Niittyjen, ketojen, ahojen, kaskimetsien, hakamaiden ja metsälaitumien eli perinnebiotooppien määrä on vähentynyt rajusti maatalouden muutosten myötä. Perinnebiotoopeilla on muita maatalousympäristöjä enemmän kasvi- ja eläinlajeja ja ne ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeitä. Perinnemaisemat ovat niihin liittyvine rakenteineen myös tärkeä osa arvokasta kulttuuriperintöämme. Perinneympäristöihin sopeutuneiden eliölajien vähentyminen ja uhanalaistuminen on ollut nopeampaa kuin muissa elinympäristöissä ja peräti 93 % perinnebiotooppien luontotyypeistä on jo uhanalaisia.

Pohjois-Karjalan perinnemaisemia kartoitettiin vuosina 1992–1997 osana valtakunnallista perinnemaisemaprojektia. Arvokkaita perinnebiotooppikohteita löytyi tuolloin 199 kpl, yhteensä noin 450 hehtaaria. Tämä julkaisu on laadittu perinnebiotooppien hoidon järjestämisen ja resurssien kohdentamisen tueksi. Hoito-ohjelmassa esitetään Pohjois-Karjalan perinnebiotooppien nykytila, hoidon tavoitteet ja järjestämismahdollisuudet sekä eri toimijatahojen vastuu hoidon edistämisessä.

Perinnemaisemat säilytetään parhaiten osana elävää maataloutta laiduntaen ja niittäen. Viljelijät voivat hakea perinnebiotooppien hoitoon rahallista tukea. Maatalouden ympäristötuen erityistuki onkin merkittävin perinnebiotooppien hoitoa edistävä keino. Maatalouden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmat ovat myös edistäneet uusien perinnemaisemakohteiden löytymistä ja hoitoa.