Näyttelijä

Helmi Lindelöf esiintyi neljässä elokuvassa 1919-27 ja yhdessä 1938. Hänet muistetaan etenkin mykkäkauden vahvojen naisroolien tulkitsijana, kuten nimiosasta elokuvassa Anna-Liisa (1922). Lindelöf teki 45 vuotta kestäneen uran Suomen Kansallisteatterin palveluksessa 1901-46.


Helmi Lydia Helenius syntyi Helsingissä 1884 työnjohtaja Enok Heleniuksen ja Ida Oxénin viisilapsiseen perheeseen. Ujoksi kuvailtu Helmi Helenius kasvoi Sörnäisissä ja kiinnostui teatterista jo varhain. Opittuaan lukemaan hän luki kirjastosta löytyvät näytelmäteokset ja mieltyi etenkin Shakespearen tuotantoon. Myös pukuleikit olivat nuorelle Helmille tuttuja.

Helmi Helenius päätti pyrkiä teatteriin 16-vuotiaana ja ryhtyi opiskelemaan Olga Salon ja Kaarola Avellanin johdolla. Helenius debytoi Suomalaisessa Teatterissa (myöh. Suomen Kansallisteatteri) 1901 J. H. Erkon näytelmän Aino nimiosalla. Helenius liittyi Suomalaiseen Teatteriin juuri sinä aikana, jolloin laitos siirtyi vanhasta Arkadiasta uuteen taloonsa. ”Aluksi tuntui, että ilmasto siellä uudessa teatteritalossa ei ollut sama kuin mitä oli vanhassa Arkadiassa. Uusi teatteri ei tuntunut samalla tavalla kodilta. Koti siitä uudesta teatteritalosta kuitenkin tuli,” hänen kerrotaan sanoneen Teatterimuseon Skene-verkkojulkaisussa. Helenius saavutti yleisön suuren suosion prinsessa Ruususen roolissa 1905. ”Esitin myös poikarooleja, joista ylevin on mielestäni Wilhelm Tellin Walter-poika.” Alkuaikojen rooleista näyttelijätär sai kiitosta välittömyydestään ja luonnollisuudestaan. Helmi Helenius avioitui 1906 konserttimestari Carl Lindelöfin kanssa.

Helmi Lindelöfin tärkeimpiä rooleja Kansallisteatterin lavalla olivat mm. Kristina näytelmässä Kunnian vuoksi (1910), Ofelia Hamletissa (1913), rouva Elli Ollenberg näytelmässä Miehen kylkiluu (1914) ja Portia näytelmässä Venetsian kauppias (1916). Helenius teki useita opintomatkoja ulkomaille ja otti tunteja Thérèse Kolbilta Pariisissa ja professori Paul Brunet’lta Genevessä.

Päärooli Konrad Tallrothin komediassa Venusta etsimässä eli Erään nuoren miehen ihmeelliset seikkailut (1919) toi Helmi Lindelöfin ensi kertaa elokuvan pariin. Lindelöf kertoi Filmiaitalle (5/1924) kuvanneensa elokuvan vain ”lystiksi” ja muisteli sen tekemisen olleen hauskaa. ”Konrad Tallroth oli miellyttävä ohjaaja, oikea gentlemanni.”

Lindelöf muistetaan etenkin nimiroolista Teuvo Puron melodraamassa Anna-Liisa (1922). Minna Canthin klassikkonäytelmään perustuvassa elokuvassa Kortesuon Anna-Liisa on kihloissa Kivimaan Johanneksen kanssa, mutta häntä painaa synkkä menneisyys. ”Ennen muita on mainittava Helmi Lindelöf Anna-Liisana. Koruttomin, hillittömin keinoin hän kärsivästä naisesta luo kuvan, jonka kirkastettu traagillisuus varsinkin loppukohtauksessa on syvästi vaikuttava,” kehui Iltalehden (21.3.1922) nimetön kriitikko. Lindelöf kertoi viimeisenä elinvuotenaan Viikkosanomille elokuvan olleen hänelle hyvin läheinen työ. ”Minä muistan kuinka sitä esitettiin Olympia-teatterissa siellä Kluuvikadulla ja se meni kaksi viikkoa yhtä perää. Se ei ollut ollenkaan tavallista siihen aikaan.”

Seuraavaksi Helmi Lindelöf nähtiin kyläompelijatar Anna Santalan roolissa Konrad Tallrothin elokuvassa Suursalon häät (1924). ”Siinä minulla oli vain pieni osa. Joka tapauksessa filmaus oli hyvin hauskaa. Viihdyin Nummella kaksi viikkoa muutamien kohtausten takia, joiden luulin menevän parissa päivässä. Mutta aurinko petti meidät, sellaisiin yllätyksiin saa aina olla valmistautunut filmissä.” Lindelöf näytteli Suursalon häissä Kansallisteatteri-kollegansa Heidi Blåfield-Korhosen kanssa, jota Lindelöf kuvaili myöhemmin reiluksi työtoveriksi.

Lindelöf teki vahvan roolisuorituksen menneisyytensä salanneena konsulin vaimona Teuvo Puron salonkidraamassa Vaihdokas (1927). ”Rouva Lindelöf rva Lumialan osassa esiintyy yhtä suurella varmuudella kuin puhenäyttämölläkin. Tuskin meillä olisikaan ketään, joka sopisi tähän osaan paremmin kuin juuri rouva Lindelöf,” kirjoitti Helsingin Sanomat (13.11.1927). Ainoan puheroolinsa elokuvan parissa Lindelöf teki Kalle Kaarnan Gustaf von Numers -filmatisoinnissa Elinan surma (1938), jossa hän tulkitsee Ebba Fincken, Elinan äidin, roolin.

Helmi Lindelöf vietti erojaisjuhliaan Suomen Kansallisteatterista 1946, 45 vuotta kestäneen kiinnityksen jälkeen. Rooleja näyttelijättärelle oli kertynyt yli 240. Hänet palkittiin sama vuonna Pro Finlandia -mitalilla. Helmi Lindelöf kuoli 81-vuotiaana 1966.


Riikka Pennanen
21.8.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Viipuri: Viipurin Kirjatyö Oy, 1930.

G. Rbr.: ”Mitä kotimaiset filmitähtemme kertovat. VII. Hetkinen rouva Helmi Lindelöfin luona”. Filmiaitta 5/1924.

Sanna Holmberg, ”Lindelöf, Helmi (1884 - 1966)”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1214/. Linkki tarkistettu 21.8.2014.

Helmi Krohn: Kulissien takaa: 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Helsinki: Otava, 1924.

Jaakko Tervasmäki: ”Tähti elokuvamme lapsuudesta: Helmi Lindelöf”. Viikkosanomat 28/1965.

Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma: maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Tammi, 1950.

Teatterimuseon Skene-verkkojulkaisu. http://www.teatterimuseo.fi/skene/historiaa/helmi.php. Linkki tarkistettu 21.8.2014.