Män kan inte våldtas
Miestä ei voi raiskata (suomenkielinen nimi)
Manrape (englanninkielinen nimi)
Men Can't Be Raped (englanninkielinen nimi)
Les Hommes ne peuvent pas être violés (ranskankielinen nimi)
Wie vergewaltige ich einen Mann? (saksankielinen nimi)
Gli uomini non possono essere violentati (italiankielinen nimi)
Menn kan ikke voldtas (norjankielinen nimi)
Os homens náo podem ser violados (portugalinkielinen nimi)
A férfiakat nem lehet megerőszakolni (unkarinkielinen nimi)
Finna-arvio
Män kan inte våldtas
Suomalais-ruotsalainen yhteistuotanto Miestä ei voi raiskata (1978) on Jörn Donnerin käsikirjoittama ja ohjaama, Märta Tikkasen samannimiseen romaaniin perustuva rikoselokuva. Eva (Anna Godenius) täyttää 40 vuotta ja lähtee työkaverinsa Agnetan (Toni Regner) kanssa ravintolaan juhlimaan. Siellä he tapaavat Martinin (Gösta Bredefeldt), jonka luokse Eva lähtee jatkoille. Kotonaan Martin raiskaa Evan, mutta Eva ei jätä asiaa sikseen. Naamioituneena hän varjostaa miestä kotiin, töihin ja vapaa-ajalle ja päättää kostaa kokemansa vääryyden.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Miss Pinball: neiti Wetterstrand<br /><br />Arkistoaineisto / esiintyjät: Carl-Olof Homén (yleisurheilukisojen avajaispuhujan ääni), yleisurheilijat Ari Paunonen, Jürgen Straub, Thomas Wessinhage, Steve Ovett, Henryk Wasilewski, Marian Gesicki, Olaf Beyer, Jose Marajo, Vladimir Ponomarev, Sebastian Coe, Willi Wülbeck, Gabriele Ferrero, Ainsley Bennett, Pietro Mennea, Pentti Kuukasjärvi, Eduard Perevertsev, Thierry Sellier, Anatoli Jarosh ,
Miss Pinball: neiti Wetterstrand<br /><br />Arkistoaineisto / esiintyjät: Carl-Olof Homén (yleisurheilukisojen avajaispuhujan ääni), yleisurheilijat Ari Paunonen, Jürgen Straub, Thomas Wessinhage, Steve Ovett, Henryk Wasilewski, Marian Gesicki, Olaf Beyer, Jose Marajo, Vladimir Ponomarev, Sebastian Coe, Willi Wülbeck, Gabriele Ferrero, Ainsley Bennett, Pietro Mennea, Pentti Kuukasjärvi, Eduard Perevertsev, Thierry Sellier, Anatoli JaroshHae aiheistaAvustajat
|
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
18.-23.6.1977 (keilailun EM-kisat), 13.-14.8.1977 (yleisurheilun Eurooppa-cupin loppuottelu), 30.8.- lokakuun puoliväli 1977 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
"Kirjailija Donner on siis pitkästä aikaa ohjannut elokuvan ja kaiken lisäksi positiivisesti yllättävän sellaisen", ilahtui Simo Tuomola (Turun Sanomat 14.3.1978) kritiikin yleislinjan mukaisesti. "Märta Tikkasen romaanissa tyrkyllä oleva sensaatiohakuisuus ei olekaan vasten ennakkomielteitä kiinnostanut ohjaajaa kuvallisen ilmaisun tasolla ja tämä kypsyys on heti myös omiaan syventämään elokuvan ajatuksellisia mahdollisuuksia. Parhaimmillaan Miestä ei voi raiskata edustaakin naisen tasa-arvokeskustelussa härnäävän ponnekasta eteenpäinpotkua, josta ei puutu myöskään itsekriittisiä ja ironisia sävyjä." "Ihme on nyt kuitenkin tapahtunut", luonnehti Aune Kämäräinen (Uusi Suomi 4.3.1978) sovitustyötä. "Jörn Donner on löytänyt aiheen huomioon ottaen erittäin raikkaan, elämänmakuisen lähestymistavan ja onnistunut tekemään hienosti etenevän, sympaattisen elokuvan. [- -] Elokuvassa on onnistuneesti jätetty pois eräitä kirjan sivujuonia - esim. Evan murrosikäisen pojan kokemuksia - mutta toisaalta mukana kuljetetaan henkilöitä ja tapauksia, jotka luovat Evalle tarpeellisen kehyksen." "Jörn Donner on käsikirjoituksessaan onnistuneesti siirtänyt sisäisen tapahtumisen ulkoiseksi", säesti Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 4.3.1978). "Karsimalla sivuhenkilöitä ja -juonia ja keskittämällä perustilanteen yhä tiiviimmin raiskatun ja raiskaajan väliseksi henkiseksi kamppailuksi Donner on onnistunut luomaan erittäin toimivan psykologisen thrillerin. [- -] Elokuvan muodollinen valmius ja toimivuus yhdistyy tärkeisiin, ajattelua aktivoiviin sisällöllisiin ulottuvuuksiin tavalla, joka osoittaa, että Donner ei ole ainoastaan tyytynyt parhaiden tulostensa kertaamiseen, vaan on filmintekijänä positiivisella tavalla uudistunut." "Donner i högform", otsikoi Greta Brotherus (Hufvudstadsbladet 5.3.1978) ja ylisti: "Jörn Donner har både lagt till och tagit ifrån när det gällt att ge kött och blod åt Märta Tikkanens Män kan inte våldtas. Resultatet är en psykologisk thriller där den detalj fina personregin och lysande klippningen firar triumfer. Donners bästa film efter Tvärbalk." "Jörn Donner on onnistunut kääntämään perusteiltaan pohtivan ja poleemisen kirjan toiminnalliseksi", määritteli Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 4.3.1978). "Miestä ei voi raiskata on kliinisen siisti, hiottu elokuva, joka etenee tasaisesti ja ammattitaitoisesti. Sen hidas ja odotteleva rytmi pitää jännityksen yllä. Anna Godeniuksen olemuksessa on uskottavaa itsepäisyyttä ja pohjoismaista luonnollisuutta. Gösta Bredefeltin esittämä väkisinmakaava ja väkisinmaattava autokauppias on viisaasti tavanomainen ja lieromainen. Tällaisia miehiä ja naisia todella kävelee tämän maan kaduilla." "Miestä ei voi raiskata kiehtoo Donnerin ohjaustyylin lakonisuudella ja rauhallisuudella", koki Markku Tuuli (Katso 11/1978). "Kaikki ylikorostus ja mässäily, joka monesti on murheellisesti sorruttanut Donnerin elokuvia, on poissa, ja asiallisuus, kuvien yksinkertainen selkeys ja henkilöiden vivahteikas hahmotus ovat elokuvan voimana. Anna Godenius ja Gösta Bredefelt pääosissa ovat Donnerin tukevan ohjauksen hoivissa erinomaisia." Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 12.3.1978) toi esiin kriittistäkin näkökulmaa: "Elokuva on tehty varmalla kädellä ja se jossain määrin muistuttaa Claude Lelouchin eräitä töitä: kaikki on tarkoin punnittua ja hyvin toteutettua, ilman että takana olevat laskelmoinnit paistaisivat ensi silmäyksellä esiin. Eittämättä tällainen osaaminen ansaitsee köyhissä oloissamme kiitosta, mutta on ehkä silti syytä muistaa, että juuri tämänkaltaiseen 'mannermaiseen osaamiseen' nojaavat myös parhaimmat länsimaiset tv-sarjat, joihin meillä on silti tapana suhtautua kriittisesti, mikä on mielestäni oikein." Enemmän ristiriitoja sisältyi Tukholman lehtien vastaanottoon. "Ett debattinlägg och en bra film", otsikoi Hans Schiller (Svenska Dagbladet 26.2.1978) ja kirjoitti: "Det är inget stort filmkonstverk, det är ett debattinlägg, ett underlag för en diskussion mer än ett ställningstagande och eftersom det nu mera tycks ligga närmare Jörn Donners möjligheter som filmberättare än den 'konstnärliga filmen' har det också blivit Donners bästa film på mycket länge." Kaikki kriitikot eivät olleet yhtä suopeita. "Det är typiskt", aloitti Gunilla Boëthius (Arbetarbladet 26.2.1978). "När det ska göras en film om hur en kvinna förnedras och skadas av en våldtäkt - så är det en man som regisserar filmen, därtill en sån träig typ som Jörn Donner. Hans filmer har alltid utmärkts av en stor trubbighet i skildringen av mänskliga relationer. Här blir denna trubbighet katastrofal." "Resultatet har blivit förskräckligt", säesti Arne Norlin samassa lehdessä. "Filmen är pryd, tråkig och slarvigt gjord. Jag har svårt att förstå Jörn Donners ambitioner. Han har försökt att göra en kvinnofilm [- -] men några studier av könsroller eller inblickar i mansamhället blir det aldrig." Varauksellisuus lisääntyi kotimaassakin vuoden 1983 tv-esitykseen tultaessa. Aihetta pidettiin edelleen ajankohtaisena ja toteutustakin kiitettiiin, mutta sitä saatettiin kuvailla myös "sujuvuudessaan samalla steriiliksi ja aneemiseksi" (Timo Malmi, Ilta-Sanomat 28.10.1983), "kokonaisuutena keskeneräiseksi", "ikävimpänä" puolena "sen osoittelevuus, tietty moralismi" (Harri Moilanen, Kansan Uutiset 28.10.1983). "Elokuvassa ei kuitenkaan syvennetä asiayhteyksiä, vaan edetään rauhallisen pintaliidon tasolla", katsoi Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 28.10.1983). "Tietysti olisi voitu hakea enemmän ulottuvuuksia, muodostella enemmän vastakohta-asetelmia ja kehitellä henkilökuvia. Donner ei kuitenkaan ole lähtenyt tälle tielle, ja siksi en oikein usko että Miestä ei voi raiskata kestäisi elokuvatyönä kovin hyvin aikaa." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Elokuva perustui Märta Tikkasen vuonna 1975 Suomessa ja Ruotsissa ilmestyneeseen, seuraavana vuonna suomennettuun romaaniin, joka 1982 ylsi jo neljänteen suomenkieliseen painokseen. Romaanin elokuvausoikeudet Jörn Donner osti jo 1976, mutta - kuten hän elokuvansa saatesanoissa kertoo, "monista eri syistä käsikirjoituksesta ei tuntunut tulevan mitään. [- -] Koska kirja kuvaa tapahtumat sisäisin monologein ja elokuva taas on ulkoista kerrontaa, oli löydettävä uusi linja." Näin juonirungoksi muotoutui takaa-ajo, johon naispäähenkilö ryhtyy tavoittaakseen raiskaajansa ja rangaistakseen tätä. Ohjaajaksi Donner suunnitteli aluksi Yön sylissä -elokuvan (1977) tekijää Jon Lindströmiä, mutta otti loppujen lopuksi tehtävän itselleen, viiden vuoden tauon jälkeen. Kuvaustöihin päästiin käsiksi elokuussa 1977. Elokuva toteutettiin suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona, ruotsalaisena osapuolena Stockholm Film Ab. Apulaistuottajaksi on merkitty Jörn Donnerin senhetkinen vaimo Jeanette Donner (o.s. Bonnier). Pääkuvaajana oli, kuten Yön sylissä -elokuvassa, Bille August. Pääosaan kiinnitettiin ruotsalaiset näyttelijät Anna Godenius ja Gösta Bredefelt, ja myös sivuosassa esiintynyt Carl-Axel Heiknert oli ruotsalainen. Elokuvassa puhutaan ruotsia. Märta Laurent nähtiin valkokankaalla ensimmäistä kertaa vuoden 1947 jälkeen. Mukana on myös lyhyitä dokumenttijaksoja yleisurheilun Eurooppa-cupin loppukilpailuista Helsingin Olympiastadionilla sekä keilailun Euroopan-mestaruuskilpailuista Talissa. Varsinaisia kuvauspäiviä kertyi näiden tapahtumien lisäksi 35. Miestä ei voi raiskata sai 70 000 markan laatutukipalkinnon, äänittäjä Jouko Lumme 1 500 markan elokuvataiteilijapalkinnon ja leikkaaja Irma Taina 4 000 markan palkinnon sekä tästä elokuvasta että Bergman-kansiosta. Sorrenton elokuvajuhlilla 1978 Jörn Donnerin ohjaus sai Vittorio de Sica -palkinnon. Elokuvan ensi-ilta oli 25.2.1978 Tukholmassa ja kuusi päivää myöhemmin Suomessa, samanaikaisesti neljässä suuressa kaupungissa ja Kouvolan Kuva-Portissa. Miestä ei voi raiskata, myytiin ainakin 19 maahan. Peter Cowien International Film Guide 1979 nimesi elokuvan vuoden yhdeksänneksi parhaaksi koko maailmassa. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
1. Alkutekstimusiikki Säv. ja sov. Heikki Valpola Heikki Valpolan studio-orkesteri (off), 0' 45". 2. L'enfance Säv. Janko Nilovic Viihdeorkesteri ja naiskuoro (off, tavaratalomusiikki), 1' 50". Levytys: Montparnasse MP-82. 3. "Ravintolamusiikki 1" Säv. ja sov. Heikki Valpola Heikki Valpolan studio-orkesteri (off), 0' 35". 4. "Fanfaari" Säv. ja sov. Heikki Valpola Heikki Valpolan studio-orkesteri (off), 0' 10". 5. "Ravintolamusiikki 2" Säv. ja sov. Heikki Valpola Heikki Valpolan studio-orkesteri (off), 1' 05". 6. Ack, Värmeland du sköna / Kaunis kotimaani / Hankoniemen silmä Säv. trad., sov. Heikki Valpola 1) Heikki Valpolan studio-orkesteri (off, tanssimusiikki), 1' 50". 2) Heikki Valpola, vihellys (off), 1' 15" 7. "Ravintolamusiikki 3" Säv. ja sov. Heikki Valpola Heikki Valpolan studio-orkesteri (off), 1' 30". 8. Laulu Säv. ja sov. Heikki Valpola, san. Tommy Tabermann 1) Irina Milan (= Irina Englund), laulu, ja Heikki Valpolan studio-orkesteri (off, levysoitin), 2' 45". 2) Heikki Valpolan studio-orkesteri (off, levysoitin), 2' 45". 9. "Piano, ravintola" Säv. ja sov. Heikki Valpola Heikki Valpola, piano (off), 0' 45". 10. Le grand espoir Säv. Janko Nilovic Huilu (off), 0' 30". Levytys: Montparnasse MP-84. 11. Dans ma tristesse Säv. Janko Nilovic Viihdeorkesteri (off), 2' 10". Levytys: Montparnasse MP-82. 12. Toi que jamais Säv. Janko Nilovic Viihdeorkesteri ja naiskuoro (off), 1' 15". Levytys: Montparnasse MP-82. 13. Sarabande soolosellosarjasta nro 1 G-duuri BWV 1007 Säv. Johann Sebastian Bach, sov. Heikki Valpola Veli-Pekka Räsänen, sello (off), 0' 50". 14. Circus Parade Säv. C. Sauvage Soittokunta (off), 2' 05". Levytys: Montparnasse MP-90. 15. Loppumusiikki Säv. ja sov. Heikki Valpola Heikki Valpolan studio-orkesteri (off), 0' 25". Huomautuksia: Teoston musiikki-ilmoituksessa taustamusiikin teemojen nimet (lainausmerkeissä) on ilmoitettu englanninkielisinä. Olympiastadionin sisäänkäynnillä kuullaan soittokuntamusiikkia (off), 0' 35". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|