Tupla-Uuno
Double Uuno (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Tupla-Uuno
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
23.5.-16.6.1988 (19 kuvauspäivää) - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Sauli Pesosen (Kaleva 27.8.1988) silmissä Tupla-Uuno oli "sarjansa pohjanoteerauksia". "Uusimmassa Uunossa Uunoja on tuplaten, mutta kuviot eivät muutu: vitsit alkavat olla jo niin tuttuja, että ne muuttuvat klisheiksi. Sarjan pitkäaikainen ohjaaja Ere Kokkonen näyttää olevan kaikkine puutteineenkin myös käsikirjoittajana nokkelampi kuin Spede: Tupla-Uuno on kuin uusi versio Speden esikoisesta, X-Paronista. [- -] Mutta siinä, missä X-Paroni oli spontaani ja hauska, niin Tupla-Uuno on jahkaava ja kaiken komiikkansa toistoon perustava [- -]." "Uunon vastakohta käyttäytyy sivistyneesti, mitä Uuno taas ei tietystikään tee" kirjoitti Mikko Piela (Uusi Suomi 3.9.1988). "Ajatus on epäoikeudenmukainen vanhalle Uunolle, jonka käytös oli nerokkaimmillaan aika sofistikoitua vetelyyden ylistystä. Nyt kaksoisolento varastaa tämän puolen. Puhetyylien vivahteita ei ole kehitelty. Uunoista on sanottava suoraan, että niillä yritetään vedota ns. rahvaaseen, ihmisiin, joiden koulusivistys rajoittuu peruskoulun lyhyimpiin kursseihin. Tämän vetoamisen tekevät herrat, rutkasti Uunoilla rahaa ansainneet ihmiset." Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 27.8.1988) kiinnitti huomiota siihen, että eri "työvaiheet on tehty paljon viitseliäämmin kuin Turhapuro-perinteeseen kuuluu. Tupla-Uuno on ohjattu. Kuvia on suunniteltu ja ne on valaistu. - Muutamat kuvat ovat yllättävän hauskoja ja komeita. Filmi tuntuu tehdyn paremmilla välineillä ja paremmalle materiaalille kuin tapana on ollut. Kokonaisuutta on kevennetty lennokkaalla, suoraan kohtauksen keskelle loikkaavalla leikkauksella. [- -] Tämä kaikki on oikein mukavaa, mutta kun saa vähän hyvää haluaa heti lisää. Siistiytynyt ulkoasu paljastaa filmin kuivakkaaksi. Siinä ei ole yhtään unohtumatonta neronleimausta, eikä siitä säteile Uunon parhaiden hetkien hulluutta." 9-vuotias Viljami Brotherus antoi Katsossa Tupla-Uunolle kolme tähteä ja katsoi, että "kokonaisuutena se on kohtuullinen. Ei tosin läheskään paras Turhapuro. [- -] Vesa-Matti Loiri on taas älyttömän hauska, etenkin varsinaisena Uunona." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Kun Ere Kokkonen oli ohjannut 11 ensimmäistä Turhapuro-elokuvaa, Spede Pasanen ohjannut ja kirjoittanut Uuno Turhapuro kaksoisagentin (1987), niin vuoden 1988 Turhapuro-elokuva Tupla-Uuno valmistui jälleen Pasasen käsikirjoituksen pohjalta, ensikertalaisen Hannu Seikkulan (s. 1950) ohjaamana. Toki Seikkulalla oli takanaan pitkä, vuonna 1974 alkanut ura MTV-viihteen tekijänä, ensin kuvaajana, sitten mm. suosittujen sarjojen Älywapaa Palokunta, Soitinmenot, Kissa vieköön ja Pulttibois ohjaajana. DEFA:n studioilla DDR:ssä kouluttautunut Seikkula oli jo 1970-luvulla kuvannut useita MTV:n näytelmiä ja sarjaohjelmia, esim. Sämpyä ja Naapurilähiötä. Nimensä mukaisesti Tupla-Uuno rakentuu kaksoisolento-teeman ja roolien vaihtumisen ympärille, eli samalle lähtökohdalle kuin Spede Pasasen ensimmäinen varsinainen "oma elokuva" X-Paroni (1964), joka syntyi yhteistyössä Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran kanssa. Tupla-Uunon vierailevina kaunottarina nähtiin vuoden 1986 perintöprinsessa Saila Saarinen sekä laulajattarena ja mallina esiintynyt Caron Barnes, joka oli naimisissa suomalaisen liikemiehen Claes Bergin kanssa. Tappelukohtausta varten Barnes joutui harjoittelemaan karatea. Jaksot, joissa Uuno esittelee Caronille kaupunkia, ovat Vesa-Matti Loirin improvisoimia. Tupla-Uuno sai yli 100 000 katsojaa vähemmän kuin edellisen vuoden Uuno Turhapuro kaksoisagentti, mutta oli silti selvästi vuoden paras kotimainen yleisömenestys. Suomen elokuvasäätiö myönsi Tupla-Uunolle kopiotukea. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Uuno Turhapuro Säv. ja sov. Jaakko Salo 1) Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 40". 2) Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 1' 00". Levytys: Vesa-Matti Loiri ja Jaakko Salon orkesteri; Scandia KS 903 ja SLP 591, 24.7.1973. 2. Rullaati rullaa Säv. trad. Studio-orkesteri (off), 1' 30". 3. Hurmaava pörröpää ja Rosita Säv. Jaakko Salo Jaakko Salo, piano (off), 1' 30". Levytys: Jaakko Salon studio-orkesteri; cd-albumilla Uuno on numero yksi!; Emi 07243 542903 2 9, 2003. 4. Muistoja Pohjolasta Säv. Sam. Sihvo, sov. Jaakko Salo Studio-orkesteri (off), 0' 15". 5. Lili Marleen / Liisa pien' Säv. Norbert Schultze, saks. san. Hans Leip, suom. Wuokko Es. Risto Aaltonen, Pekka Autiovuori, Elli Castrén, Markku Huhtamo, Vesa-Matti Loiri ja Juha Muje, laulu (100 %), viiteen otteeseen, yht. 1' 15". Huomautuksia: Uuno Turhapuro -teema toistuu myös taustamusiikissa. Ravintolakohtauksissa kuullaan Jaakko Salon säveltämää ja soittamaa nimeämätöntä pianomusiikkia, neljä kertaa, yht. 4' 00". Vesa-Matti Loiri laulahtaa Perttu Hietasen ja Taisto Wesslinin Eino Leino -lauluja Elegia, 0' 10", ja Väinämöisen laulu, 0' 10", sekä Georg Malmsténin säveltämää, Martti Jäppilän sanoittamaa valssia Saariston Sirkka, 0' 10", kaikki 100 %. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||
Uuno ja tytöt kylpyammeessa -kohtaus on elokuvasta Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976) - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|