Nybacka on yksi Martinkylän kantatiloista ja se on sijainnut samalla paikalla ainakin 1700-luvun alusta lähtien. Moni muu Martinkylän tiloista joutui muuttamaan isojaon seurauksena vuoden 1769 jälkeen. Nybacka oli niin sanottu kruununtila, joihin isännillä oli periytyvä vuokraoikeus. Vuonna 1759 tilan omistaneet viljelijät Matts ja Lisa Jakobssonin lunastivat tilan kruunulta verotilaksi.
Tila jaettiin vuonna 1815 kahteen osaan Övre ja Nedre Nybackaan.

Vanhalle paikalle jääneen Övre Nybackan tilan pihapiiri sai tilajaon jälkeen hiljalleen uuden muodon. Osa vanhoista rakennuksista siirrettiin Nedre Nybackaan ja niiden tilalle rakennettiin uusia rakennuksia. Nykyään Övre Nybackassa on päärakennuksen lisäksi syytinkitupa, luhtiaitta, kaksi maakellaria ja navetta-talli. Kiinteistöön on aiemmin kuulunut mm. pitkä liiteri, talli, sauna, riihi sekä humalatarhan vierellä lato. Vuoden 1861 tiluskartassa pystyy erottamaan vanhan Nurmijärventien molemmin puolin muodostuneet uudet tilat.

Övre Nybackassa toimi kestikievari vuosina 1888–1917.

Maanviljely tilalla päättyi vuonna 1966 tilan silloisen omistajan kuoltua. Perikunta myi tilan pellot yhdessä Nedre Nybackan peltojen kanssa. Niille rakentui vuosina 1967–1975 Martinlaakson lähiö. Övre Nybackan rakennus laitettiin vuokralle vuoteen 1980 asti, jolloin kiinteistö myytiin Vantaan kaupungille. Päärakennus korjattiin vuosina 1987–90 juhlataloksi, piharakennukset sen jälkeen.
Pää- ja piharakennukset muodostavat keskenään hyvin säilyneen umpipihakokonaisuuden. Kokonaisuus on hyvä esimerkki tyypillisestä talonpoikaisesta rakentamisesta, joka on leimannut Helsingin pitäjää keskiajalta lähtien 1900-luvun alkuun saakka.

Rakennuksen kuvaus

Övre Nybackan päärakennus on rakentunut nykymuotoonsa pääosin kolmessa vaiheessa: Ensin rakennettiin rakennuksen länsipääty, sitten itäpääty ja kolmanneksi rakennusta on korotettu. Vanhin osa käsittää länsipään tuvan sekä siihen liittyvän kamarin ja eteisen. Dendokronologiset tutkimukset osoittavat, että tämän rakennuksen osan hirret ovat kaadettu talvella 1815–1816. Tämä oli seuraava talvi kantatilan lohkomisesta Övre ja Nedre Nybackaan. Rakennuksen kokoaminen on luultavasti alkanut pian tämän jälkeen. Hirsiä kuivatettiin kaatamisen jälkeen normaalisti puoli vuotta, joskus vuosi pidempään. Rungon hirret on salvottu pitkänurkalle. Perustus on ollut alun perin multapenkki, mutta se on osin betonoitu ja muutettu rossipohjaksi 1987–1990 remontin yhteydessä. Kivijalka vastaa tyypiltään rungon rakennusaikaa 1810-luvun puolivälissä. Rakennuksen alkuperäisen massoittelun voi havaita hyvin talon vintillä, jossa on näkyvissä rakennuksen vanha itäpääty. Perimätiedon mukaan rakennuksessa on aikanaan ollut mansardikatto. Tätä tukee päätyjen mansardikatolle tunnusomainen ikkuna-aukotus. Myös rakennuksen myöhemmästä laajennuksesta, eli itäpäädystä, on nähtävissä, että mansardikatto on ulottunut myös tämän rakennusosan yli. Kattomuoto on muutettu harjakatoksi todennäköisesti rakennuksen korottamisen yhteydessä. Katemateriaali on nykyisin pelti, aikaisempi katemateriaali oli päre.

Rakennuksen itäpään ikää ei tiedetä varmasti, mutta sen on arveltu olevan rakennettu pian länsipäädyn valmistumisen jälkeen, mahdollisesti 1820–30-luvulla. Itäpäädyn rungossa hirret on salvottu lohenpyrstösalvoksin, joka on nuorempi salvostyyppi kuin pitkänurkat. Lohenpyrstösalvos yleistyi Helsingin pitäjässä 1820–1830-luvuilla. Rakennuksen itäpäätyä on aikaisemmin pidetty vanhimpana rakennusosana, koska sen kivijalka on länsipäädyn kivijalkaa vanhanaikaisempi. Se on matala, luonnonkivimuuri, joka on kylmämuurattu. Tämä on ollut tyypillistä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun rakennuksissa.

Vantaan vanhojen rakennusten Vaari-inventoinnissa (Eskola, 2018) on esitetty, että itäpäädyn kohdalla olisi sijainnut aiemmin vanhempi rakennus, joka siirtyi Nedre Nybackaan tilanjaon yhteydessä. Vuoden 1815 kauppakirjassa mainitaan ”uusi tupa”, joka velvoitettiin siirrettäväksi Nedre Nybackan puolelle. ”Uusi tupa” on todennäköisesti siirretty vasta, kun länsipäädyn tupa kamareineen valmistui pari vuotta kaupanteon jälkeen. Jäljelle jäänyttä rakennusta on sitten laajennettu itään, valmiille kivijalalle.

Kolmannessa vaiheessa rakennusta on korotettu n. 70 cm. Todennäköisesti samalla kattomuoto muutettiin mansardista harjakatoksi. Vanha räystäslinja on hahmotettavissa julkisivulaudoituksessa. Julkisivut on vuorattu punamullan värisellä rimoitetulla pystylaudoituksella, jonka yläosassa kulkee lähes koko julkisivun läpi sauma. Sauman yläpuolinen vuoraus on tehty rakennuksen korotuksen jälkeen. Päädyissä laudoitus on yhtenäinen, joten ne on luultavasti laudoitettu uudestaan joko korotuksen teon yhteydessä tai myöhemmin. Rakennuksen vuorilistat ja nurkkalaudat ovat valkoiset. Osittain ikkunoiden vuorilistoja on profiloitu.

Rakennuksen keskivaiheilla, sen pohjoissivulla on rakennuksen sisäänkäynti viistokulmaisen umpikuistin kautta, jossa on viisilappeinen katto. Mutterikuisti on todennäköisesti rakennettu 1800-luvun lopulla. Kuistin ikkunat ovat jugendtyylille tyypilliset pieniruutuiset ikkunat. Kuisti on laudoitettu vaakasuoralla ponttilaudalla. Vuorilaudoituksissa on profiloinnit.

Pohjoisjulkisivun länsipäädyssä on ollut aikaisemmin erillinen kuisti kievarikäyttöä varten. Sitä kautta oli suoraan kulku tupaan. Kievaritoiminta loppui rakennuksessa 1917. Kuisti purettiin viimeistään vuonna 1927 tai 1928. Oviaukon kohdalle puhkaistiin 1950-luvulla pieni ikkuna, joka suurennettiin normaalikokoon 1980-luvulla. Ikkunoita on suurennettu myös eteläseinustan keskiosassa, kamareiden kohdalla. Korotusosassa on molemmilla pitkillä sivuilla neljä matalaa ja kapeaa ullakon ikkunaa. Rakennuksessa on säilynyt viisi uunia.

Övre Nybackan päärakennus on asemakaavassa suojeltu, erittäin merkittävä rakennusperintökohde Vantaalla.