Radio tekee murron
Radion gör inbrott (ruotsinkielinen nimi)
På bar gärning (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Radio Commits a Burglary (englanninkielinen käännösnimi)
La Radio suscite un cambriolage (ranskankielinen käännösnimi)
Der Rundfunk als Einbrecher (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Radio tekee murron
Matti Kassilan ohjaama jännityskomedia Radio tekee murron (1951) pohjautuu toimittaja Usko Santavuoren Yleisradiolle tekemiin radioselostuksiin. Radioreportteri Toivo Teräsvuori (Hannes Häyrinen) haluaisi tehdä selostuksen murrosta, mutta ohjelmapäällikkö luovuttaa tehtävän toiselle. Teräsvuori murtautuu kuitenkin luvatta Taidemuseoon ystävänsä Laakson (Kaarlo Halttunen) kanssa. Samana yönä rikollisjoukko ryöstää museosta arvokkaita tauluja. Teräsvuori joutuu pidätetyksi, mutta karkaa saadakseen oikeat varkaat kiinni. Avukseen hän saa kollegansa Eila Ritolammen (Ritva Arvelo).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
7 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Ahonius, U. Gröhn, Sakari Jurkka, Aarne Laine, Otto Noro, Anni Rönkkö, Sundman ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Ahonius, U. Gröhn, Sakari Jurkka, Aarne Laine, Otto Noro, Anni Rönkkö, SundmanHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Ahonius, U. Gröhn, Sakari Jurkka, Aarne Laine, Otto Noro, Anni Rönkkö, Sundman
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Ahonius, U. Gröhn, Sakari Jurkka, Aarne Laine, Otto Noro, Anni Rönkkö, SundmanHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Talvi 1951 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Arvostelijat kiinnittivät huomiota elokuvan ajankohtaiseen tosipohjaisuuteen, toimittaja Usko Santavuoren kohureportaasiin murrosta ja poliisien toiminnasta pidätyksessä. "Matti Kassila ja Aarne Tarkas ovat tarttuneet mielenkiintoiseen ja ajakohtaiseen aiheeseen", kirjoitti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 8.4.1951). "He ovat onnistuneesti laajentaneet tarinaa ja tuoneet mukaan kansainvälisen rikollisjoukkueen, joka sekaantuu radioreportterin puuhiin, ja saaneet syntymään todella jännittävän, vaihtelevan ja vauhdikkaan kotoisen seikkailufilmin. Hirtehinen, naljaileva huumori antaa filmille piristävän ja huvittavan sävyn ja kun se pysyttelee koko ajan railakkaan komedian rajoissa, eikä luisu farssiin, on tuloksena lajissaan oikein hyvä suomalainen filmi." "Käsikirjoitus on tiivis ja yksityiskohtia myöten tarkoin tuumailtu sekä ohjauksessa tunnollisesti läpi viety", kiitti myös Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 8/1951). "Henkilövalinta - niin paljon kansaa kuin tarvittiinkin - oli taitavasti suoritettu, ja jokainen teki tehtävänsä oikein työnilolla ja antaumuksella." "Sanottakoon kohta alkuun", aloitti J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 7.4.1951), "että arvostelijalle tämän elokuvan näkeminen oli yllättävä elämys. Elokuvan päätyttyä minun oli milteipä hieraistava silmiäni ällistyksestä. Tässäpä nyt on viimeinkin suomalainen elokuva, jossa ei ole sitä hutiloidun, kankean rutiinityön leimaa, joka ajasta aikaan on rasittanut meikäläistä elokuvaa, tässäpä on suomalainen elokuva, joka teknilliseltä valmiudeltaan ja kekseliäältä ohjaukseltaan on toden totta kansainvälistä luokkaa. Siinä on elämystä kerrakseen!" "Kaikkein nautittavinta elokuvassa on kuitenkin mielestäni hienoinen parodiahenkinen ryyditys", katsoi E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 8.4.1951), "raikkaana pulppuileva henkevyys, poikamaisesti arvokkutta uhmaava vallattomuus. Jos halutaan etsiä näiden nuorten suomalaisten filmimiesten esikuvia, tulevat heti mieleen äskeisvuosien ns. puolidokumentaariset amerikkalaiset ja laatuluokan englantilaiset jännitysfilmit. Olikin jo korkea aika meilläkin jonkun filmimiehen herätä tajuamaan, mitä muualla maailmassa filmin alalla oikein tapahtuu." "Filmen är den bästa SF gjort och också något av det bästa inhemsk film hittills åstadkommit", ilmoitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 11.4.1951) mielipiteensä ja J-a N-nen kiteytti: "Lyhyesti sanottuna - Matti Kassilaa voidaan tämän elokuvan jälkeen pitää suomalaisena Caprana." "Matti Kassila [- -] har gjort ett genomgående gott arbete och bl. a. är drömscenen i cellen utmärkt genomförd", tunnusti L. (Nya Pressen 7.4.1951). "Rent fotograftekniskt bjuder filmen på många positiva överraskningar - de nattliga glimtarna från järnvägstationen och flykten genom Citypassagen är blott ett par exempel." Kameratyön lisäksi näyttelijät saivat runsaat kiitokset: "Hannes Häyrinen on aina ollut nokkela poika, mutta näin tarkkaavaisesti eläväksi, huumoria vaikeimpiinkin kohtiin pujahduttavaksi ja aina luontevaksi näyttelijäksi emme häntä ennestään muistaneet", totesi Valma Kivitie. "Ritva Arvelo, joka aikaisemmissa filmiosissaan on ollut blaseerattu ja nyrpeä, on nyt kokonaan muuttunut: älykäs, huumorintajuinen ja välitön nykyaikainen tyttölapsi", kirjoitti O. V-jä. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Aarne Tarkas - alkuperäiseltä sukunimeltään Saastamoinen - valmistui ekonomiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta 1947 ja toimi sen jälkeen kolmen vuoden ajan Suomi-Filmin mainospäällikkönä ja Uutisaitan toimitussihteerinä. Hänen ensimmäinen elokuvakäsikirjoituksensa oli 1950 jännityskomedia Radio tekee murron, joka syntyi Matti Kassilan kanssa syksyllä 1950 parin viikon yötunteina William Markuksen asunnon nurkassa, jonne asumisahtaudesta kärsivät perheelliset kirjoittajat saivat luvan majoittua. Lähtökohtana olivat freelance-toimittaja Usko Santavuoren syksyllä 1950 tekemät kaksi radioreportaasia, joista toinen kuvasi omakohtaista laskuvarjohyppyä ja toinen lavastettua murtoa kauppaliikkeeseen. Varsinkin jälkimmäinen herätti aikanaan kohua, erityisesti poliisin väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi. Elokuvaidea syntyi, kun Ahti Sonninen, Jouko Tolonen, Kassila ja Tarkas istuivat iltaa yhdessä. Elokuvassa on näkymiä radiotalosta, Stockmannin tavaratalosta sekä Hotelli Tornista ja ravintola Fenniasta. Toisaalta tekijöiltä evättiin pääsy Ateneumin taidemuseoon, minkä johdosta osa murtoon liittyvistä kohtauksista kuvattiin Säätytalossa ja Helsingin Taidehallissa. Elokuvassa puhutaankin Suomen Taidemuseosta. Radio tekee murron sai kaikkiaan kolme Jussia: käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja miespääosasta. Naistähti Ritva Arvelo odotti kuvausten aikana lasta, minkä vuoksi hänen sijaisnäyttelijänään esiintyi eräissä kohtauksissa uusi tulokas Maija Karhi. Alun laskuvarjohypyssä, joka kuvattiin yhtaikaa kolmella kameralla, leijui ilmassa Häyrisen asemesta Aarne Tarkas, jolla muutoin oli roolitehtävä yhtenä tarinan konnista. Lentokoneen ohjaajana nähtiin Mannerheim-ristin ritari, lentomestari Oiva Tuominen. Ritva Arvelon kanssa Kassila oli jo aikaisemminkin ollut yhteistyössä. Keväällä 1948 he olivat aloittaneet kokoillan elokuvan, rahoittajana muuan savonlinnalainen rakennusurakoitsija. Kun nelisenkymmentä kuvaa oli otettu, rahat loppuivat ja liikemies vetäytyi syrjään. Näin tästä hankkeesta tuli "surullinen tarina jäniksenpojasta, jolle korvat eivät koskaan kasvaneet", kuten Ritva Arvelo vuosia myöhemmin luonnehti. Tornin baarikohtauksessa, jossa Teräsvuori ja Eila jäljittävät konnia, muistaa tarjoilijatar käsikirjoituksen mukaan, että eräässä pöydässä istuivat "aluksi ekonomi Tarkas ja ohjaaja Kassila". Kuvausvaiheessa tämä sisäpiirin vitsi on kuitenkin korvattu kahdella mielikuvitushenkilöllä. Elokuvatarkastamo määräsi elokuvan 15 %:n veroluokkaan. Tuottaja valitti päätöksestä elokuvalautakuntaan, pyytäen elokuvalle verovapautta seuraavin perusteluin: "Samalla kun elokuvalla Radio tekee murron on yhteiskuntaa rakentava tendenssinsä, se pyrkii uuteen aluevaltaukseen kotimaisen elokuvan aihepiirissä. Joskin juonen rakentelu elokuvassa on joiltain osilta jännitysmomenttien varassa, sen psykologinen sanottava samoinkuin yhteiskunnan ja yksilön taistelu ja voitto rikollisista aineksista muodostavat elokuvan päämotiivin. Oma suuri merkityksensä elokuvalla on myös siinä, että se tuo havainnollisesti esiin ne vaikeudet, joissa poliisimiehet joutuvat työskentelemään ja laukaisee siten sen jännitystilan poliisin ja suuren yleisön välillä, jonka tunnettu radioreportaashi sai aikaan. Edelläolevan perusteihin viitaten ei elokuvamme siveellisestä korkeatasoisuudesta voitane olla eri mieltä. Mitä taas elokuvan taiteelliseen korkeatasoisuuteen tulee, voimme vain viitata siihen kotimaisen elokuvan historiassa ainutlaatuiseen arvostelumenestykseen, joka on tullut elokuvamme osaksi." Valituskirjelmä ei johtanut toivottuun tulokseen: elokuvan verovapauden kannalle asettui lautakunnassa vain kirjailija Matti Kurjensaari. Hyvän arvostelumenestyksen lisäksi Radio tekee murron keräsi teattereihin katsojia huomattavasti yli vuoden keskitason. Elokuva myytiin myöhemmin myös Ruotsiin, jossa se sai ensi-iltansa Jällivaaran kunnan Savoy-elokuvateatterissa 1958. - Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Ahti Sonninen Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 25". 2. Barrikadimarssi ("Voi jukra vie kun meitä sorretaan - -") Säv. trad. Es. Hannes Häyrinen, laulu (100 %), 0' 10". 3. Ravintolamusiikki Säv. tuntematon Es. tanssiorkesteri (100 %), 0' 20". 4. Ramona Säv. Mabel Wayne, sov. Ahti Sonninen Es. tanssiorkesteri (playback), 1' 30". 5. An der schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen Säv. Johann Strauss nuor., sov. Ahti Sonninen Es. tanssiorkesteri (playback), 4' 15". 6. Loppumusiikki Säv. ja sov. Ahti Sonninen Orkesteri (off, lopputekstit), 0' 45". Huomautuksia: Alku- ja loppumusiikissa on samaa teemaa, joka toistuu myös taustamusiikissa. Ravintolakohtauksessa tanssiorkesteri soittaa latinalaisamerikkalaista musiikkia säestäen viiden tanssijattaren esitystä. Ramonan aikana tanssivat Åke Blomqvist ja Wilma Leino. Tonava kaunoinen soi taikurin säestysmusiikkina. - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||||
suomi |