Jos oisi valtaa...
Ack, om jag kunde... (ruotsinkielinen nimi)
If I Only Had the Power (englanninkielinen käännösnimi)
Si j'avais le pouvoir (ranskankielinen käännösnimi)
Wenn man Macht hätte (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Jos oisi valtaa...
Yrjö Nortan ohjaama musiikkikomedia Jos oisi valtaa... (1941) pohjautuu Jaakko Solan ja Lauri Kyöstilän käsikirjoitukseen. Jätepaperinkerääjä Mikko Nousiainen (Aku Korhonen) uneksii olevansa äveriäs kaivosneuvos, joka onnistuu kaikissa liiketoimissaan. Tuuria on rakkaudessakin, kun tehtailija Clas Irvaksen (Yrjö Tuominen) viehättävä tytär Aune (Sirkka Sipilä) mieltyy charmanttiin kaivosneuvokseen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Syksy 1940 - 15.1.1941 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Suomen Filmiteollisuuden uutuus on elokuva, jonka huvikseen ja kevyesti katselee", viritti E. P-la (Eino Palola, Helsingin Sanomat 24.2.1941) kritiikin yleissävyn. "Se pyrkii erityisesti olemaan musiikkielokuva, ja sen vuoksi siihen on otettu eräitä oopperakohtauksia, joissa hrat Ruusunen ja Tilgmann laulavat hyvin. Mutta muissakin suhteissa tämän filmin musiikki, jonka on taitavasti säveltänyt ja sommitellut Martti Similä, on laadultaan sellaista, että se hyvin oleellisesti vaikuttaa elokuvan menestykseen. Similä on hauskasti ja kekseliäästi muunnellut otsikossa mainittua kansanlaulua ja saanut orkesterinsa soimaan erinomaisesti. [- -] Käsikirjoitus ei sinänsä sano paljoakaan. Se antaa vain oivallisia tilaisuuksia nukketeatterin, kauniin baletin ja oopperan esittämiselle." "Jos oisi valtaa... on perin vaatimaton ja lapsellinen filmitarina", säesti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 27.2.1941), "mutta kun se ei myöskään pyri mitään muuta olemaankaan, niin sitä katselee noin niinkuin lapsellisesta näkökulmasta ilman sen suurempia rikkiviisauksia. [- -] Höysteenä on luonnollisestikin huumoria, mikä kuitenkin tuntuu liian usein väkinäiseltä ja vähemmän onnistuneelta. Mutta ei tässä ainakaan ole sitä kaikkein postikorttimaisinta tosikertomustunteilua, joka on pilannut niin monta kotimaista elokuvaa. Muuten vain lapsenomaista ja viatonta." Ilta-Sanomien (24.2.1941) P. T-vi (Paula Talaskivi) valitti, että "uni olisi saanut alkaakin selvemmin unena" ja jatkoi: "Muuten on elokuva paikoitellen erinomaista työtä. Vauhti on pysytetty hyvänä, kuten humoreskin laatuun kuuluukin; joukkokohtaukset ovat eläviä ja hyvin rakennettuja, mutta niin tarpeellisia kuin musiikki- ja tanssikohtaukset juonen täytteenä tässä elokuvassa ovatkin, vaikuttaa paikoitellen siltä, kuin olisi niitä ahdettu siihen sittenkin liikaa." "Ett litet drömspel eller sagodivertissement kan man kalla SF-officinens senaste skapelse", luonnehti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 24.2.1941). "Filmen är främst tänkt för barn och slog även livligt an på de yngsta, rungande skrattsalvor och kraftiga apploder hörde inte till sällsyntheterna under föreställningen. Att mycket sedan kunde förefalla en fullvuxen både naivt och klumpigt hopkommet är en sak för sig. I operainläggen sken amatörmässigheten dock litet för klart igenom; en beslutsammare personinstruktion skulle inte ha skadat här och inte heller en vackrare gruppering." "Jos juonen selostaa, häviää kuvasta se vähäinenkin yllätysvaikutus, joka siinä on", arvosteli Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 24.2.1941). "Joka tapauksessa tapahtumat etenevät hitaassa ja vaivalloisessa tempossa. [- -] Niinpä on elokuvassa nytkin liikaa nukketeatteria, liikaa laulua, liikaa oopperaa ja liikaa balettia. Kun kaikki tämä hyvä on sijoitettu varsin höllästi juonen yhteyteen ja kun se katkaisee aina pitkiksi toveiksi muun toiminnan, ei pitkäveteisyyttä ja hidastahtisuutta ole voitu välttää, vaikka elokuva kestääkin vain vähän yli tunnin." Aku Korhonen keräsi tavanomaiset tunnustukset pääosatulkinnastaan. Kiitettyään miten Korhonen "luo lumpunkerääjästään suurenmoisin miimillisin keinoin hupaisan ja sympaattisen tyypin", Parras esitti myös varauksensa: "Tällaiset tyypit alkavat kuitenkin muuttua hänelle maneeriksi. Toivoisi todella, että tämä erinomainen näyttelijä [- -] saisi vähitellen toisenlaisia, vakavia tehtäviä sellaisissa elokuvissa, joita voisi arvostella käyttämällä vaativampaa mittapuuta. On haaskausta käyttää hänen kykyjään pelkän tyhjänpäiväisen, sentimentaalisen ja helppohintaisen ajankulun merkeissä, niinkuin viime aikoina on tapahtunut." Vuoden 1992 tv-esitys toi Antti Lindqvistin (Katso 42/1992) mieleen vaikutteet slapstickista, Chaplinin kulkurihahmosta ja 1930-luvun screwball-komediasta, ja hän puntaroi: "Jos oisi valtaa... käynnistyy mukaansatempaavasti, eikä vähiten Aku Korhosen ilmeikkyyden ansiosta. Mutta vähitellen komedia kadottaa ilkamoivan otteensa ja ryhtyy myötäilemään kovin tavanomaisia ajatuskulkuja ja ratkaisumalleja. Fantasia-ainekset ovat kuitenkin niin harvinaista herkkua elokuvamme historiassa, että kokonaisuus yltää teatraalisuuksineen kotoisen keskitason paremmalle puolelle." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Elokuva perustui Jaakko Solan ja Lauri Kyöstilän alkuperäiskäsikirjoitukseen. Talvisodassa kaatunut Sola sekä Kyöstilä kuuluivat kumpikin Suomalaisen Oopperan henkilökuntaan, minkä lisäksi Kyöstilä toimi myös järjestäjänä ja pikkuosien esittäjänä muutamassa SF:n 1940-luvun elokuvissa. Käsikirjoitukselle on annettu alamääre musiikkielokuva, ja sen johtoteemana on kansanlaulu Niin minä neitonen sinulle laulan. Mukana on myös kohtauksia Carmen- ja Helmenkalastajat -oopperoista. Kansallisteatterissa kuvattuja Carmen-kohtauksia yleisöineen väitettiin kalleimmiksi siihen mennessä Suomessa toteutetuksi sisäkuviksi. Kuvausvaiheessa käsikirjoitusta on muuteltu, mm. loppuun on lisätty Arvo Martikaisen Johan Strauss nuoremman Wienerwaldin tarinoita -valssin musiikkiin sovittama näyttävä balettikohtaus. Aunen pikkusisaren Ailin lyhyehkö osuus on poistettu - tehtävään ajateltiin Siiri Angerkosken tytärtä Sirkka-Liisaa. Elokuvan ensiesitys oli 23.2.1941 myös Hämeenlinnassa sekä Kotkassa. Aku Korhosen suosiosta huolimatta yleisömenestys jäi tuntuvasti alle vuoden keskitason. Maksaneita katsojia kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 254 664 henkeä, joista aikuisia oli 203 843 ja alennuslippulaisia 50 821. Jos oisi valtaa... jäi Yrjö Nortan viimeiseksi elokuvaksi Suomen Filmiteollisuudessa. T. J. Särkkä lopetti hänen työsuhteensa keväällä 1942, ja Nortan seuraavaksi suunniteltu ohjaustyö Katariina ja Munkkiniemen kreivi siirrettiin Ossi Elstelälle. Nortan ura jatkui uuden Oy Fenno-Filmin osakkaana. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Niin minä neitonen sinulle laulan Säv. ja san. trad., sov. Martti Similä 1) Helsingin Teatteriorkesteri (off), kolmeen kertaan, yht. 4' 25". 2) Es. harmonikansoittaja (playback ja off), 1' 15". 3) Es. posetiivinsoittaja (playback ja off, posetiivi ja Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 10". 4) Es. Ossi Elstelä, piano (playback, tunnistamaton pianisti), kahteen kertaan, yht. 0' 30". 5) Es. Aku Korhonen, laulu, ja Ossi Elstelä, piano (playback, Arnold Tilgmann, laulu, pianon ja Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), kahteen kertaan, yht. 3' 10". 6) Es. Arnold Tilgmann, laulu sekä "ravintolayhtye" (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 1' 55". 7) Es. miessekstetti, laulu, joht. Lauri Kyöstilä (playback, Arnold Tilgmann, laulu, mieskuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri), 3' 20". 8) Es. "sokea laulaja" ja mandoliininsoittaja (playback, tunnistamaton laulaja, mandoliinin säestys), 0' 55". 2. Toreadorin aaria oopperasta Carmen Säv. Georges Bizet, san. Prosper Mériméen novellin Carmen mukaan Henri Meilhac ja Ludovic Halévy, suom. Toivo Muroma 1) Helsingin Teatteriorkesteri (off, levysoitin), 2' 00". 2) Es. Kalle Ruusunen, kuoro, ja Helsingin Teatteriorkesteri (playback), 2' 00". 3. Carmen, je t'aime oopperasta Carmen Säv. Georges Bizet, sov. Martti Similä Viulu ja Helsingin Teatteriorkesteri (off, levysoitin), 0' 45". 4. E luce van le stelle, Cavaradosin aaria oopperasta Tosca Säv. Giacomo Puccini, san. Victorien Sardou, Luigi Illica ja Giuseppe Giacosa Es. Arnold Tilgmann, laulu (100 %), 0' 10". 5. Opettajien musiikki Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 0' 40". 6. Viihdemusiikki Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (off), 0' 30". 7. Valssi Säv. Martti Similä Es. "viihdeyhtye" (playback, Helsingin Teatteriorkesterin yhtye), 1' 35". 8. Tango 1 Säv. Martti Similä Es. "viihdeyhtye" (playback ja off, Helsingin Teatteriorkesterin yhtye), 2' 05". 9. Tango 2 Säv. Martti Similä Es. "viihdeyhtye" (playback, Helsingin Teatteriorkesterin yhtye), 1' 00". 10. Fanfaari Säv. Martti Similä Es. "viihdeyhtye" (playback, Helsingin Teatteriorkesterin yhtye), 0' 05". 11 . Einzug der Gladiatoren / Gladiaattorien tulo Säv. Julius Fučik, sov. Martti Similä Piano (off), 0' 35". 12. Je crois entendre encore / Nadirin romanssi oopperasta Les Pêcheurs de perles / Helmenkalastajat Säv. Georges Bizet, san. Eugène Cormon ja Michel Carré Es. Arnold Tilgmann, laulu, ja Helsingin Teatteriorkesteri (playback), 2' 55". 13. Wiener Blut / Wieniläisverta Säv. Johann Strauss nuorempi Es. "viihdeorkesteri" (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 10". 14. Geschichten aus dem Wienerwald / Wienerwaldin tarinoita Säv. Johann Strauss nuorempi Es. "viihdeorkesteri" (playback, tunnistamaton laulajatar, hyräily, ja Helsingin Teatteriorkesteri), 6' 00" Huomautuksia: Lauri Kyöstilä matkii aariaa E luce van le stelle (nro 4) omilla sanoillaan (100 %), 0' 05". Musiikin numero 1:5 aikana myös Arnold Tilgmann näkyy kuvassa, ja siihen sisältyy hänen neljään kertaan laulamansa kielto (playback, pianosäestys), yht. 0' 10". "Juhlijat" tanssivat musiikin numero 7, 8, 9 ja 13 aikana, numero 9:n aikana pääosin Aku Korhonen ja Sirkka Sipilä; numero 14: n aikana esiintyy Suomalaisen Oopperan 12 ballerinaa solistinaan Margareta Wasenius. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|