Pimeään huoneeseen sulkeutunut yskivä mies sanelee muistelmiaan videokameralle. Kyseessä on muistelmien 13. ja viimeinen osa, "ellei joku sitten saa selville, että olen vielä elossa". "Olin tavannut hänet vasta edellisenä iltana. Hän oli hyvännäköinen", mies jatkaa röhönaurun säestämänä.

Valkopukuinen mies herää puhelinsoittoon alastoman naisen viereltä. Vihainen miessoittaja sanoo tulevansa viiden minuutin kuluttua hakemaan tavaroitaan. Valkopukuinen häipyy sanomatta sanaakaan.

Mies seuraa erästä naista semiotiikan luennolle mutta torkahtaa ja herää tyhjässä luentosalissa. Hän käy työpaikallaan, missä toimitusjohtaja Nuutinen kyselee viskilasi kädessään, milloin hän on aikonut tehdä työnsä, ja antaa hänelle tehtäväksi hoitaa asiakkaan, neiti Mannerin. Valkopukuinen ottaa toimitusjohtajan rintataskusta aurinkolasit ja lähtee asiakkaan mukana tämän asunnolle. Molemmat riisuutuvat, mutta taukoamatta puhuvan naisen huomaamatta mies häipyy paikalta.

Valkopukuinen tapaa puistikossa poikansa Villen ja lähtee tämän kanssa oluelle. Pojan seuralainen, joka esitellään "Punapääksi", kysyy miksi valkopukuinen erosi ja tämä vastaa, ettei voi sietää täydellisiä naisia. Takaumana näemme, kuinka vaimo täytti miehensä päivällistoiveen paistamalla oman kielensä. "Poika ei oo ollenkaan sun tyyppiäsi" valkopukuinen sanoo poikansa pistäytyessä miestenhuoneessa ja lähtee Punapään kanssa tämän asunnolle. Matkalla hän antaa kerjäläiselle satasen ja sanoo tämän olevan hänen isänsä.

Punapään kämppäkaveri, nuori moralisoiva nainen, astuu huoneeseen ja varoittelee taudeista ja naimisissa olevista miehistä. Valkopukuinen häipyy ja katselee pimeällä kadulla, kun vanhukset hyökkäävät nuorten miesten kimppuun.

Valkopukuinen pyytää ravintolassa Nuutiselta kesälomansa rahana. Hän tiuskaisee muistelmiaan televisiomonitorissa sanelevalle miehelle: "Pää kiinni ukko!" ja siirtyy nais- ja miesteologin pöytään. Hän puhuu naispappeuden eduista ja lausuu: "Toimintamme on oleva kirkastaja ylevää" yhtyessään naisteologiin kadulla mainospylvään suojissa.

Valkopukuinen auttaa vaaleaa naista löytämään auton peruutusvaihteen ja ajaa tämän seurassa illanviettoon, missä omahyväinen mies kehuu Mersuaan ja varoittaa vaalean naisen, Tiinan, olevan hänen tyttönsä. Omahyväinen raivostuu löytäessään Tiinan ja valkopukuisen yhdessä, mutta isäntä, hyväntuulinen mies, onnistuu kätkemään kaikki aseet, ja valkopukuinen pakenee Tiinan kanssa.

Valkopukuinen istuu terassiravintolassa, jonne omahyväisen seurue tulee selvittelemään välejään. Valkopukuinen häipyy ja tapaa puistossa rehdin työmiehen, joka valittelee krapulaansa ja kähveltää valkopukuisen rahat, kun tämä riisuu takkinsa ja lähtee uimaan.

Valkopukuisen naapuri on sammunut ulko-ovensa eteen. Valkopukuinen hakee tyynyn hänen päänsä alle, käy itse pimeässä hänen sänkyynsä ja rakastelee hänen naisensa kanssa.

Valkopukuinen kertoo psykiatrilleen pitävänsä muita ihmisiä tyhminä. Tämä vahvistaa asian ja jatkaa itse puhumista. Miesten pelatessa squashia psykiatri tunnustaa, että olisi mieluummin ruvennut pelaamaan jalkapalloa, mutta äiti ei antanut: "Pääsis vain kavereitten kanssa bussiin vaihtamaan paitoja, ennen kuin eukot kerkee pestä ne."

Kuka-tahansa-mies tuijottaa naisen perään ja toteaa: "Ei mikään rotannahka". Valkopukuinen ottaa hänen aurinkolasinsa ja lähtee seuraamaan naista mutta pysähtyy huomatessaan kolmen muunkin valkopukuisen miehen tekevän samoin. Valkopukuisen isä laulaa: "[- -] se tästä maailmasta, silloin päätin sen".

Muistelmiaan saneleva mies sanoo, ettei ole ollut ulkona moneen vuoteen. Hän raottaa sälekaihdinta ja lyyhistyy lattialle. Tuolinselkämyksellä roikkuu valkoinen puku.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.