Varjoja Kannaksella
Varjoja (rinnakkaisnimi)
Skuggor över Näset (ruotsinkielinen nimi)
Skuggor (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Tapahtui Kannaksella (työnimi)
Shadows over the Isthmus (englanninkielinen käännösnimi)
Les Ombres de Kannas (ranskankielinen käännösnimi)
Schatten auf der Karelischen Landenge (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Varjoja Kannaksella
Theodor Lutsin ja Erkki Uotilan ohjaamassa vakoiluaiheisessa jännityselokuvassa Varjoja Kannaksella (1943) luutnantti Ville Somero (Matti Lehtelä) selvittää linnoitustyömaan sabotointia Karjalankannaksella kesällä 1939. Hänen epäilykset kohdistuvat täysihoitola Runolinnan monenkirjavaan asiakaskuntaan. Linnoitustyömaata johtava insinööri Aarno Teräs (Aarno Kivistö) joutuu morsiamensa Birgit Lahden (Anna-Liisa Sarvanto) kanssa kiipeliin vakoilijoiden ja tanssijatar Veronica Sorrenton (Dolly von Alfthan) takia.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
12 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Valokuvat: Valokuvaamo Savia, Helsinki
Valokuvat: Valokuvaamo Savia, HelsinkiHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1943 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Fenno-Filmin uutuus herätti väistämättä vertailuja yhtiön edelliseen vakoiluelokuvaan Salainen ase: Varjoja Kannaksella ei jäänyt vaille kiitosta, mutta yleensä se havaittiin edeltäjäänsä köykäisemmäksi. "Yhtiön nyt julkisuuteen tuoma uusi vakoiluaiheinen jännityselokuva Varjoja Kannaksella ei ole aivan niin hyvä kuin ensimmäinen, mikä ei suinkaan merkitse sitä, että se olisi huono", tasoitteli T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 10.11.1943). "Se on reipas ja myöskin jännittävä, mutta ei niin rytmikäs ja kiinteä kokoonpanoltaan kuin edellinen", jatkoi T. A. vertailua. "Käsikirjoitus [- -] on sinänsä hyvin tehty, repliikit vaikuttavat aidoilta j.n.e., mutta itse juoni ei ole niin hyvä ja luistava kuin paljon puhutun esikoiselokuvan. Keinotekoinen asettelu tuntuu esim. rakkausjuonen yhteydessä. Se on kuin väkisin liitetty mukaan, tekee 'päälle liimatun' vaikutuksen, kuten tapana on sanoa, ja löysentää siksi osaltaan yleisvaikutelmaa. Henkilöt ovat myös jääneet erikoisesti tässä samassa yhteydessä klisheemäisiksi. Psykologinen kehittely puuttuu kokonaan." "Juonessa on jännitystä ja vauhtia, vaikka Varjoja Kannaksella ei siinä suhteessa nousekaan Salaisen aseen tasolle", arvioi myös O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 2.3.1944). "Ohjaajat Th. Luts ja Erkki Uotila olivat yleensä tehneet hyvää työtä, kohtaukset vaihtuivat nopeasti ja toiminnan nousu oli loppua kohden mukaansa tempaava [- -]. Se on samalla jälleen todistus siitä, että jännitysfilmien suhteen kotimaiset seikkailuelokuvat pystyvät menestyksellisesti kilpailemaan hyvien ulkomaisten filmien kanssa." P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 9.11.1943) puolestaan näki elokuvassa jopa "aimo edistysaskeleen nimenomaan sikäli, että tässä uudessa vakoiluelokuvassa oli melkoisesti hyvää huumoria, hauskoja välähdyksiä, joissa ennen kaikkea näkyi ohjaajien joustava, huumorintajuinen näkemys 'haudanvakavankin' aiheen keskessä. Jopa oli monta sinänsä ehkä kömpelösti tai ainakin tavanmukaisesti muovaeltua kohtausta pelastettu parilla repliikillä tai ilmevivahduksella, joihin sisältyi keventävää ja rikastuttavaa arkipäivän huumoria." "Ohjauksessaan Th. Luts ja Erkki Uotila ovat korostaneet jännnitysmomentteja", katsoi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 9.11.1943), "kun sensijaan filmin romanttinen puoli on jäänyt vähemmälle huomiolle. Varsinkin rakkauskohtaukset jättivät katsojan - niinkuin ilmeisesti asianomaiset näyttelijätkin - melko kylmiksi. Ohjauksen ansioksi jäävät monet taitavat yksityiskohdat sekä huumorin virkistävä käyttö." "Varjoja Kannaksella ei vastaa siihen asetettuja odotuksia", pettyi L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 8.11.1943). "Aihe [- -] on mitä kiinnostavin, mutta sen sijaan, että sitä elokuvassa kehiteltäisiin linnoitustyöläisten kiitollisessa ympäristössä ja ilmapiirissä, salaisten linnoituspiirustusten ympäri kietoutunut juoni laahustaa töölöläiset interjöörit omaavan venäläishuvilan vain lievästi mielenkiintoisten asukkaiden keskuudessa. Kohokohdiksi tarkoitetut takaa-ajot eivät jaksa ylläpitää jännitystempoa, joten lopun asianmukainen laukeaminen on heikkotehoinen. On lisäksi omituista, että elokuvassa kuljetaan ja vakoillaan sen kuin ennätetään, ilman että joudutaan heti kiinni. Se käsikirjoituksesta ja ohjauksesta." Näyttelijäsuoritukset todettiin epätasaisiksi. Kokeneet miesnäyttelijät, Matti Lehtelä etunenässä, saivat kiitosta. Ensikertalaisista toivotettiin ruotsalaisen teatterin Dolly von Alfthan tervetulleeksi, kun taas Aarno Kivistö ja Anna-Liisa Sarvanto koettiin kokemattomiksi ja jäykiksi. O. V-hl:n mukaan he "eivät saaneet paljoakaan irti osistaan ja olivat vähällä paikka paikoin vallan pilata kohtauksensa". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Fenno-Filmin kolmas elokuva Varjoja Kannaksella perustuu L. V. Karijärven alkuperäisaiheeseen, jonka pohjalta kuvauskäsikirjoituksen laativat nimimerkit Antti Metsalo ja Eero Pursi eli Fenno-Filmin toimitusjohtajan Theodor Lutsin puoliso Aksella Luts sekä Valtiollisen poliisin etsivä Eero Brusila. Yhtymäkohtia yhtiön ensimmäiseen elokuvaan, Salaisen aseeseen (1943) on selvästi havaittavissa. Kun lokakuussa 1943 ensi-iltansa saaneessa Maskotissa mainostettiin Salaista asetta, yhtiön ensimmäistä elokuvaa, niin Varjoja Kannaksella puolestaan mainostaa samalla tavoin epäsuorasti Maskottia: herra Kausalainen palauttaa kirjailija Somerolle romaanin Hotelli Huminan kantavieraat, johon Maskotti perustuu. Jatkosodan jälkeen tuotantoyhtiö lyhensi sotasensuurin vaatimuksesta elokuvan nimen muotoon Varjoja, ruotsiksi Skuggor. Repliikeistä leikattiin pois kaikki viittaukset juonittelijoiden yhteyksiin itärajan taakse. Elokuvan viimeisimmät esitykset suurimmissa kaupungeissa olivat Turussa maaliskuussa 1946, Porissa elokuussa 1947 ja Vaasassa kesäkuussa 1948. Vapaa Sana -lehden yleisönosastossa 29.8.1946 puututtiin otsikolla "Maaseudun elokuvateatterit taantumuksen palvelijoina" elokuvan Virroilla 10.8.1946 tapahtuneeseen esitykseen: "Tämä filmi oli alusta loppuun asti mitä karkeinta sotapropagandaa [- -]. Katsojasta tuntuu sangen omituiselta, että tämän tyyppisiä filmejä sallitaan ensinkään enää nykyisin esitettävän. Tämän tapaisten filmien esittämisellä pyritään määrätietoisesti, varsinkin maaseutuväestöä, edelleenkin pitämään sota-aikaisen sotapsykoosin vallassa ja elättämään toiveajattelua uuden sodan aikaansaamisesta yhdistyneiden kansakuntien välille. [- -] Kun maassamme nyt pyritään ainakin virallisesti saamaan hyvät ja ystävälliset suhteet itäiseen naapuriimme Neuvostoliittoon sekä pyritään demokraattisemmille linjoille, niin olisi tällaisten filmien esittäminenkin kokonaan estettävä. [- -] Olisi pantava filmitarkastamossakin toimeen muuttuneita olosuhteita vastaavat puhdistukset." Elokuvan yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien ensi-iltavuotensa keskitasoa heikompi. Voittoa Varjoja Kannaksella tuotti vain 179 790 markkaa. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. ja sov. Pekka Attinen Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 30". 2. Vala Säv. ja san. trad. unkarilainen 1) Es. "sotilasosasto", laulu (playback, mieslaulajat), 1' 05". 2) Mieskuoro (off, lopputeksti), 0' 55". 3. Kortinpeluumusiikki Säv. Pekka Akimov Jousisoittajat ja pianisti (off), 1' 30". 4. Romanssi ("Suo mulle lohtua, mua ethän luotas heitä - -") Säv. tuntematon, san. Erkki Uotila, sov. Pekka Akimov Es. Aune Häme, laulu, ja Runar Schauman, piano (playback, pianosäestys), 2' 15". 5. Pianomusiikki Säv. Pekka Akimov Runar Schauman, piano (off, tunnistamaton pianisti), 0' 20". 6. "Fox" / Ravintolamusiikki Säv. Pekka Akimov "Ravintolaorkesteri" (off), 0' 20". 7. "Tango" ("Hiljaa jo hämy polun yllä lankeaa - -") Säv. Pekka Akimov, san. Erkki Uotila Es. Aune Häme, laulu, ja "ravintolaorkesteri" (playback), 3' 40". 8. Sorrento (rumba) Säv. ja sov. Robert von Essen Es. "ravintolaorkesteri" (playback), 2' 00". 9. "Valse" Säv. Pekka Akimov Es. "ravintolaorkesteri" (playback ja off), 2' 00". Huomautuksia: Taustamusiikin aiheisiin kuuluvat "Alkusoiton" teemat ja kansansävelmä Kansalaislaulu / Olet maamme armahin Suomenmaa. Dolly von Alfthan harjoittelee rallatellen ja tanssien (100 %), 0' 20"; hän tanssii Rumban (nro 8). Verna Piponius yrittää tavoittaa jotakin melodiaa laulaen (100 %), 0' 15". Tangon (nro 7) ja valssin (nro 9) aikana "ravintolayleisö" tanssii. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |