Hemåt i natten
Yön sylissä (suomenkielinen nimi)
Homeward in the night (englanninkielinen nimi)
Retour dans la nuit (ranskankielinen nimi)
Harri! (työnimi)
Harri! Harri! (työnimi)
Kotiin yössä (työnimi)
Heimwärts in der Nacht (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Hemåt i natten
Jon Lindströmin käsikirjoittama ja ohjaama Yön sylissä / Hemåt i natten (1977) on suomalaisten laajaa Ruotsiin muuttoa käsittelevä yhteiskunnallinen draama ja suomalais-ruotsalainen yhteistuotanto. Osittain takaumana kerrottavassa elokuvassa seurataan suomalaista Harria (Lasse Hjelt), joka muuttaa työn perässä Ruotsiin. Uudessa maassa hän näennäisesti vakiinnuttaa elämänsä, saa töitä hitsarina, menee naimisiin ruotsalaisen Cissen (Gunnel Fred) kanssa ja tulee isäksi, mutta sopeutuminen ruotsalaiseen kulttuuriin aiheuttaa silti ongelmia. Kun Harri humalassa puukottaa kaveriaan Ranea (Juha Hyppönen), pakenee hän hädissään poliisia takaisin Suomeen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Saattoväki hautausmaalla: Paul Backman, Tyra Backman, Birgitta Danberg, Gunvor Fridholm, Inga Moilanen, Gerd Wahlsten, Lisbeth Wahlsten, Thor Wahlsten, Tina Wahlsten<br /><br />Väkeä Casinolla: Paul-Erick Backman, Kaj Holmberg, Essie Holst, Hilding Lindholm, Thelma Lindholm, Harry Salokannel, Toa Salokannel, Hasse Sundström, Ringmor Sundström ,
Saattoväki hautausmaalla: Paul Backman, Tyra Backman, Birgitta Danberg, Gunvor Fridholm, Inga Moilanen, Gerd Wahlsten, Lisbeth Wahlsten, Thor Wahlsten, Tina Wahlsten<br /><br />Väkeä Casinolla: Paul-Erick Backman, Kaj Holmberg, Essie Holst, Hilding Lindholm, Thelma Lindholm, Harry Salokannel, Toa Salokannel, Hasse Sundström, Ringmor SundströmHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
28.6.-30.7.1976 (Hanko), 2.8.-14.8.1976 (Tukholma) - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Jon Lindström on ilmeinen lahjakkuus", aloitti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 5.3.1977). "Hänellä on elokuvamiehen silmää ja havaintokykyä, hän osaa kertoa kuvin, tajuaa kuvarytmin ja osaa myös tehdä elävää dialogia. [- -] Kerronnallisesti Harrin tarina sujuu pitkät tovit mukaansatempaavana. Tosin eräät epäselviksi jäävät vihjeet päähenkilöiden suhteista, selkeytymättämät reagoinnit [- -] ja äkkikatkot joissakin kohtauksissa haittaavat kokonaisvaikutelmaa. Rankka kiroilu ja muutenkin karkea puhetapa on kaiketi täysin aitoa, mutta ei käsittääkseni vallan välttämätöntä näin perin runsaana." "För alla finlandssvenskar som inte är allergiska mot 'rå vrede' är filmen, trots sina brister, ett glädjeämne", iloitsi Greta Brotherus (Hufvudstadsbladet 29.1., 6.7.1977). "Lindström har en bra känsla för hur mänskor beter sig, men hans förmåga att skriva manuskript är tillsvidare begränsad. Det skulle inte förvåna mig om han gjordej orde en helt tillfredställande film först någon annan skriver manuset." "Elokuvan toteutuksessa on ajoittain ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa kömpelyyttä", puntaroi Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 5.3.1977). "Kuitenkin Lindströmillä on myös ilmeistä lahjakkuutta ja sanomisen tarvetta, jälkimmäistä jopa siinä määrin että se tuntuu pursuavan yhden elokuvan reunojen yli. Kaikkine rönsyineen Yön sylissä sisältää aineksia pariin kolmeen elokuvaan. Sanottavaa on kertynyt, mutta siihen ei ole tarpeeksi etäisyyttä, jotta se jäsentyisi kovin hallituksi ja ilmaisevaksi kokonaisuudeksi." "Yön sylissä on hyvin epätasainen ja epäyhtenäinen elokuva", luonnehti Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 5.3.1977), "joka tosin antaa aika ajoin selkeitä näytteitä Lindströmin lahjakkuudesta sekä käsikirjoittajana että ohjaajana, mutta myös yhtä paljon näyttöjä hänen ulkokohtaisesta asennoitumisesta sekä henkilöihin että tapahtumiin. [- -] Mutta kokonaisuudessaan elokuva pystyy sanomaan ihmeteltävän vähän pääteemastaan: siitä kuinka vaikeaa on olla suomalaisena siirtolaisena Ruotsissa." Varaustensa jälkeen Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 5.3.1977) löysi myönteistä sanottavaa: "Sen sijaan pystyy Lindström vahvaa vakuuttavuutta, voipa sanoa suorastaan elämän makua vangitsemaan moniin sellaisiin tilanteisiin, joissa liikutaan arkirealistisen dokumentin tasolla: isän hautajaisiin, junakohtaukseen, melankoliseen humppailtaan Hangon Kasinolla. Jos kokonaisuus hahmottuisi yhtä korkeavireiseksi kuin nämä yksityiskohdat, siitä sopisi iloita, nyt siitä jaksaa olla korkeintaan jotenkuten kiinnostunut. Bille Augustin korkealuokkainen kuvaus ja Heikki Valpolan musiikki ylläpitävät kiinnostusta oleellisesti, samaten esim. Gunvor Sandkvistin, Selma Impolan ja Margit Lindemanin näyttelijätyöt." "Lindströmillä on ilmeistä silmää ihmisille ja kohtauksille", kiitti Markku Tuuli (Katso 12/1977) käsikirjoitukseen liittämiensä puutteiden vastapainoksi. "Elokuva on täynnä oivallisia tyyppejä, ja Lasse Hjelt tulkitsee särmikkäällä sulkeutuneisuudellaan hyvin Harri Hakulisen arvaamattomia otteita. Lindströmin henkilöohjaus antaa ihmisten välisille kohtauksille eloa, ja varsinkin Harrin mummo sekä Gunvor Sandkvistin mainiosti tulkitsema kaupunginjohtajan vaimo ovat todellisia, uskottavia ihmisiä: heissä näkyy elämän jäljet ja heidän ongelmiensa syvyydestä vakuuttuu." Varsin varauksellisia olivat kriitikot myös pari viikkoa aikaisemmassa Tukholman ensi-illassa, myönteisimpänä Jürgen Schildt (Aftonbladet 22.2.1977): "Det sägs att varje filmare eller författare kan åtminstone göra ett nummer: det om honom eller henne själv. Jon Lindström har klarat av det numret. Vad han förmår därutöver får vi se. I varje fall besitter han, tycks det, en rå vrede som eldats av Hannu Salamas midsommardanser och som borde gå att återanvända." "Jon Lindström har själv berättat", kirjoitti Hanserik Hjertén (Dagens Nyheter 22.2.1977), "att en tilltänkt finansiär kallade det hela för en supa-skära-svära-knulla-historia', och det är tyvärr vad det är. Finns det några fördomar om finländare; i Sverige, och det finns det, så blir de rikligt bekräftade och belönade här. Man blir dubbels less när man observerar de otvetydiga skärvorna av självbiografiskt liv, ögonblicken av sanning, några gråa bilder från arbetslöshetens Hangö, en gumma med urkraften i ett Diktoniusporträtt. Det är fint. Men det är för lite." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Yön sylissä oli Hangossa 1948 syntyneen Jon Lindströmin ensimmäinen pitkä elokuva. Hän oli vuonna 1968 muuttanut Ruotsiin ja hankkinut elantonsa sekalaisissa ammateissa, kunnes sai 1973 tilaisuuden tehdä ensimmäisen lyhytelokuvansa Jon Blå Ruotsin elokuvainstituutin yhteydessä toimivalle Filmverkstanille. Lindströmin seuraavana kesänä elokuvainstituutille lähettämä novelli, aiheena suomalaisen siirtolaisen sopeutumisvaikeudet, ohjautui instituutissa tuottajana toimivalle Jörn Donnerille, joka kiinnostui aiheesta ja oli valmis ehdottamaan sille rahoitustukea instituutista. Tuen varmistuminen siirtyi kuitenkin talveen 1976. Elokuvaa kuvattiin kesä-heinäkuussa 1976 Hangossa ja Tukholmassa elokuussa. Kuvaajana toimi jo Jon Blåssa mukana ollut tanskalainen, myöhemmin ohjaajana maailmanmaineeseen noussut Bille August. Miespääosaan Lindström kiinnitti ensikertalaisen Lasse Hjeltin Wasa Teaternista; tärkeimmässä naisroolissa nähtiin Gunvor Sandkvist, ensi kertaa valkokankaalla vuoden 1961 jälkeen. Elokuvan työnimenä oli Harri! Harri! Lopullisen ruotsinkielisen nimen innoittajana lienee ollut K. A. Tavastsjernan (1860-1898) runo Hemåt i höstregn, joka valokopiona sisältyy elokuvan asiapapereihin. Myöhemmin Jörn Donner antoi saman nimen 1985 julkaisemalleen teokselleen Hemåt i höstregn: Offentliga dagbok 1980-1985 (suomennettu laitos Kotiin syyssateessa, julkinen päiväkirja 1980-1985, ilmestyi 1986). Yön sylissä toteutui suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona, ruotsalaisena tuottajana Svenska Filminstitutet ja suomalaisena Jörn Donner Productions Oy. Ruotsalaisessa versiossa on Jörn Donner Productionsin paikalla alkuteksteissä mainittu Finnkino Oy. Suurin osa elokuvan repliikeistä on ruotsinkielisiä. Elokuvan kantaesitys Suomessa oli 29.1.1977 Hangon Olympiassa. Varsinainen levityskierros alkoi 25.2.1977 Turusta, Ruotsissa neljä päivää aikaisemmin Tukholmasta. Jyväskylässä elokuvaa ei esitetty lainkaan. Yleisömenestys oli vuoden toiseksi heikoin. Itävalta, Norja, Saksan liittotasavalta ja Sveitsi ostivat elokuvan. Finlands Svenska Television esitti 24.7.1990 elokuvan ruotsalaisena versiona. Jon Lindströmin seuraava elokuva oli vuonna 1984 niin ikään suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona toteutettu Viimeinen kesä / Sista leket, suomalaisena tuottajaosapuolena siinäkin Jörn Donner Productions. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. "Blott en dag, ett ögonblick i sänder --" / "Päivä vain ja hetki kerrallansa --" (vuoden 1986 virsikirjassa Virsi 338) Säv. Oscar Ahnfelt, san. Carolina (Lina) Sandell Berg, suom. trad. / Julius Engström Es. Arto Rintamäki ja "hautajaisvieraat", laulu (suomeksi; 100 %), 0' 55". 2. Siks' oon mä suruinen Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen Irja Kuusela, laulu, ja orkesteri (off), 2' 05". Levytys: Irja Kuusela (kokoelmassa Tango paraati); Fonovox FOLP-7, 1974. 3. I See You Säv., san. ja sov. John Povey, Allan Edward Waller, R.C. Taylor ja Phil May The Pretty Things (off, levysoitin), 0' 55". Levytys: De Wolfe 3069. 4. Ganges Sunrise Säv. Harihar Rao Sitarorkesteri (off), 2' 00". Levytys: Southern MQ 19. 5. Indian Dance no 1 Säv. M. Kansara Sitarorkesteri (off), 1' 00". Levytys: De Wolfe 3060. 6. Kun ilta ehtii Säv. Robert von Essen, san. Olavi Virta Es. jugoslavialainen naissolisti, laulu, ja tanssiorkesteri (100 %), 2' 10". 7. Pieni hetki Säv. ja san. Atte Juden Es. jugoslavialainen naissolisti, laulu, ja tanssiorkesteri (100 %), 2' 25". 8. Petite romance Säv. René Costy Orkesteri (off), 0' 35". 9. Sicilienne, air et tambourin Säv. Gus Decock ja René Costy Orkesteri (off), 4' 30". 10. Air et allegro Säv. Frank Engelen ja René Costy Orkesteri (off), 1' 00". Huomautuksia: Heikki Valpolan säveltämälle ja sovittamalle taustamusiikille on Teoston musiikki-ilmoituksessa annettu seuraavat nimet ja kestot (esiintymisjärjestyksessään): "Förtexter", 1' 10", "Flykten efter knivskärningen", 1' 50", "Begravningen", 1' 30", "Koverhar / Harri packar", 1' 16", "Emigrationen", 0' 46", "Hemkomsten på tåget", 1' 05", "Återseendet", 2' 35", "Bellevue-stranden", 0' 33", "Fiskehamnen", 0' 22", "Harri upptäcker polisen", 1' 10", ja "Slutmusik", 1' 10", kaikki off. "Hemkomsten på tåget" on muunnelma Peltoniemen Hintriikin surumarssista (säv. trad.), jonka vaikutteita on myös taustamusiikeissa "Flykten efter knivskärningen" ja "Slutmusik". Musiikkinumero 1 on ruotsinkielisen vuoden 1943 virsikirjaedition Psalm 320 ("Blott en dag, ett ögonblick i sänder") ja se on julkaistu Suomessa kokoelmissa Rauhansäveliä (1894), Siionin kannel (1900) ja Sanansaattaja (1900). Hengellisten laulujen ja virsien vuoden 1952 laitoksessa se esiintyy numerolla 257. Suomenkieliseen virsikirjaan se sisällytettiin Niilo Rauhalan suomennoksena vuonna 1986. Ulkoilmajuhlissa Gustav Wiklund lallattaa, 0' 05", ja Carl-Axel Heiknert hoilottaa "Sverige, Sverige, Sverige", 0' 05" (100 %). - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|