Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti
Pekka ja Pätkä ja tuplajättipotti (käsittelynimi)
Pekka and Pätkä and the Giant Lottery Caper (englanninkielinen käännösnimi)
Pekka & Pätkä et le gros lot (ranskankielinen käännösnimi)
Pekka und Pätkä und der Lotto-Jackpot (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Roope-koira<br /><br />Arkistoaineisto / esiintyjät: Olavi Tervahartiala (tehtaanjohtaja Angström televiossa elokuvassa <i>Yön saalistajat</i>), Kauko Helovirta (komisario televisiossa elokuvassa <i>Yön saalistajat</i>) <br /><br />Arkistoaineisto / esiintyjät: Buster Keaton (koomikko amerikkalaisessa elokuvassa) ,
Roope-koira<br /><br />Arkistoaineisto / esiintyjät: Olavi Tervahartiala (tehtaanjohtaja Angström televiossa elokuvassa <i>Yön saalistajat</i>), Kauko Helovirta (komisario televisiossa elokuvassa <i>Yön saalistajat</i>) <br /><br />Arkistoaineisto / esiintyjät: Buster Keaton (koomikko amerikkalaisessa elokuvassa)Hae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Marraskuu 1984 - tammikuu 1985 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Hengen puhaltaminen Pekkaan ja Pätkään on kuin kloonaisi Ohukaisen ja Paksukaisen", tiivisti Jarmo Huida (Satakunnan Kansa 10.3.1985) useimpien kriitikoiden näkemyksen. "Elokuva toimii toisin kuin teatteri, jossa saman roolin voi esittää periaatteessa kuka tahansa. Elokuvassa Ohukainen on Stan Laurel ja Paksukainen on Oliver Hardy, Pekka on Esa Pakarinen ja Pätkä on [Masa] Niemi - ja Justiina on Siiri Angerkoski. Elokuva niittaa esittäjän rooliinsa peruuttamattomasti. Kaikki muu on väärennöstä, sitä suurempaa mitä persoonallisempi tyyppi." Juha Lehtovuoren (Porin Lehti 13.3.1985) mielestä Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti muistutti juontaan myöten enemmän Spede Pasasen uusimpia elokuvia kuin 1950-luvun Puupää-elokuvia: "Mutta siinä, missä Spedellä on Vesa-Matti Loiri, ei Visa Mäkisellä ole ketään - vain liuta persoonattomia näyttelijöitä. Ja kun varsinainen huumorikin puuttuu, on tuloksena puolitoista tuntia tasapaksua, pitkäpiimäistä elokuvaa." "Visa Mäkinen on Speden ja koko kaupallisen elokuva-alan tavoin niitä, jotka haluaisivat paluuta 1950-luvun suomalaisen elokuvan 'kulta-aikaan'", arveli Reijo Noukka (Aamulehti 1.5.1985). "Paluuta ei kuitenkaan ole, koska ajat ovat vääjäämättömästi muuttuneet. [- -] Nyt uusi Pekka ja Pätkä -filmi on kirjaimellisesti lapsellinen elokuva." Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 12.4.1985) moitti tarinan rakentelua, komedian rytmitystä ja huumorin tasoa mutta totesi, että "Visa Mäkisen yritystä on kuitenkin jälleen syytä arvostaa - nyt ehkä enemmän kuin koskaan, kun lastenelokuva on tavallisen olematonta. Lopuksi varsinaiset asiantuntijalausunnot: 6-vuotiaasta elokuva ei ollut yhtä hyvä kuin vanhat Pekat ja Pätkät, 9-vuotias ei puolestaan nähnyt tasoeroa." Hämeen Yhteistyön (30.4.1985) nimimerkki JH katsoi sen sijaan, ettei elokuvaa "voi oikein suositella lapsille. Kevyeen ja humoristiseen sävyyn tehtyyn kohelluselokuvaan on sisällytetty sellainen määrä ahdasmielisiä ennakkoluuloja arkipäiväisestä elämästä, että niiden syöttäminen puolentoista tunnin rautaisannoksena lapsille on enemmän kuin arveluttavaa." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Ola Fogelbergin sarjakuvahahmo oli toiminut lähtökohtana Suomen Filmiteollisuuden elokuvalle Pekka Puupää (1953), jota vuosina 1953-60 seurasi kaikkiaan 12 muuta Pekka ja Pätkä -elokuvaa. Sarjan ohjasi ensimmäistä ja viimeistä lukuunottamatta Armand Lohikoski, pääosissa Esa Pakarinen, Masa Niemi ja Siiri Angerkoski. Idean Pekka Puupään uuteen tulemiseen antoi Kari Uusitalo, Suomen elokuvasäätiön pitkäaikainen pääsihteeri, sittemmin Suomen kansallisfilmografian päätoimittaja ja elokuvaneuvos, joka Visa Mäkisen mukaan oli "ainoa häntä ymmärtänyt ja kannustanut ulkopuolinen": "Uusitalo on jo vuosia usuttanut minua tekemään Puupää-elokuvaa. Hän on jopa Elokuvan vuosikirjassa muistuttanut huumorini purevan juuri Puupäässä." (SSd 8.3. 1985) Samassa yhteydessä Mäkinen kertoi haluavansa noudattaa Fogelbergin ajatusta nauraa ihmisen turhamaisuuksille: "Pekka Puupää on ajaton henkilö, samat ihmisten puupäämäisyydet säilyvät vuodesta toiseen. Tarkoituksemme on tehdä elokuva, joka kitkisi ihmisistä turhamaisuudet. Nämä roolihahmomme pilailevat turhantärkeydellä ja he toimivat vilpittömästi kuin lapset." Alun perin Mäkinen kiinnitti käsikirjoittajaksi Kari Levolan, mutta tämä vetäytyi hankkeesta jo varhaisessa vaiheessa, Mäkisen mukaan siksi, että heidän käsityksensä huumorista erosivat liikaa toisistaan. Tilalle tuli kokenut tv-kirjoittaja Ismo Sajakorpi, jota Mäkinen oli käyttänyt jo toisessa ja kaikkein menestyneimmässä elokuvassaan Mitäs me sankarit (1980). Helsingin Sanomien (9.3.1985) mukaan käsikirjoitus syntyi paljolti ryhmätyönä, sitä muokattiin kuvausten edetessä kaiken aikaa. Esa Pakarinen Juniorin oli isänsä jalanjäljissä määrä esittää Pekka Puupäätä, mutta roolin sai lopulta Mauri Kuosmanen (s. 1950) Tampereen Työväenteatterista ja Pätkäksi löytyi Rauman Kaupunginteatterin Jaakko Kallio (s. 1945). Elokuvaosat olivat molemmille ensimmäiset, sen sijaan Justiinaksi kiinnitetty Kristiina Elstelä oli nähty valkokankaalla sivuosissa jo 1960-luvun alussa - Esko Elstelän episodi Tikku elokuvassa Onnelliset leikit (1964), Taape tähtenä (1962) sekä lyhytelokuva Herrasmies vai narri (1962) - ja naispääosassa Timo Linnasalon ohjauksessa Päivää, herra Kivi (1984). Levittäjä vaihtui Kinostosta Valio-Filmiksi ennen ensi-iltaa, joka järjestettiin Mäkisen kotikaupungissa Porissa 8.3.1985. Porin lisäksi Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti nähtiin vain Helsingissä ja Tampereella eikä esityskierros tuonut kuin noin 4 000 katsojaa. Televisiossa elokuvaa ei ole esitetty. Yhtä kaikki Mäkinen palasi aiheeseen seuraavana vuonna elokuvalla Pekka Puupää poliisina. Sisäkuvauspaikoista Pekan asunnon interiööri vaihtuu kesken elokuvan. Joihinkin kohtauksiin on leikattu otoksia molemmista kuvauspaikoista. Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa ei ole elokuvan käsikirjoitusta eikä julistetta. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Pekka Puupää -laulu Säv., san. ja sov. Matti T. Tuominen Matti T. Tuominen, laulu, ja orkesteri (off), neljään kertaan, yht. 4' 20". 2. Tiskarin polkka Säv. ja san. Hiski Salomaa Es. Reijo Salminen, laulu (100 %), 0' 05". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||
Puolimatka Oy, Veho Oy, Vaihtokaluste Oy, STS, Jouko Ojansuu, Alpo Kivimäki ja Nuorisotalon nuoret, Satakunnan Liikenne, Sokos-hotellit, Asunto Oy Heikinlinna, Markku Kaijansaari, Osasävel Pekka Ruokolainen |
||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||
Televisiossa nähdään katkelmia Yön saalistajat -elokuvasta (Visa Mäkinen, 1984) ja elokuvateatterissa katkelma Buster Keaton -elokuvasta. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|