Yrittäjyysintentioihin liittyvä keskustelu osoittaa meillä olevan niukasti pitkittäistutkimuksena toteutettua intentiotutkimusta. Tämä intentioiden kehittymiseen liittyvä tutkimus tehdäänkin kahden ammattikorkeakoulun koulutusstrategioihin pohjautuen pitkittäistutkimuksena ja tapaustutkimuksen keinoin. Vastaavaa ei ole aikaisemmin tehty Suomessa tästä näkökulmasta ja näillä keinoin. Tutkimus sijoittuu ammattikasvatuksen kentässä yrittäjyys-kasvatuksen tutkimukseen. Tällöin nousevat esille erityisesti koulutuspolitiikan ja koulutuksen kehittämisen näkökulmat. Tutkimuksen pääongelma on, muuttavatko ammattikorkeakoulun yrittäjyysopinnot opiskelijoiden yrittäjyysintentioita. Tutkimus liittyy yrittäjyyden ydintehtävän onnistumisen arviointiin, eli siihen, miten ammattikorkeakoulut onnistuvat yrittäjyyskoulutuksessaan muutoksen aikaansaamiseksi.

Tutkimuksen teoreettiset sitoumukset johdattelevat fenomenologiseen lähestymistapaan. Tutkimus on lähtökohdaltaan monistrateginen. Menetelminä ovat kvantitatiivinen survey-tutkimus ja kvalitatiivinen fokusryhmähaastattelu. Kvantitatiivisen aineiston avulla tutkitaan yrittäjyysintentioiden muutosta ja kvalitatiivisen aineiston avulla sen luonnetta. Populaatiosta, joka koostuu Suomen 29 ammattikorkeakoulun opiskelijoista, valittiin kaksi yrittäjyysstrategialtaan erilaista kokonaisotosta viidestä eri koulutusohjelmasta. Koulutusohjelmapainotukset olivat yrittäjyyden näkökulmasta ammattikorkeakoulujen välillä erilaiset. Erilaisuus perustellaan Korkeakoulujen arviointineuvoston (2000) näkemyksillä sekä koulutusohjelmista tehdyllä analyysillä. Tutkimukseen liittyvä aineisto kerättiin ajallisesti kahdessa eri vaiheessa. Syksyllä 2000 tehtiin postikysely opintonsa aloittaneille opiskelijoille. Heille toistettiin sama kysely vuosien 2003–2004 vaihteessa. Tällöin toteutettiin myös viidestä eri koulutusohjelmasta yhteensä 18 opiskelijan fokusryhmähaastattelu.

Tulokset osoittavat, että painotettuun yrittäjyyskoulutukseen liittyvät nopeuttavat tekijät eivät aiheuta opiskelijoiden yrittäjyysintentioissa muutoksia. Yrittäjyysintentiot näyttävät olevan suhteellisen pysyviä opintojen ajan. Opiskelijat kokevat yrittäjyyskoulutuksen merkityksen osana opintoja tärkeänä. Koulutuksen avulla kaikkien opiskelijoiden tietoisuus yrittäjyydestä lisääntyy yleisellä tasolla. Opiskelijat arvioivat yrittäjyyskoulutuksen tuovan kuitenkin epävarmuutta omiin yrittäjyyskykyihin luottamisessa. Epävarmuutta aiheuttavat asetetut yrittäjyysopintojen ylimitoitetut tavoitteet, yrittäjäksi kannustamisen ja siihen liittyvän henkisen tuen puute sekä yrittäjyysopintojen laatu ja opintojen ajoitus. Tulosten mukaan on kuitenkin perusteltua liittää koulutukseen yrittäjyyttä.

Tuloksia ja johtopäätöksiä voidaan hyödyntää koulutuspoliittisessa päätöksenteossa. Ne auttavat määrittelemään koulutuksen keskeisiä tavoitteita, kehittämissuunnitelmia, opetussuunnitelmien perusteita sekä koulutusohjelmia. Tuloksia voidaan käyttää myös hyödyksi käytännössä koulutusta ja sen järjestelyjä suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Jatkossa tarvitaan laajempaa, useita ammattikorkeakouluja ja koulutusohjelmia koskevaa pitkittäistutkimusta. Lisäksi olisi aiheellista seurata yrittäjyysintentioiden mahdollista laukeamista yritystoiminnaksi useampaa vuotta myöhemmin koulutuksen jälkeen. Koulutuksen sisältöjen, niiden ajoittamisen sekä menetelmien parempi suunnittelu edellyttäisi yrittäjyyttä ja yrittäjämäistä toimintaa tukevien oppimisen prosessien sekä pedagogiikan tutkimusta. Olisi syytä myös tutkia, miksi opiskelijoiden luottamus omiin yrittäjyyskykyihin vaihtelee huomattavasti. Lisäksi olisi aiheellista selvittää, miten yrittäjyyskykyihin luottamiseen voidaan vaikuttaa. Jatkotutkimuksen haaste olisi lisäksi tuottaa organisaatioyrittäjyyteen (corporate entrepreneurship, organisational entrepreneurship) liittyvää uutta tietoa.