päällekkäin. - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Puolustusvoimat |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|