"Hyvää päivää, minä olen Helge Jääskeläinen", esittäytyy Leghorn-rotuinen kukko, joka esittelee Kangasalan kirkonkylää ja antaa elokuvan tekijätiedot.

Tampereella äiti saattelee Jussin, Panun ja Tumpin maalle menevään linja-autoon evästäen heitä tavanomaisin viemisin ja varoituksin. Vastassa on poikien serkku Teija ja heidän tätinsä Elli, jonka touhuamisessa on poikien mielestä tiettyä sukulaisuutta äidin käytökseen. Teija seurustelee kylän postiljoonin Jukan kanssa, mutta miehen saamattomuus on sitä luokkaa, että vanhin serkuista tarjoutuu jo sulhasehdokkaaksi. Pian tutustutaan myös poikien enoihin, Leeviin ja Reinoon, joka putoaa veneestä heti kättelyssä, sekä Kangasalan kirkon suntioon Alpoon, joka harrastaa polkupyörän korjausta ja rikostutkimusta.

Kylälle ilmestyy salaperäinen moposälli, joka majoittuu poikien Lilli-tädin ja tämän miehen Laten lepokotiin. Juhannusaattona Alpo esittelee ulkomaisille turisteille Kangasalan kirkkoa ja kertoo myös kuvina nähtävän tarinan Kaarinasta, joka aikoinaan mestattiin tai poltettiin noitana: siitä sai nimensä verikivi hänen kuolemansa paikalla.

Lavalla soi Satumaa Laten esityksenä. Moposälli hakee Lillin tanssiin ja lähtee saattomatkalle, mutta hermostuu perässä juoksevaan Lateen. Alpo kertoo pojille, että Kaarinan haamu näyttäytyy kirkkomaalla puolenyön aikaan, ja pojat todistavat omin silmin kummituksen olemassaolon.

Aamulla Alpo huomaa, että kirkon hopeat on varastettu, ja hälyttää Reinon. Yhdessä he löytävät maasta salaperäisenjäljen AIKON 8E, jota he epäilevät japanilaisen aiheuttamaksi, kunnes Leevi keksii, että kyseessä on peilikuva Nokian kumitossun jäljestä. Yöllä Jussi ja Tumppi näkevät salaperäisen miehen soutavan rantaan, varastavan vajasta padan ja soutavan tiehensä. He seuraavat miestä ja löytävät padan. Reino vie pojat loppuyöksi Lillin luo, missä he kuulevat ullakolta ääniä. Pojat hälyttävät Reinon ja löytävät hopea-arkun, mutta hopeat osoittautuvat messinkijäljitelmiksi. Kaarinan haamu ilmestyy kertomaan, mistä oikeat hopeat löytyvät.

Reino, Alpo ja kovien löylyjen ystävä Jääskeläinen vilvoittelevat saunan jälkeen, kun hälytysääni kertoo ansan lauenneen: varkaaksi osoittautuu moposälli, joka kertoo ryhtyneensä rikokseen rahapulassa kuultuaan Espoon kirkkohopeiden anastuksesta; hän on kuitenkin huomannut hopeat messingiksi ja yrittänyt palauttaa ne. Poliisien saapuessa Reino sählää niin, että pidätetyksi joutuu Jukka: moposälli kävelee tiehensä ja jättää ajoneuvonsa Alpolle, joka on innoissaan.

Taina ilmoittaa vihdoin menevänsä kihloihin Jukan kanssa. Saunassa Reino kuulee eräältä paikkakuntalaiselta, miten tämän esi-isä on 200 vuotta aikaisemmin pelastanut hopeat venäläisuhan edessä ja piilottanut ne järveen, merkkinä "hullunkivi", johon kirkontornin heijastama valonsäde osuu kolmelta iltapäivällä. Kesken kihlajaisjuhlan Reino näkee valonsäteen ja koko vierasjoukon seuratessa syöksyy järveen ja löytää oikean hopea-arkun. Vain kihlapari jää syömään kakkua, myöskään Jääskeläinen ei ole laumasielu vaan kulkee omia polkujaan.

Lopputekstien jälkeen Kaarina ilmestyy taiteilijalle, jonka alussa nähtiin saapuvan kirkon edustalle, ja kaappaa tämän keskeneräisen taulun mukaansa.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.