Akseli ja Elina

Akseli och Elina (ruotsinkielinen nimi)
Akseli och Elina (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Akseli and Elina (englanninkielinen nimi)
Akseli et Elina (ranskankielinen nimi)
Akseli und Elina (saksankielinen nimi)
Akseli és Elina (unkarinkielinen nimi)
Akseli i Elina (venäjänkielinen nimi)
Akseli ja Elina pohjantähden alla (työnimi)
Pohjantähden II osa (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Akseli ja Elina

Edvin Laineen ohjaama historiallinen draamaelokuva Akseli ja Elina (1970) perustuu Väinö Linnan romaanitrilogian viimeiseen osaan. Akseli Koskela (Aarno Sulkanen) vapautuu ehdonalaiseen vuoden 1918 vankileiriltä. Akselia kohdellaan edelleen kapinajohtajana ja lapualaishenki nostaa päätään myös Pentinkulmalla. 1930-luvun mittaan Akselin ja hänen vaimonsa Elinan (Ulla Eklund) lapset varttuvat ja talo vaurastuu, mutta talvi- ja jatkosota luovat raskaan varjonsa niin Koskeloiden kuin koko kylänkin ylle.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Aarno Sulkanen, näyttelijä
Ulla Eklund, näyttelijä
Risto Taulo, näyttelijä
Anja Pohjola, näyttelijä
Mirjam Novero, näyttelijä
Kauko Helovirta, näyttelijä
Esa Saario, näyttelijä
Rose-Marie Precht, näyttelijä
Matti Ranin, näyttelijä
Maija-Leena Soinne, näyttelijä
Jussi Jurkka, näyttelijä
Ilkka Keltanen, näyttelijä
Martti Järvinen, näyttelijä
Sini Sinervirta, näyttelijä
Olavi Ahonen, näyttelijä
Helge Herala, näyttelijä
Harri Laurikka, näyttelijä
Pentti Irjala, näyttelijä
Risto Mäkelä, näyttelijä
Sakari Jurkka, näyttelijä
Taneli Rinne, näyttelijä
Ismo Vehkakoski, näyttelijä
Ismo Kallio, näyttelijä
Kari Backman, näyttelijä
Jari Koponen, näyttelijä
Juhani Kumpulainen, näyttelijä
Aimo Tepponen, näyttelijä
Kosti Klemelä, näyttelijä
Fritz-Hugo Backman, näyttelijä
Eino Kaipainen, näyttelijä
Ture Junttu, näyttelijä
Pertti Weckström, näyttelijä
Tiiti Taskinen, näyttelijä
Matti Pellonpää, näyttelijä
Leevi Linko, näyttelijä
Aino Lohikoski, näyttelijä
Vilho Jokinen, näyttelijä
Eva Eklund, näyttelijä
Katriina Rinne, näyttelijä
Jyrki Romppanen, näyttelijä
Asko Apajalahti, näyttelijä
Jaakko Jokelin, näyttelijä
Veli Tuomas-Kettunen, näyttelijä
Hannu Vuorinen, näyttelijä
Hannes Veivo, näyttelijä
Martti Backman, näyttelijä
Rauni Ranta, näyttelijä
Olavi Tuomi, näyttelijä
Pentti Auer, näyttelijä
Holger Blommila, näyttelijä
Georg Korkman, näyttelijä
Ilmarin tyttövauva: pikkuneiti Taskinen Yksi oikeudenkäynnin häiritsijöistä: herra Vilpola (Lähde: SKF 7), muutesiintyjät
Kreditoimattomat
Ilmari Vehkakoski, näyttelijä
Elsa Turakainen, näyttelijä
Lauri Ahokas, näyttelijä
Lauri Kyöstilä, näyttelijä
Linda Lampenius, näyttelijä
Eero Kosteikko, näyttelijä
Tuula Nyman, näyttelijä
Kalevi Kahra, näyttelijä
Eero Keskitalo, näyttelijä
Paavo Pentikäinen, näyttelijä
Pekka Autiovuori, näyttelijä
Matti Rinne, näyttelijä
Kalle Sulkunen, näyttelijä
Elin Aaltonen, näyttelijä
Paavo Piironen, näyttelijä
Aimo Paapio, näyttelijä
Kaarlo Reinikainen, näyttelijä
Carl-Erik Creutz, näyttelijä
Olavi Virtanen, näyttelijä
Viola Virtanen, näyttelijä
Toivo Lehmusvirta, näyttelijä
Rauha Puntti, näyttelijä
Karri Lehtinen, näyttelijä
Päivi Hartikainen, näyttelijä
Erkki Junkkarinen, näyttelijä
Esko Aunola, näyttelijä
Pekka Flang, näyttelijä
Heikki Halinen, näyttelijä
Yrjö Väänänen, näyttelijä
Risto Ojalainen, näyttelijä
Seppo Luhtala, näyttelijä
Erkki Kovanen, näyttelijä
Marjatta Leskinen, näyttelijä
Aaro Kurkela, näyttelijä
Karola Hyttinen, näyttelijä
Kaarina Tuunanen, näyttelijä
Milja Luukko, näyttelijä
Kikka Tuutti, näyttelijä
Hannu Helisalo, näyttelijä
Muut tekijät
Mauno Mäkelä, tuotannonjohto
Väinö Linna, käsikirjoittaja
Edvin Laine, käsikirjoittaja
Juha Nevalainen, käsikirjoittaja
Juho Gartz, käsikirjoittaja
Georg Korkman, käsikirjoittaja
Olavi Tuomi, kuvaaja
Juho Gartz, leikkaaja
Matti Ylinen, äänittäjä
Ensio Lumes, äänittäjä
Heikki Aaltoila, musiikki
Ensio Suominen, lavastaja
Mirja Traat, puvut
Pentti Taivainen, naamiointi
Leo Komaroff, ääniassistentti
Ilona Tanttu, leikkausapulainen
Kristina Tolonen, leikkausapulainen
Georg Korkman, d99
Olavi Tuomi, d99
Asko Apajalahti, lavastajan apulainen
Katriina Kiiskinen, kuvaussihteeri
Maija Heikell, ompelija
Siviä Friskberg, kampaus
Pentti Auer, stillkuvaaja
Matti Paju, trikkikuvaaja
Esko Töyri, studiopäällikkö
Tiiti Taskinen, tuotantosihteeri
Mauri Jaakkola, järjestäjä
Pentti Pöllänen, järjestäjä
Toivo Lehmusvirta, sotilasasiantuntija
Jussi Laine, b-kuvaaja
Adams Filmi Oy, levittäjä
Fenno-Filmi Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Avustajat taistelukohtauksissa: Panssarintorjuntapataljoona, Uudenmaan jääkäripataljoona (Lähde: SKF 7) Heikki Aaltoilan studio-orkesteri (Lähde: SKF 7), muu
Kreditoimattomat
Ensio Lumes, miksaus
Pertti Åkerberg, pyroteknikko
Hannu Auronen, pyroteknikko
Pertti Saukkonen, pyroteknikko
Erkki Junkkarinen, muusikko
Aaro Kurkela, muusikko
Kaarlo Reinikainen, muusikko
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 857 900 mk
Rahoitus
Julkaistu
1970
Alkuteos

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla. 3. Porvoo: WSOY, 1962. (romaani)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
04.12.1970
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bristol, Rex
Jyväskylä: Fantasia
Kuopio: Kuvakukko
Lahti: Ilves, Kinema
Pori: Asto, Jaarli
Tampere: Hällä, Kino
Turku: Kinola, Kino Turku
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
13
Muut näytökset
  • 22.01.1971 Aula ja Kiistola, Oulu ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 17.11.1977 TV1 Katsojia: 1 993 000 (sarjaesitys, keskiarvo)
  • 12.02.1988 TV1 Katsojia: 992 000
  • 16.02.1988 TV1 Katsojia: 469 000
  • 27.12.1992 TV1 Katsojia: 1 238 000
  • 21.01.2000 TV2
  • 01.07.2003 YLE Teema
  • 26.12.2007 YLE TV2
  • 26.12.2017 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
Palkinnot

Elokuvatuotannon laatutuki 1970: 70 000 mk.
Valtion elokuvataiteilijapalkinto 1970: Olavi Tuomi 2 500 mk.
Jussit 1971: paras miesnäyttelijä: Jussi Jurkka (myös elokuvasta Päämaja).
Moscow Film Festival, Moskova, Neuvostoliitto 1971: erikoispalkinto hyvien naapuruussuhteiden johdosta.

Festivaaliosallistumiset
Moscow International Film Festival Moskova, Neuvostoliitto 1971
Finnish Film Festival New York (NY), Yhdysvallat 1973
Ulkomaanmyynti
Sveriges Television (SVT), Ruotsi
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: Santahamina (vankileiri, hätäaputyömaa, Salpakarin haavoittuminen), Vuosaari (tukkien ajoa talvella), Fennada-Filmin studio Kulosaarentie 37 (pikkupojat lavatansseissa, vanha mies lavatansseissa)

Sipoo: mm. Hevonakärr (Koskelan talo, metsän tarkastus, Eeron ja Voiton kaatuminen), tie Björkbackaan (Akseli matkalla ilmoittautumaan nimismiehelle), maatalo Parisissa (Töyryn talo), Nevaksen kylä (Pentinkulman kylä), Örbo (Akselin painajainen), Björkbacka (Vikki ja Late ajelulla, Eljaksen maja, Lassen talo), Kalkkirannantie (kuorma-autoajelu), Nevaksen kartano (pappila, hevostalli), Eriksnäs (uimaranta), Träskbacka (Siukolan talo), Smedsbacka (muilutukset), Storbondas (ampumaharjoitukset), Nuorisoseuran talo Hansas Massbyssä (kunnantalo), Söderkullantie (kuorma-autohaveri), Spjutsund (heinäntekoa)

Kirkkonummi: Obbnäs (nyk. Upinniemi) (lavatanssit)

Nurmijärvi: Nurmijärven kirkko (Jussin hautaus, Valtun hautaus), sorakuoppa Palojoentien varrella (teloitus Akselin painajaisessa)

Helsingin mlk.: Wanda Ungdomsförening r.f.:n talo Björkhem (koulu)

Porvoon mlk.: Anttila (Pentinkulman kauppa, rautatiemakasiini)

Hattula: Puolustusvoimien ampumaharjoitusalue (talvisota) ja Lehijärven vesistöharjoitusalue (Vuosalmen taistelu) Parolassa

Imatra: Immola (metsät pommituksissa, Vilhon kuolema)

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Sisäkuvat

Helsinki: Osuuskauppamuseo Tulisuontie 3 (kauppa), riihi Seurasaaressa (ruumiin pesijäiset), teltta Santahaminassa (kenttäsairaala), henkilöauto Malmin lentokentällä (Kaarina Auliksen kyydissä)

Helsingin mlk.: Wanda Ungdomsförening r.f.:n talo Björkhem (koulu), Siltamäen kunnalliskoti (kunnalliskoti)

Nurmijärvi: Nurmijärven kirkko (Valtun siunaustilaisuus)

Porvoon mlk.: makasiini Anttilan asemalla (ruumiiden nouto)

Sipoo: mökki Hevonakärrissä (Koskelan tupa)

Ford-henkilöauto (hääpari autossa), Sisu-kuorma-auto (Vikki ja Late ajelulla), henkilöauto (Kivivuoren kyyditys)

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Studiot

Helsinki: Fennada-Filmin Kulosaaren studiot (Koskelan tupa, Leppäsen tupa, pappila, nimismiehen virkahuone, Kivivuoren tupa, Siukolan tupa, työväentalo, kunnantalo, Kivivuori muurarina, torppa, Lassen tupa, sauna, korsu, Salpakari ja sotamies mökissä)

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Kuvausaika
20.2.1970 - syksy 1970
Sisältöseloste

Koskelan Akseli palaa vuoden 1918 vankileiriltä saatuaan armahduksen presidentti Ståhlbergiltä. Kansalaisluottamuksensa menettäneenä ja ehdonalaisuudessa hän joutuu säännöllisesti ilmoittautumaan nimismiehelle. Maksaessaan torpan vuokraa pappilassa Akseli kysyy lisämaata, mutta rovasti ei lupaa mitään. Kivivuoren perinnönjaossa Janne antaa oman osuutensa Akselille vanhempiensa syytinkiä vastaan. Kun Lex Kallio suo torppareille mahdollisuuden lunastaa torppansa ja ryhtyä itsenäisiksi maanviljelijöiksi, Akseli saa lisämaansa huolimatta lunastuslautakunnan eräiden jäsenten vastustuksesta. Akselista tulee talollinen ja uutta asemaa juhlistetaan perhevalokuvalla, jota Jussi turhaan yrittää pakoilla.

Pian Jussi halvaantuu ja kuolee. Rovasti ja ruustinna esittävät vilpittömät surunvalittelunsa. Hautajaiset joudutaan pitämään ennen kirkonmenoja, sillä pappilan Ilmarin häät on sovittu samaksi sunnuntaiksi. Hautajaisvieraat seuraavat hääparin tuloa kirkosta pitkin jääkäreiden kunniakujaa. Akseli näkee yhä painajaisia vuoden 1918 tapahtumista. Vanhat haavat aukeavat jälleen, kun Pentinkulmalle saapuu uusi opettaja Pentti Rautajärvi, joka alkaa koulia nuorisoa sotilaallisessa hengessä. Punahenkeä pitää yllä kommunisti Siukola, joka näyttelee Koskelassa ohranan kidutuksen jälkiä ja yrittää herätellä Akselissa entistä kapinahenkeä.

Siukola valittaa opettajalle poikansa kohtelua. Leppäsen Valtu puolestaan karkaa koulusta, mutta Kivivuoren Janne onnistuu sovittelemaan asian Aunen kanssa. Kiviojan Late on ostanut kuorma-auton ja tarjoaa Pentinkulman miehille ajelun kirkonkylään. Kankaanpään Elias herättää pahennusta toikkaroidessaan humalassa pappilan edessä, samaan aikaan kun rovasti, ruustinna, Ilmari ja opettaja vaimoineen kaavailevat uutta kansallista herätystä ja Suur-Suomea.

Myös Lapuanliikkeen mainingit tavoittavat Pentinkulman. Siukola on ensimmäinen uhri: opettaja ja Töyryn Arvo tulevat hakemaan häntä työmaalta, mutta Akseli estää sen; kun muiluttajat saapuvat yöllä Siukolan kotiin, mies ei pääse pakoon, vaan hänet viedään metsään ja piestään. Mustapaidat tunkeutuvat myös kunnanvaltuuston kokoukseen, missä Janne vastustaa suojeluskunnan määrärahoja. Kun Janne pyöräilee työstä kotiin pitkin öistä metsätietä, muiluttajat ottavat hänet kiinni ja vaativat Lapuan valaa, mutta kun Janne kieltäytyy, he hakkaavat ja istuttavat hänet muurahaispesään. Jannen nostamassa oikeusjutussa muiluttajat vapautetaan ja oikeusistuimen ulkopuolella heitä tervehditään lauluin ja kukkasin. Janne sen sijaan joutuu poistumaan talosta ikkunan kautta.

1930-luvun mittaan Koskelan pojat aikuistuvat, myös kansalaissodan jälkeen syntyneet Kaarina ja Juhani varttuvat ja osallistuvat talon töihin. Pula-aikana lotat toimittavat soppaa tietyömaalle, missä Vilho käy läpi "miehuuskokeensa": hän juopottelee työmiesten kanssa ja perehtyy lihallisen rakkauden saloihin Leppäsen Aunen opastuksella. Koskeloiden elämä vaurastuu ja näyttää asettuvan, samalla kun taloon hankittu radio tuo uutisia Eurooppaa uhkaavasta sodasta.

Eräänä syysyönä 1939 Koskelan pojat saavat palvelukseenastumismääräyksen. Alman ja Elinan huolestuneet katseet seuraavat riihen taakse katoavia poikia. "Siinä on pari leipää, sen edestä sitten tappelet", evästää Siukolakin poikaansa, joka lähtee Laten kyydillä muiden pentinkulmalaisten kanssa. Rovasti, opettaja ja Töyryn Arvo tapaavat Jannen työväentalolla ja päättävät haudata menneet yhteisen taistelun hyväksi.

Leskeksi jäänyt, ajan menoa kauhisteleva Kivivuoren Anna kuolee samana aamuna, kun talvisota syttyy: Kaarina tuo tiedon vakavoituneelle kotiväelleen. Rintamalla opettaja johtaa pentinkulmalaisten osastoa. Leppäsen Valtu kaatuu heti sodan alussa ja pitäjän ensimmäisenä sankarivainajana hän saa komeat hautajaiset, joista Preeti kertoilee ylpeänä kunnalliskodissa. Eräänä sumuisena aamuna rovasti odottaa Akselia maitolaiturilla ja tuo tiedon Eeron kaatumisesta. Kun Akseli ja Elina tulevat asemalle hakemaan ruumista, käy ilmi, että siellä on kaksi Koskelaa: myös Voitto on kaatunut. Elina pyörtyy, mutta tointuu katsomaan arkuissaan lepääviä poikia.

Välirauhan aikana Pentinkulman nuoret kokoontuvat tanssilavalla. Kiviojan Aulis hakee Kaarinaa, pyytää päästä saatolle ja kutsuu tytön ajelulle seuraavana päivänä. Akseli antaa luvan hyvin vastahakoisesti ja varoittaa Kaarinaa Kiviojan huijarisuvusta. Ajelulla Aulis yrittää vietellä Kaarinaa ja suuttuu, kun tyttö ei suostu hänen tahtoonsa. Pian hän kuitenkin kirjoittaa Kaarinalle anteeksipyytävän kirjeen ja seuraavalla tapaamisella kosii tätä. Tytön kyyneleiden edessä Akseli antaa suostumuksensa. Rintamalla Ilmari haavoittuu vaikeasti ja kuolee. Hakiessaan miestensä ruumiita myös Koskelan Vilho kaatuu, astuttuaan miinaan aselevon jo alettua. Tiedon saatuaan Akseli on murtunut mies.

Sodan jälkeen Koskelassa vietetään Kaarinan ja Auliksen häitä. Kunnallisneuvoksen arvon saanut Janne saapuu juhlaan ylioppilaspojanpoikansa ajamassa autossa. Maantiellä he kohtaavat Eliaksen, jota Janne pysähtyy puhuttelemaan. Koskelassa Janne liittyy Alman ja rovastin seuraan kamarissa, jonne vanhukset ovat vetäytyneet muistojensa pariin nuorten tanssiessa tuvassa. Akseli ei jaksa yhtyä hääväen ilonpitoon, vaan pysyttelee syrjässä. Vieraiden lähtiessä hän jää pihakeinuun yhdessä Alman kanssa.

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Akselilla ja Elinalla on paljon sekä samoja ansioita että heikkouksia kuin Pohjantähden I osalla", puntaroi Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 6.12.1970). "Sen voimana ovat mm. Linnan romaanissa vankasti kuvatut ja enimmältään jo ensimmäisessä filmatisoinnissa vakuuttavasti elävöitetyt henkilöt, pentinkulmalaisten tuttu galleria, heidän suussaan aika hyvin hämäläisittäin muovautuvat luontevat - ja usein hyvin mehevät - repliikit sekä suurelle osalle katsojakuntaa vielä tuoreessa muistissa oleva todellisuus, tapahtumataustana. Lähimenneisyyden muistamat itsessään saattavat tosin vaikuttaa katsojassa monellakin tavalla. Ne toimivat elokuvan hyväksi mutta saattavat toimia toisinkin."

"Akseli ja Elina on sekä parempi että huonompi edeltäjäänsä", ilmoitti Markku Tuuli (Katso 1-2/1971). "Sen paremmuus tulee esiin tasaisuudessa ja kokonaismateriaalin hallinnassa. Kertoja, ensimmäisen osan pahin kompromissi, on Akselista ja Elinasta jätetty pois, ja tulos on heti joustavampi. - - Akselin ja Elinan huonommuus tulee esiin verrattaessa sitä erityisesti ensimmäisen osan kansalaissotajaksoihin. Niiden voimaa, syvää tunnetta, ja traagisuutta ei ohjaaja Edvin Laine saa syttymään Akselissa ja Elinassa hetkeksikään. Lapualaisjaksot jäävät vaisuiksi, vaikka Laineen dramatisoiva kerronta yrittääkin saada niitä syttymään."

"På mej gör Akseli och Elina ett starkare intryck än den första filmen", vertaili myös Bengt Pihlström (Nya Pressen 4.12.1970). "Det har säkert något med längden att göra: dryga två timmar blir en mera komprimerad händelse än dryga tre timmar som förra gången. Berättare finns inte den här gången, filmen är inte fullt så rapsodisk. - - Det har talats om 'illustrerade klassiker' i samband med dylika filmatiseringar och till stor del är detta säkert också riktigt. Jag tror ändå att den stil Edvin Laine valt att ge åt Akseli och Elina är den riktiga för detta material. Det är klart att vissa av kvaliteterna i Linnas text går förlorade, här faller bort allt detta som skildrar vardagens gång, det personliga inom familjekretsen, torparlivets nöd - -."

"Akseli ja Elina on Linnan romaanin kuvitus, jonkinlainen 'Pohjantähti värikuvina', jossa ristiriita syntyy Linnan ja Laineen tavoitteiden välille", arvosteli Erkka Lehtola (Aamulehti 6.12.1970). "Kun Väinö Linnan tekstissä on mehua, kansanomaista luontevuutta, persoonallisia äänenpainoja, itsenäisiä tulkintoja, ilmettä ja keskusteluun virittynyttä kannanottoa, niin Edvin Laine on työryhmineen poiminut kaikesta tästä jälkireportaasin, jossa romaanista on otettu mukaan vain sen ilmeisimmät asiat, sen 'juoni' ja sen tapahtumat - mutta ei sen henkeä, sen ulottuvuuksia, ei sen elämää."

"Mutta mitä mieltä halutaankin olla Linnan trilogian filmaamisesta", sovitteli Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 6.12.1970), "Edvin Laineen kohdalla ovat Pohjantähti + Akseli ja Elina oloissamme melkoinen työvoitto ja myös taiteellisesti huomattava saavutus. Tietenkin Akseli ja Elina on, kuten oli Pohjantähtikin, paljossa ns. romaanin filmikuvitusta, mutta ajatella, että joku vielä viitsii - ja osaa - siirtää valkokankaalle sen, minkä kirjailija kertoi, yrittämättä samalla pönkittää omaa auteur-nerokkuuttaan!"

"Elokuvan ainekset ovat niin todentuntuiset ja merkittävät", koki Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 6.12.1970), "että on mahdotonta irrottautua varauksettomasta eläytymisestä ja nähdä elokuva sepitettynä, irrallisena taideteoksena. Tässä vaiheessa elokuvasta hyväksyy kaiken, sillä kaikelle löytyy selitys kohta kun on asettanut kyseenalaiseksi esimerkiksi pitkitetyn sodankäynnin, humalaisten tunteilevat laulut, kylän yhteisessä uimarannassa tapahtuneen ja filosofi, kulkukauppias-sutenööri Eliaksen osuuden. Selvänä puutteena voi mainita vain heikon äänityksen ja ehkä liian monen sivujuonen polveilun ja kovin monen henkilön mukanaolon."

"Filmin edellisestä osasta kaksi vuotta sitten kirjoittaessani totesin ihmiskuvauksen jäävän vähille tarinan monipuolisen tapahtumavyöryn rinnalla", arvioi Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 5.12.1970). "Sama periaatteessa koskee tietysti Akselia ja Elinaa ja lisäksi monilla on kovia vanhenemisen ongelmia, mutta ihme kyllä 'skooppia' ihmisille näyttää sittenkin nyt liikenevän vähän enemmän. Johtuneeko siitä, että perustyö useimpien kohdalla tehtiin jo edellisellä kerralla, vanhan tuttavuuden nojalla pääsee nyt lyhyissä välähdyksissäkin paremmin kiinnittämään huomiota näyttelijätyön yleisesti tunnustettuun aitouteen."

Akselin ja Elinan miltei kaikissa ruotsalaisissa arvioissa Laineen Pohjantähteä verrattiin suotuisasti Jan Troellin tuoreisiin Moberg-eepoksiin. "Sevärd, mäktig film", otsikoi Mauritz Edström (Dagens Nyheter 27.12.1972) ja kirjoitti: "Man kan se Laines båda Linna-filmer som en finländsk motsvarighet till Troells filmatiseringar av Moberg. Det är i båda fallen fråga om en perspektivbred och mustig proletärskildring vars episka bredd givetvis inte utan ojämnighet låter sig överföras till film. Men även om Edvin Laine själv är ganska ojämn regissör, så tycker jag att han hanterar sin traditionella realism med stor kraft. Den här andra delen - som kan ses fristående - gör på mig till och med ett starkare intryck."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Taustaa

Täällä Pohjantähden alla -elokuvan erinomainen yleisömenestys oli vahvasti myötävaikuttamassa siihen, että myös trilogian kolmas osa sovitettiin elokuvaksi kaksi vuotta myöhemmin. Jatko-osan nimeksi annettiin Akseli ja Elina. Ohjaajana oli jälleen Edvin Laine ja kuvaajana Olavi Tuomi. Titta Karakorven kieltäydyttyä tällä kertaa Koskelan Elinan roolista siihen kiinnitettiin Ulla Eklund. Muitakin näyttelijävaihdoksia tapahtui: ensimmäisessä elokuvassa Leppäsen Preetiä esitti Kaarlo Halttunen, jälkimmäisessä Pentti Irjala, ja Kankaanpään Eliasta ensimmäisessä Kari Franck, jälkimmäisessä Olavi Ahonen, joka puolestaan ensimmäisessä osassa oli ollut Kiviojan Late. Jälkimmäisessä osassa Kiviojan Latea esitti Ismo Kallio. Holger Blommila oli ensimmäisessä pakolaisisä, jälkimmäisessä Rautala.

Näyttelijä Veli Tuomas-Kettusen nimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Veli-Tuomas Kettunen ja Kristina Tolosen etunimi muodossa Kristiina.

Elokuvasovituksen loppu poikkeaa romaanista, jossa Kaarina ja Aulis solmivat avioliittonsa jo jatkosodan aikana, Vilho Koskela kaatuu kesällä 1944 heitettyään panssarivaunua kasapanoksella ja Janne Kivivuoren vierailu Pentinkulmalla tapahtuu vasta 1950-luvun puolella.

Tuotantokustannuksiltaan Akseli ja Elina oli toiseksi kallein siihen asti Suomessa tehdyistä elokuvista. Yleisradio osallistui tuotantoon 150 000 markalla sekä avustamalla puvustuksessa. Yleisömenestys oli vuoden 1970 paras, mutta vain puolet Täällä Pohjantähden alla -elokuvan katsojamäärästä. Voittoa elokuva tuotti 19 368 markkaa ja sai lisäksi 70 000 markan laatutukipalkinnon. Moskovan elokuvajuhlilla 1971 Akseli ja Elina sai erikoispalkinnon, perusteena hyvät naapuruussuhteet. Ruotsi ja Neuvostoliitto ostivat elokuvan.

Täällä Pohjantähden alla- sekä Akseli ja Elina -elokuvista leikattiin vuonna 1973 yhdistelmäversio nimellä Pohjantähti.

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Musiikki

1. "Markkinat oli pillit ne soi --"
Säv. ja san. trad.
Es. Kauko Helovirta, laulu (100 %), 0' 10".


2. "Ja tän kylän ämmille pitäis panna tervatuppo suuhun --"
Säv. ja san. trad.
Es. Kauko Helovirta, laulu (100 %), 0' 10".


3. Virsi 600 ("Oi Herra, jos mä matkamies maan --"
Säv. Mikael Nyberg, san. Wilhelmi Malmivaara
Es. Ulla Eklund, Mirjam Novero, Anja Pohjola ja Elsa Turakainen, laulu (100 %), 0' 30".


4. Virsi 332 (vuoden 1886 virsikirjassa Virsi 272, "Sun haltuus, rakas Isäni --")
Säv. trad. ransk., san. Basilius Förtsch
Es. "hautajaisväki", laulu (100 %), 0' 30".


5. Marsch der Priester / Pappien marssi
oopperasta Die Zauberflöte / Taikahuilu KV 620
Säv. Wolfgang Amadeus Mozart, sov. Heikki Aaltoila
Kirkkourut (off), 0' 20".


6. Virsi 459 (vuoden 1886 virsikirjassa Virsi 399,
"Oi Herra, siunaa päämies maamme --")
Säv. Dimitri Bortnjanski, san. Alfred Brynolf Roos, Esa Santakari ja virsikirjakomitea
Es. Ilkka Keltanen, laulu ja urkuharmoni, ja "koululuokan lapset", laulu (100 %), 0' 10".


7. Vilppulan urhojen muistoksi / Kytösavun aukeilla mailla
Säv. ja san. Heikki Klemetti
1) Es. Ilkka Keltanen ja "koulun lapset", laulu (100 %), 0' 15".
2) Heikki Aaltoilan studio-orkesteri (off), 0' 30".


8. Happy Novelties
Säv. J. Pearson
Ragtime-orkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 1' 50".
Levytys:
Bosworth-levymerkillä.


9. "Likka istu rannalla rapakiven päällä --"
Säv. ja san. trad.
Es. Olavi Ahonen, laulu (100 %), 0' 10".


10. Hei stopp tuli liikaa
Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila
Harmonikka (off), 1' 00".


11. "Karvari pani varvari pani --"
Säv. ja san. trad.
Es. Esa Saario, laulu ja vihellys (100 %), 0' 30".


12. Vala / Valalaulu
Säv. ja san. trad. unkaril., suom. san. Kalevi Haikara
Es. Esa Saario, laulu (100 %), 0' 20".


13. Oi kallis Suomenmaa
Säv. trad. ja Heikki Klemetti, san. Heikki Klemetti
1) Es. "suojeluskuntalaiset ja mielenosoittajat", laulu (100 %), 0' 30".
2) Es. "sotilaat", laulu (playback, Kadettikoulun kuoro), kahdessa osassa, yht. 0' 25".
3) Mieskuoro (off), 0' 35.
Levytykset:
Mieskuoro Finlandia, joht. Arvi Poijärvi, His Master's Voice X-6281, 13.4.1939.
"Suomen Laulun" mieskuoro, joht. Heikki Klemetti, Odeon A-228544, 19.6.1939.
Ylioppilaskunnan Laulajat, joht. Ernsti Pohjola, Decca SD-5532, 18.5.1961.


14. Hyljätty äiti
Säv. ja san. trad. venäl., suom. san. Roine Rikhard Ryynänen
Es. Risto Mäkelä, laulu, ja Kaarlo Reinikainen, huuliharppu, harmonikkasäestys (100 %), neljässä osassa, yht. 1' 45".
Levytys:
Georg Malmsten ja Odeon-orkesteri; Parlophon 8.36077, 18.3.1930.


15. Kangasalan Jenny
Säv. ja san. trad. pelimannikappale Keuruulta
Es. Sakari Jurkka, laulu, ja Kaarlo Reinikainen, huuliharppu (100 %), 0' 50".


16. Proshdshanije slavjanki / Vapaa Venäjä
Säv. Vasili Agapkin, san. A. Fedotov, suom. tuntematon
Es. "Lasse ryyppykavereineen", laulu, ja Kaarlo Reinikainen, huuliharppu (100 %), 0' 30".


17. Häämatka
Säv. ja san. Carl Michael Bellman, suom. san. P.J. Hannikainen
Es. Kaarlo Reinikainen, huuliharppu (100 %), 0' 30".


18. Emma
Säv. ja san. trad.
Es. Kaarlo Reinikainen, huuliharppu, harmonikkasäestys (100 %), 1' 40".


19. Lemmen liekki leimahtaa
Säv. Georg Malmsten, san. Erkki Karu
Es. Kari Backman, laulu (100 %), 0' 10".


20. Virsi 462 ("Sun kätes, Herra, voimakkaan --")
Säv. trad. saksal., san. Johan Ludvig Runeberg, suom. nimimerkki "K.K."
Es. "hautajaisseurakunta", laulu, ja urkusäestys (100 %), 0' 25".


21. Marche funébre / Surumarssi pianoteoksesta Sonate n:o 2 b mineur / Sonaatti n:o 2 b-molli
Säv. Frédéric Chopin
Kirkkourut (off), 0' 20".


22. Tango Napoli
Säv. Pid
Harmonikkaorkesteri (off), 0' 10".


23. Skoda lasky / Böömiläinen polkka
Säv. Jaromir Vejvoda
Es. trio-orkesteri (playback), Harri Laurikka, vihellys (playback), 0' 55".


24. Pienet kukkivat kummut
Säv. ja san. Ragnar Nyholm
1) Harri Laurikka, laulu (100 %), 0' 05".
2) Pentti Auer ja Olavi Tuomi, laulu (100 %), 0' 35".


25. Akselin ja Elinan häävalssi
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
1) Es. Erkki Junkkarinen, laulu, ja orkesterisäestys (playback), 1' 00".
2) Hääorkesteri (off), 1' 25".
Levytys:
Erkki Junkkarinen ja Pauli Granfeltin orkesteri; Bluebird BBL-1074, 1989; Bluebird BBCD-2558, 1989.


26. Muistoja Pohjolasta
Säv. Sam. Sihvo
Hääorkesteri (off), 0' 10".


27. "Aurinko kultaa nurmen nukkaa --"
Säv. ja san. trad.
Es. Olavi Ahonen, laulu (100 %), 0' 15".


28. Pieni sydän
Säv. Walter Rae (= Valto Tynnilä), san. Tatu Pekkarinen
Es. Aaro Kurkela, harmonikka (playback), 1' 30".


29. Kahta en unhoita / Ritvakoivun alla
Säv. Matti Rajula
Es. Aaro Kurkela, harmonikka (playback), 0' 55".

Huomautuksia:
Taustamusiikissa Akselin unijaksossa pastissina L'lnternationale / Kansainvälinen (säv. Pierre Degeyter) ja Suomen lipun yhteydessä Siniristilippumme (säv. Yrjö Kilpinen) alku. Musiikkinumero 25 esiintyy taustamusiikissa, mm. loppumusiikissa, jossa myös Täällä Pohjantähden alla (säv. trad.). Musiikkinumero 3 ei esiinny virsikirjassa ennen vuoden 1938 laitosta. Musiikkinumeron 11 melodia on muunnelma Emman kertosäkeestä. Kauko Helovirta laulahtaa alkusanat sävelmästä Villiruusu (säv. Evert Suonio, san. Eino Kettunen; 100 %), 0' 05". Musiikkinumerot 14 ja 15 lauletaan osin päällekkäin.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
21015
Tarkastuspäivä
27.11.1970
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3740 m
Kesto/leikattu
137 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
7
Tarkastuttaja
Väinän Filmi Oy
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
ilmoitus
Tarkastusnumero
T-21015
Tarkastuspäivä
15.04.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
132 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
väri, Eastmancolor
Ääni
ääni, Filmi-Ääni Oy
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
137 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa