Vääpeli Mynkhausen
Fältväbel Mynkhausen (ruotsinkielinen nimi)
Sergeant Munchausen (englanninkielinen käännösnimi)
L'Adjudant-chef Mynkhausen (ranskankielinen käännösnimi)
Feldwebel Müchhausen (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Vääpeli Mynkhausen
Aarne Laineen ohjaama komedia Vääpeli Mynkhausen (1957) perustuu Topiaksen samannimiseen näytelmään. Professori Visaoksan (Eero Roine) rasavillit kaupunkilaislapset (Sirkka-Liisa Wilén, Vili Auvinen, Rauno Kuosmanen, Matti Kuusla) lähetetään juron kenraalisedän (Toivo Lehto) luokse maalle oppimaan käytöstapoja. Kenraalin sotajuttuja kertova, lasten Vääpeli Mynkhauseniksi nimittämä toveri (Reino Valkama) saa lopulta lapset kuriin.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1956 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Vääpeli Mynkhausen sai osakseen lähes yksimielisen kielteisen arvosteluryöpyn. B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 27.5.1957) edusti myönteisintä linjaa: "Aarne Laine är helt säkert en ambitiös regissör, med vad han liksom flere andra inhemska regissörer presterar är filmad teater. Iscensättningen är fantasilös och enkel: texten blir inte sämre, men ges inte heller några nya kvaliteter." "Valtavan täytyy olla käsikirjoituspulamme, jos näinkin ontuva 'teos' otetaan filmattavaksi", totesi Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 26.5.1957). I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 26.5.1957) löi pohjan pois koko elokuvalta heti arvostelunsa alussa: "Tällaista kohtelua ei elokuvayleisömme ole sentään ansainnut. Tiedämme kyllä kotimaisen elokuvan uhanalaisen tilan, mutta pitääkö rahapulan merkitä samalla henkistä alennustilaa?" T-o-i (Kauppalehti 28.5.1957) piti Vääpeli Mynkhausenin juonikuvioita sekasotkuisena: "Filmin alkupuolella on katsojan vaikea saada selvää käsitystä siitä mitä oikein tapahtuu, mutta vielä mahdottomammalta tuntuu loppuselvittely, joka on paikoitellen naurettavan epäjohdonmukainen." "Se hyppysellinen, mikä Vääpeli Mynkhausenissa on ajatuksen tynkää, hukutetaan typerään farssihullutteluun, ja eniten tässä elokuvassa ärsyttääkin se, että pohtimisen arvoiset asiat kuitataan perin juurin älyvapaalla pelleilyllä. Yhtään elävää ihmistä ei jutussa ole, kaikki henkilöt jäävät tyypin asteelle [- -]", ihmetteli Heikki Eteläpää (Ilta-Sanomat 28.5.1957). I.L-S (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 26.5.1957) puolestaan jatkoi murskatuomiota: "Ohjaaja Aarne Laine on liikutellut epätoivoisesti joukkoaan joten kuten loppua kohti tukemalla itseään teattereissa näkemillä ohjaustavoilla. Eikö hän sentään olisi voinut tehdä jotain sen luonnottomuuden poistamiseksi, joka syntyy kun 20-vuotiaat näyttelevät 13-vuotiaita pahantekijöitä, joilla on seitsenvuotiaan ymmärrys? Tuntuu kuin pitäisi pyytää anteeksi Elsa Turakaiselta, että sattui näkemään hänet moisessa surullisessa touhuilussa mukana." Nimimerkki J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 26.5.1957) totesi ohjaajan puolustukseksi, ettei "[- -] aihekaan ole ollut innoittava, eikä tämä juttu ilmeisesti nuoren ohjaajan kyvyistä anna oikeata kuvaa. Kasarmin tytär ja Kukonlaulusta kukonlauluun olivat sentään jonkin asteen parempia". - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Edvin Laineen nuorempi veli, näyttelijä Aarne Laine ohjasi vuosina 1954-57 Suomen Filmiteollisuudelle neljä elokuvaa. Yksi töistä - toisena valmistunut Kukonlaulusta kukonlauluun (1955) - oli aiheeltaan vakava, loput kolme olivat sotilasfarsseja. Kesällä 1956 kuvattu Vääpeli Mynkhausen oli niistä keskimmäinen. Edellinen vuosi 1955 oli Aarne Laineelta kulunut lähes kokonaan Tuntemattoman sotilaan apulaisohjaajana. Tavanomaisista sotilasfarsseista poiketen Vääpeli Mynkhausen ei sijoitu kasarmi- tai kenttäolosuhteisiin vaan evp. kenraalimajurin maatilalle. Kenraalimajurin kutsumanimessä, Vilu-Ville, on yhtäläisyyttä puolustusvoimain silloisen komentajan K. A. Heiskasen lisänimeen Kylmä-Kalle. Tarmo Manni kertoo muistelmateoksessaan Minä, Manni joutuneensa putoamaan veteen Katajanokan Kasinon rannassa elokuvassa Kukonlaulusta kukonlauluun. Kyseessä on kuitenkin kohtaus Vääpeli Mynkhausenista; Kukonlaulusta kukonlauluun -elokuvassa Manni ei esiintynyt. Elokuvan alkuteksteissä näyttelijä Toivo Lehdon nimi on ilmoitettu virheellisessä muodossa Toppo Lehti. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Metsämiehen laulu ("Kadun poika tahdon olla, sankar' Töölön gangsterein - -") Säv. Jean Sibelius, san. elokuvassa Topias ( = Toivo Kauppinen) Es. Rauno Kuosmanen, laulu (100 %), 0' 05". - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |