Ylijäämänainen
Stulen kärlek (ruotsinkielinen nimi)
Stolen Love (englanninkielinen käännösnimi)
Une Femme en trop (ranskankielinen käännösnimi)
Eine Überzählige Frau (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Ylijäämänainen
Roland af Hällströmin ohjaama draama Ylijäämänänainen (1951) kertoo yksin elävästä tavaratalon kassaneidistä Laura Karista (Asta Backman), jota osastopäällikkö Harri Suvanne (Harri Sinijärvi) kiusaa jatkuvilla lähentelyillään. Sattumalta Laura kohtaa nuoruudenrakastettunsa Lennart Qvistin (Tauno Palo), joka on mennyt naimisiin varakkaan Ellan (Kyllikki Forssell) kanssa. Ellan ollessa ulkomailla Laura ja Lennart päätyvät suhteeseen, mistä Harri saa vihiä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K16 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
1.12.1950 - 12.2.1951 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Käsikirjoittaja Jussi Talvi, joka oli arvostellut arvostelijoita, sai runsaasti palautetta Ylijäämänaisen yhteydessä. "Mikäli Talven tarkoituksena on ollut todistaa Ylijäämänaisella filmikirjailijoiden puutetta, niin siinä hän onnistui melkoisessa määrin", irvaili Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 20.3.1951). O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 2.4.1951) kirjoitti: "Aihe on mielenkiintoinen ja sen yhteydessä voisi valaista yksinäisen naisen elämää pätevästi, mutta elokuvan ihmiskuvauksen ylimalkaisuus ja yksiviivaisuus varsinkin miesten kohdalla ja joukkoon sekoitettu sentimentaalinen aines pysähdyttävät filmin ajanvietetasolle." "Talvi kertoo tarinan hillitysti ja harkiten", myönsi Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 17.3.1951), "mutta kuitenkin elokuva vaikuttaa omituisen köyhältä ja epäaidolta. Luulen, että siitä puuttuu verta ja elävää hermoa. Sitä paitsi replikointi on perinpohjin kirjallista maultaan, ihmiset puhuvat tavan takaa kuin kirjoituskoneet." "Uudella Fennadaelokuvalla on lupaavan naseva nimi", aloitti M. S. (Maija Savutie, Vapaa Sana 19.3.1951), "mutta pettymys on sitä suurempi, kun nimen tarkoittamaa ainetta ei ole Jussi Talven käsikirjoituksessa kehitelty lainkaan nasevasti". Ohjaus sai sen sijaan myönteistäkin huomiota, esim. Martti Savolta: "Ohjaaja Roland af Hällström osoitti jo Fenno-Filmin köyhissä oloissa omaavansa tarkan filmisilmän ja lisäksi hän on kekseliäs ja kyvykäs tekemään filmin miltei tyhjästä. Uudella filmillään Ylijäämänainen hän vahvistaa asemansa Suomen parhaimpien elokuvaohjaajien joukossa. [- -] Hällström osaa karsia filmistään pois kaiken sen, mikä on kerronnassa toisarvoista [- -]". "Man måste säga, att det här är ett experiment, som inte utfallit så illa", kirjoitti nimimerkki Tit (Nya Pressen 17.3.1951). "Tvärtom. Det är med blida ögon man konstaterar att inhemsk film äntligen uppfattat att det finns något som heter dämpad spelstil - slut med bullrande ljudeffekter och högtravande tragikomisk dramatik. Här är det genomgående fråga om sordin [- -]." "Ohjaus pyrkii kiitettävällä tavalla pois totunnaisuudesta", katsoi myös E. J. K. (Turun Sanomat 30.3.1951) "mutta jättää liian paljon katsojan oman arvaus- ja päättelemiskyvyn varaan melko suurilla kuvauksesta toiseen siirtymishypyillään. Kuvaus sinänsä on parhaita, mitä olen kotimaisessa elokuvassa nähnyt. Töyri tuntuu olevan elokuvaajiemme eturivin miehiä". Pääosassa Asta Backman sai runsaat kiitokset. "Koko filmi jääkin oikeastaan vain yhden naisen filmiksi, ylijäämänaisen itsensä, Asta Backmanin", katsoi Vera (Taiteen Maailma 5/1951). "Juuri hän sen tekee katsomisen arvoiseksi. Helsinkiläiselle, joka muutamia vuosia sitten oppi tuntemaan Asta Inbergin riehakkaan iloisena ja välittömänä Kansallisteatterin näyttelijänä, on Ylijäämänaisen Asta Backman uusi ilmestys." "Hon blev filmens ljuspunkt genom sitt på en gång känsliga och behärskade spel", säesti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 18.3.1951); "Det var en prestation som vittnade gott om både smak och intelligens." "Filmin uusi tulokas Asta Backman on herkkine kasvoineen hyvin miellyttävä nuori nainen. Hänessä on sitäpaitsi harvinainen yhdistelmä nuorta raikkautta ja kypsyyttä ja hänen naisellisuutensa valloittaa ilman suuria eleitä, ulkoisia tehokeinoja ja yrittämistä", kirjoitti P. Ta-vi, (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 18.3.1951). Myös Kyllikki Forssellin ja Tauno Palon roolit huomattiin: "Kyllikki Forssell vastaa mielestämme elokuvan parhaasta näyttelijätyöstä. Hän tuo muutamiin kohtauksiin voimakasta tunnelmaa kiihkeäsävyisellä näyttelemisellä", arvioi Camera (Kauko Peltola, Satakunnan Kansa 29.3.1951). "Tauno Palo ei liene ollut osassaan oikein innostunut, eikä Kyllikki Forssellin osuuskaan draaman toisen naisena, joskin se on uskottavasti näytelty, jätä tärisyttävää vaikutusta", ajatteli puolestaan E. L-nen (Erkki Leppänen, Uusi Suomi 18.3.1951). - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Kirjailija Jussi Talvi laati alkuperäiskäsikirjoituksen Fenno-Filmin elokuvaan Hornankoski (1949). Seuraavana vuonna hänestä tuli Fennada-Filmi Oy:n studiopäällikkö uuteen Kulosaaren studioon parin lähivuoden ajaksi. Yhtiön toinen elokuva Ylijäämänainen ajoittuu tähän kauteen, ja myös sen alkuperäiskäsikirjoitus oli Jussi Talven työtä. Ylijäämänainen tapahtuu kerronta-ajassa, mutta tarinaan sisältyy lyhyt takaumajakso sotavuosiin 1939-44 sekä miespäähenkilön kuuden vuoden takaisiin häihin. Käsikirjoitus puhuu kahdeksasta vuodesta, mutta kuvattaessa sota-avioliitto muuttui sodanjälkeiseksi. Valittaessaan Valtion elokuvalautakunnalle elokuvatarkastamon veropäätöksestä tuottaja Mauno Mäkelä kirjoitti: "Samalla kun naisen harteille yhteiskunnassamme on sälytetty yhä suurempi työtaakka ja monet, huoltajansa menettäneet perheet, ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, ovat useat miespuoliset kansalaiset ottaneet vapauksia, joihin heillä ei ole minkäänlaista moraalista oikeutusta. Tätä taustaa vasten pyrkii Ylijäämänainen ratkaisemaan rehellisesti yksinäisen naimattomaksi jääneen naisen ongelman kohottavalla tavalla. Elokuva pyrkii valottamaan kysymystä usealta puolen: millainen voi olla yksinäisen naisen suhde omaan, tinkimättömään käsitykseen vapaasta rakkaudesta, mikä hänen pyrkimyksenään saada elämälleen tarkoitus, joka kestäisi, millainen on hänen suhteensa työtovereihin ja esimiehiinsä. Onko hänen asetettava totuus ja rehellisyys etusijalle vaiko menetettävä työpaikkansa tai olisiko hänen annettava vain kaiken mennä vastuuttomasti? Elokuva heittää valaistusta kysymykseen naisen moraalisesta vapaudesta tehdä ja menetellä samoin kuin mieskin. Kysymys ei siis enää ole vain yksilömoraalista, vaan laajemmastakin: yhteiskunnallisesta kannanotosta varsin kipeässä aiheessa. Juuri siitä syystä myös elokuvan loppu, jossa nainen vapaaehtoisesti jättää arvottomaksi havaitsemansa miehen, vaikka rakastaakin tätä, on totuudellinen ja kohottava alleviivaamatta liikaa asiaa, niin että se kävisi taiteellisen panoksen kustannuksella tendenssimäiseksi. Kun lopussa lisäksi voimakkaasti korostetaan työn merkitystä sekä yksilön että yhteiskunnan elämässä sekä samalla vielä vilautetaan elämän täyttymystä orvoksi jääneissä lapsissa, muodostaa se käsityksemme mukaan voimakkaan, rakentavan sanoman nykyiselle ajalle ja sen rikkinäiselle ihmiselle heikentämättä silti elokuvan taiteellista panostakaan." Lavastajana vieraili Ville Hänninen Suomi-Filmistä ja leikkaajana saman yhtiön Armas Laurinen. Myös osa sisäkuvista otettiin Suomi-Filmin Munkkisaaren studiossa. Tavaratalojaksoissa oli kuvauspaikkana jälleen kerran Helsingin Stockmann. Ylijäämänaisen nimiosa oli Asta Backmanin ensimmäinen suuri valkokangasrooli. Aikaisemmin hän oli esiintynyt tyttönimellään Asta Inberg pienissä tehtävissä mm. elokuvassa Synnin jäljet (1946). Osastopäällikön rooli on kirjoitettu nimenomaan Harri Sinijärveä ajatellen. Musiikin sävelsi Tapio Ilomäki, joka käytti johtoteemanaan muunnelmia venäläisestä sävelmästä Mustat silmät. Ylijäämänaisen yleisömenestys jäi selvästi vuoden keskitason alapuolelle. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. Tapio Ilomäki Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 55". 2. Ema süda / Äidin sydän Säv. trad. virolainen, san. Lydia Koivula, suom. Hilja Haahti Es. "Allin sisaren tyttäret" (100 %), 0' 55". 3. An der schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen Säv. Johann Strauss nuor., sov. Tapio Ilomäki Viihdeorkesteri ja piano (off), 0' 55". 4. Valssi 1 Säv. Tapio Ilomäki 1) Viihdeorkesteri (off), 0' 15". 2) Es. Matti Karvonen, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 15". 5. Intermezzo Säv. ja sov. Tapio Ilomäki Orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 2' 20". Nauhoitus: Radion viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky; 1974. 6. Tanssit tervahaudalla elokuvasta Tukkijoella (1951) Säv. Tapio Ilomäki, sanat levytyksessä Usko Kemppi Orkesteri (off), 0' 30". Levytys: Yrjö Haapanen ja Leijona-yhtye; Leijona T-5012, 1950. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 6. - Musiikkia elokuvista 1950-1951; Artie Music AMCD 1049, 2016. 7. Valssi 2 Säv. Tapio Ilomäki Piano ja viihdeorkesteri (off), 1' 30". 8. Otši tšornye / Mustat silmät Säv. trad. venäläinen, suom. V. Arti, sov. Tapio Ilomäki 1) Es. Tauno Palo, hyräily ja laulu, sekä soitinyhtye (playback), 2' 40". 2) Es. Matti Karvonen, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 1' 30". 9. Auld Lang Syne / Ystävänmalja / Menneet päivät Säv. trad. skotlantilainen, sov. Tapio Ilomäki Es. soitinyhtye (playback ja off), 0' 40". 10. Valssi 3 Säv. Tapio Ilomäki Es. Matti Karvonen, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 55". 11. Jitterbug Säv. Tapio Ilomäki Es. Matti Karvonen, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 35". 12. Loppumusiikki Säv. Tapio Ilomäki Orkesteri (off, lopputeksti), 0' 45". Huomautuksia: Asta Backmanin ja Tauno Palon rakkauden teema Mustat silmät (nro 8) soi toistuvasti elokuvan taustamusiikissa muunneltuna viihdeorkesterille ja pianolle (off). Matti Karvonen soittaa pianolla (playback, tunnistamaton pianisti) valssiteemaa ja ravintolamusiikki-improvisaatiota, joissa elokuvan lopulla on teema No onkos tullut kesä (säv. trad.), Koska meillä on joulu (säv. trad.), ja Joulupuu on rakennettu (säv. trad). Soitinyhtyeeseen (nrot 8 ja 9) kuuluvat viulu, kitara, sello, piano ja kontrabasso. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|