"Suomi-Filmiä on vilpittömästi onniteltava tästä uudesta saavutuksesta", viritteli Helsingin Sanomat (13.11.1927) vastaanoton aaltopituutta. "Hyvä yhteistyö, valokuvaus, harvinaisen onnistuneet sisäkuvat ja Teuvo Puron erinomainen ohjaus tekevät sen, että Vaihdokas voi huoletta kilpailla ulkomaisten elokuvatuotteiden kanssa. Ihmetellä täytyy, että suomalainen elokuvataide on niin nopeasti kehittynyt sellaiselle korkealle tasolle, jolla Vaihdokas on."

"Selma Anttilan näytelmä Vaihdokas on tarjonnut kiitollisen elokuva-aiheen, jota sovittaja Carl Fager ja Suomi-Filmi ovat taidolla hyväksikäyttäneet", alkoi Iltalehden (16.11.1927) niin ikään nimettömän kirjoittajan arvio. "Juoni kehittyy vauhdikkaasti, kuolleita kohtia ei ole, sensijaan on jännitystä riittävästi ja koskeenhyppäys viimeisessä näytöksessä on dramaattisesti tehoava loppuhuipennus, jota seuraa tunteita tasaannuttava sovinnollinen ratkaisu. Juonen loogillinen kehittely on johdonmukaista, vaikka joku kohtaus olisi voitu tarpeettomana poistaa ja jokin vähäinen täydennys olisi ollut tarpeen. [- -] On näin ollen merkittävä, että ensimmäinen yritys kotimaisen porvarillisen elokuvan luomiseksi on antanut elokuvataiteellemme uusia sysäyksiä eteenpäin. Jo Vaihdokkaassa on ohjaaja osannut luontevasti järjestää useimmat kohtaukset ja saada näyttelijät ymmärtämään tarkoituksensa. Yksityiskohtiin puuttumatta, jotka epäilemättä antavat yhtä ja toista huomauttamisen aihetta, on yleensä tunnustettava, että Teuvo Puro on ohjaustyössään onnistunut."

"Filmatiseringen av Selma Anttilas skådespel Vaihdokas betecknar ett stort steg framåt för finsk film", ajatteli myös Svenska Pressenin (15.11.1927) kirjoittaja: "Inte en enda full, inte ett enda slagsmål och inga teaterbönder. Ett försök att frigöra sig från det specifikt nationella måste hälsas med största tillfredsställelse, det betyder större smidighet i framställningen, bättre teknik och framför allt, det betyder att finsk film är på god väg att göras njutbar även i andra land än det egna."

"Vaihdokas on meillä ensimmäinen vakava yritys psykologiseen filmidraamaan", näki Viikko-Sanomien (45/1927) kriitikko, "ja sanottakoon suoraan, että se antaa suuriakin lupauksia tulevaisuuteen nähden, samalla kuin se osoittaa, että tämä filmitaiteen ala ei suinkaan aseta meikäläisille voittamattomia vaikeuksia. [- -] Tosin kyllä silloin tällöin teatteriohjaaja Puro saa yli vedon filmiohjaajasta, mutta tällaiset teatraalisuuteen vivahtavat kohtaukset ovat kuitenkin verrattain harvoja. Sen sijaan olisi miltei toivonut, että filmi vieläkin enemmän olisi vapautunut näytelmän ulkonaisista puitteista; sen tunnelma taasen on kyllä yhtä voimakas ja vaikuttava kuin näytelmässäkin."

Iltalehti näki näyttelijätyössä epätasaisuutta, Helsingin Sanomat taas (monien muiden ohella) silkan kiitoksen aihetta: "On ilahduttavaa nähdä, että meilläkin on voimakkaita luonneosien esittäjiä kuten Oraan osan esittäjä Ilmari Unho ja rva Lumialan osan esittäjä Helmi Lindelöf. Vaativaa osaansa näyttelee hra Unho suurella uskottavuudella hellittämättä otettaan kertaakaan. [- -] Rouva Lindelöf rva Lumialan osassa esiintyy yhtä suurella varmuudella kuin puhenäyttämölläkin. Tuskin meillä olisikaan ketään, joka sopisi tähän osaan paremmin kuin juuri rouva Lindelöf. Lastenkodin kasvatin Orvokin osa on vaikea, mutta Birgit Hästesko näyttelee sen mainiosti. Hänessä ei ole vähääkään yksitoikkoisuutta eikä jäykkyyttä. Aloittelijaksi tällä alalla ei häntä millään uskoisi. Hän ei liioittele ilmehtimisellään eikä ota teennäisiä asentoja, luonnollisuus ja herttaisuus sekä vielä lisäksi hyvinkin edullinen ulkomuoto tekevät katsojaan mieluisan vaikutuksen."