"Muuan sulhasmies"
"Luffarbaronen" (ruotsinkielinen nimi)
A Certain Groom (englanninkielinen käännösnimi)
Le Baron vagabond (ranskankielinen käännösnimi)
Ein Gewisser Bräutigam (saksankielinen käännösnimi)
Muuan sulhasmies (televisioesityksessä käytetty nimi)
Finna-arvio
"Muuan sulhasmies"
Agapetuksen romaaniin perustuvassa, Hannu Lemisen ohjaamassa veijarikomediassa ”Muuan sulhasmies” (1956) köyhtynyt aatelismies Mauritz Grafvenhjelm alias Moppe (Joel Rinne) ja hänen toverinsa Ville (Hannes Häyrinen) nauttivat vapaasta kulkurielämästä kesäisessä Porvoossa, kunnes Moppe saa löytöpalkkioksi ison summan rahaa. Juhlittuaan perusteellisesti ravintola Belvederessä hän herää aamulla putkasta muistinsa menettäneenä ja saa kuulla menneensä kihloihin ravintolan omistajan neiti Svea Jonsonin (Sylvi Salonen) kanssa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Muusikot:<br />Eino Ertamo, Kaarlo Pietikäinen, Matti Lehtinen, Olavi Paljakka, Raimo Sarmas, Uno Koivu, Osvald Tulkki, Mario Sgobba, K. Vainio, Juhani Poijärvi, Evert Lindén, Jorma Ylönen, Olavi Rignell, Jussi Kolat, Mikko Juurinen, Matti Piipponen, Eddie Rönnqvist, Pekka Kari, Osmo Lindeman, Marita Keinonen, Leo Lötjönen, Tauno Laine, Yrjö Syrjälä, Mauno Maunola, Olli Haapalainen, Enqvist, Leevi Paasonen, Edvin Rönnqvist, Pekka Paasio, Raimo Sirkiä, Reino Salo, Erkki Noras, Mikko von Deringer, Jalmari Hölttä.
Muusikot:<br />Eino Ertamo, Kaarlo Pietikäinen, Matti Lehtinen, Olavi Paljakka, Raimo Sarmas, Uno Koivu, Osvald Tulkki, Mario Sgobba, K. Vainio, Juhani Poijärvi, Evert Lindén, Jorma Ylönen, Olavi Rignell, Jussi Kolat, Mikko Juurinen, Matti Piipponen, Eddie Rönnqvist, Pekka Kari, Osmo Lindeman, Marita Keinonen, Leo Lötjönen, Tauno Laine, Yrjö Syrjälä, Mauno Maunola, Olli Haapalainen, Enqvist, Leevi Paasonen, Edvin Rönnqvist, Pekka Paasio, Raimo Sirkiä, Reino Salo, Erkki Noras, Mikko von Deringer, Jalmari Hölttä.Hae aiheista
Holger Fransman, Reino Salo, Ossi Runne, Liukkonen, A. Sorsaluoto ym (torvisoittokunta)
Holger Fransman, Reino Salo, Ossi Runne, Liukkonen, A. Sorsaluoto ym (torvisoittokunta)Hae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
28.8. - lokakuu 1956 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 23.12.1956): "Hannu Leminen on valinnut viime vuosina filmattavakseen enimmäkseen heikkoja aiheita, jotka nähtävästi eivät ole pystyneet innoittamaan hänen luovan taiteilijan ambitioitaan. Mutta Agapetuksen pikku juttu on ilmeisesti piristänyt ohjaajan muusaa, sillä tulos on ohjauksellisesti ja filmillisesti parhainta tasoa." Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 28.12.1956) kuitenkin löysi huomautettavaa käsikirjoituksesta. "Virhe on tehty siinä, että tarina on tuotu nykyaikaan, sen sijaan että se olisi siirretty vaikkapa Agapetuksen alkuperäisenkin kertomuksen aikaa romanttisempaan menneisyyteen." Mutta esimerkiksi B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 22.12.1956) kirjoitti: "Miljöskildringen är fin [- -] idyllen lever upp i en atmosfär av nästan tidlös småstadselegans och -intimitet." "Lilla Paris är ett raffinerat utnyttjat Borgå. Handlingens soliga låtgå- mentalitet, den lugna rytmen, det sagovänliga slutet, allt för tankarna till någon tjugotalets småstadsidyll, regissören har märkligt nog lyckats skapa en icke-nutidsmässig stämning, som passar berättelsen, trots att kläderna är moderna", tuumi G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 23.12.1956). Leo Nordberg (Uusi Suomi 23.12.1956) mainitsi muilta huomaamatta jääneen puutteen: "Filmissä ei nähdäkseni aina tuoda kyllin selvästi esiin eri henkilöiden suhdetta itse tarinaan, mistä laiminlyönnistä joutuu kärsimään ennen kaikkea sen naispuolinen päähenkilö." "Yksi vika elokuvassa on se, että Agapetuksen huumori on vanhentunutta. Emme naura enää sille, että joku on teurastaja ammatiltaan tai että mieshenkilön on laskettava likaista pyykkiä. [- -] Toinen elokuvan miinus on siinä, että niin Joel Rinne kuin Hannes Häyrinenkin näyttelevät huvittavaa näyttelemistä. Ohjaaja Leminen on joskus vetänyt turhaan paksun alleviivauksen huvittaviin kohtauksiin. Tällaisen kauniiseen Porvooseen satutetun komedian olisi toivonut olevan välittömän idyllin." Näin kirjoitti I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 27.12.1956). Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 1/1957) tuntui tyytyväiseltä ohjaukseen. Hän totesi: "Hannu Leminen liikuskelee mielellään pikkukaupungin leppoisassa maailmassa. 'Sulhasmiehessä' tapaukset etenevät juuri tällaisen yhdyskunnan kesäiselle hiljaiselolle ominaisella, tasaisella, hieman hitaanlaisella rytmillä." Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 23.12.1956) puuttui kuvaukseen: "Vahinko vain, että mm. ulkokuvissa usein kunnostautuva Imberg ei - kuten eivät yleensäkään meikäläiset kuvaajat - vaivaudu etsimään näyttelijäin kasvoja otollisimmillaan. En tarkoita tavanmukaisesti 'kauneimmillaan' , vaan siten kuvattuina, että niistä tulisi eniten esiin filmaattisesti persoonallista ja siten kiintoisinta." Leo Nordberg puolestaan tarkasteli Harry Bergströmin osuutta: "Huuliharpulla aikaansaatua säveltaustaa on ulkolaisissa filmeissä käytetty paljonkin, mutta kotoisella valkokankaalla se lienee täysin uusi 'aluevaltaus'." "Personinstruktionen är ypperlig, sällan har man i inhemsk film kunnat avnjuta en så väl sammanvetsad spelgrupp och ett spel med så rika nyanser som Joel Rinne i rollen av adelsman i dekis, det är verkligt ädel skådespelarkonst, ett porträtt ciselerat med fina ristningar, med känsloreaktionerna exakt avvägda i minsta lilla scen", analysoi G. B-s. "Kumppanukset replikoivat tavallista ilmeikkäämmin ja nasevammin ja he osaavat itse myös keksiä 'omasta takaa' tyyppiinsä otollista lisäväritystä", Paula Talaskivi totesi. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
"Jolla on terävä pää ja hyvä sydän, sillä on liian usein huono kurkku." Agapetuksen Prahassa kirjoittaman ja vuonna 1925 ilmestyneen humoristisen romaanin tapahtumat on sijoitettu Mikkeliin. Teoksen nimihenkilön esikuvana on tiettävästi ollut vuosisadan vaihteessa elänyt "Kokkeli-Mechelin", aatelismies, joka oli tuhlannut perintönsä Bacchukselle ja originellina ihmisenä joutunut oikeuden päätöksellä holhouksen alaiseksi. Villen esikuvaksi on esitetty samaan aikaan elänyttä "Pullerin Kallea", jonka "elämäntehtävänä oli viedä terveisiä käytännöllisesti katsoen kaikille ihmisille Hämeenlinnan ja Riihimäen välillä" (Uusi Suomi 6.1.1957). Käsikirjoittaja Erkki Uotila ja Hannu Leminen siirsivät tapahtumat 1950-luvun puoliväliin, ja Mikkelin asemesta kuvauspaikaksi valittiin Porvoo. Samalla karsittiin naispäähenkilöstä, ravintoloitsija Svea Jonssonista, suomenruotsalainen viitetausta niin, että jäljelle jäi ainoastaan ruotsinkielinen roolinimi. "Muuan sulhasmies" osui keskelle vuosien 1954-59 toista Agapetus-aaltoa, jonka aikana kaikkiaan kuusi kirjailijan romaania tai näytelmää sovitettiin elokuvaksi. Ensimmäinen aalto oli kestänyt vuodesta 1931 vuoteen 1941, jolloin filmattiin kymmenen kirjailijan teosta. Harry Bergströmin huuliharppumelodia Hyljätty kosija oli Erkki Ainamon sanoittamana ja Kalevi Korven esittämänä vuodenvaihteen 1956-57 suuria suosikkeja. - Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. ja sov. Harry Bergström Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 15". 2. Hyljätty kosija / "Villen teema" Säv. ja sov. Harry Bergström, sanat levytyksessä Erkki Ainamo 1) Orkesteri (off), 1' 20". 2) Es. Hannes Häyrinen, huuliharppu (playback, Raimo Sirkiä, huuliharppu), viisi kertaa, yht. 3' 20". 3) Es. Hannes Häyrinen, hyräily ja vihellys (100 %), 0' 40". 4) Es. Hannes Häyrinen, huuliharppu (playback ja off, lopputekstit, Raimo Sirkiä, huuliharppu, ja orkesteri), 0' 40". Levytys: Kalevi Korpi, laulu, ja Raimo Sirkiä, huuliharppu, ja Odeon-yhtye, joht. Harry Bergström; Odeon PLD 164, 1956. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021. 3. Polly Wolly Doodle / Hepokatti ("Oli Saarikko, Ville ja Paroni, jalajallaijalajalavei - -") Säv. ja san. trad. amerikkalainen, suom. san. Usko Kemppi, sov. Raimo Sirkiä Es. Joel Rinne, Oke Tuuri, laulu, ja Hannes Häyrinen, laulu ja huuliharppu (playback, Hannes Häyrinen, Joel Rinne ja Oke Tuuri, laulu, ja Raimo Sirkiä, huuliharppu), 1' 05". 4. Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen Säv. trad., sov. Harry Bergström Es. torviseitsikko (playback, puhallinorkesteri), 2' 00". 5. Oolannin sota Säv. trad., sov. Harry Bergström Es. torviseitsikko (playback, puhallinorkesteri), 0' 15". 6. "Tango-Beguine" Säv. ja sov. Harry Bergström Es. Oili Kerrman, piano (playback, Harry Bergström, piano), 2' 40". 7. Marche funèbre Säv. Frédéric Chopin, sov. Harry Bergström Orkesteri (off), 0' 15". Huomautuksia: Hyljätty kosija on elokuvan toistuva pääteema. Taustamusiikissa toistuu myös "Tango-Beguine"-teema. Hannes Häyrinen soittaa huuliharpulla marssimusiikkia (playback, Raimo Sirkiä, huuliharppu), 0' 15". Hannes Häyrinen laulahtaa J. Alfred Tannerin sanoittamaa kansanlaulua Rekryytti ("Kyllä kruunu huolen pojistaan, pitääpi ainiaan ...") (100 %), 0' 05". Oke Tuuri laulahtaa kansanlaulua Raastuvan penkillä (100 %), 0' 05". Harry Bergströmin alkuperäisnuottikäsikirjoituksen mukaan elokuvaan sisältyy myös "Poikien teema". - Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) pohjalta. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |