Tutkimus on osa syrjinnän seurantajärjestelmää, jota sisäministeriö koordinoi vuoteen 2014 ja oikeusministeriö vuoden 2015 alusta. Tavoitteena on ollut tuottaa tarkastelu syrjinnän ilmenemisestä ja yhdenvertaisuutta edistävistä toimenpiteistä koulutuksessa sekä empiirinen osio, jossa käsitellään erityisesti yhdenvertaisuuden toteutumista vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten opintojen ohjauksessa. Toimeksianto kattaa perusopetuksen (painopiste yläkoulussa), ammatillisen peruskoulutuksen ja lukiokoulutuksen. Eri vähemmistöryhmiä ovat toimeksiannon mukaan ulkomaan kansalaiset ja syntyperältään ulkomaalaiset, vieraskieliset, uskonnolliset vähemmistöt, vammaiset, romanit, saamelaiset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Tutkimuksen aineisto perustuu aikaisempiin tutkimuksiin ja selvityksiin, laillisuusvalvojilta ja hallinto-oikeuksista koottuihin tietoihin, opettajille, oppilaanohjaajille ja opinto-ohjaajille suunnattuun valtakunnalliseen kyselyyn (N 414), asiantuntijahaastatteluihin ja tietopyyntöihin (N 40) ja eri vähemmistöryhmiin kuuluvien nuorten haastatteluihin (N 20). Opintojen ohjausta on tarkasteltu koko opintopolun kestävänä prosessina, joka toteutuu laajemmassa kouluyhteisössä. Tarkastelussa on huomioitu yhdenvertaisuuden toteutuminen opiskelijavalinnassa, oppilaanohjauksessa ja opinto-ohjauksessa, koulujen ja oppilaitosten opetuksessa, arvioinnissa ja oppimisympäristöissä mukaan lukien työelämään tutustuminen peruskouluissa ja työssäoppiminen ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi erikseen on tarkasteltu yhdenvertaisuuden toteutumista ilmapiirissä ja johtamisessa. Tarkastelun painopiste alkaa yläkoulusta, mutta nuorten polkujen ohjaus alkaa jo siitä, kuinka kunta toteuttaa lähikouluperiaatetta vammaisten lasten kohdalla. Aineistossa teeman kannalta relevanteissa oikeusteiden ja laillisuusvalvojien tapauksista suuri osa liittyi joko vammaisen tai vahvaa erityistä tukea tarvitsevan lapsen opetuspaikkaa koskeviin tapauksiin. Koulujen ja oppilaitosten kyky tai halukkuus ottaa vastaan vammaisia nuoria nousivat esiin myös nuorten haastatteluissa. Muista opetushenkilöstön omista edellytyksistä riippumattomista teemoista yhdenvertaisuuden esteenä nousivat erityisesti esiin rakennusten esteettömyyskysymykset. Nämä saattavat rajoittaa opiskelumahdollisuuksia erityisesti ammatillisen koulutuksen puolella. Kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvassa ohjauksessa yhdenvertaisuutta estävänä tekijänä voidaan nähdä riittämättömät resurssit henkilökohtaisen ja yksilön vahvuuksia tukevan ohjauksen antamiseen. Vähemmistöryhmien erityistarpeiden huomioimisessa ohjauksessa on kehitettävää, mutta erityistä huomiota tulisi aineiston perusteella kohdistaa yleisemmin opetuksen, monipuolisten opetus- ja arviointimenetelmien hyödyntämiseen. Erityisesti maahanmuuttajien kieliongelmien huomiointi opetuksessa mutta myös sen vaikutus arviointiin on huolenaihe, joka nousi esiin opettajien ja opinto-ohjaajien aineistossa. Osaaminen ja resurssit erityisen tuen tarjoamiseen jakaantuvat epätasaisesti, mikä vaikuttaa erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten nuorten saamaan opetukseen ja tukeen jossain määrin kaikissa koulutusmuodoissa. Erityisesti lukioissa kaivattiin lisää tämän aihealueen osaamista. Lukioihin kaivattiin myös lisää koulutusten nivelvaiheen yhteistyötä perusopetuksen kanssa, vaikka kehitettävää on paikoin vielä ammatillisen koulutuksen puolellakin. Yksi selkeä kehittämisen kohde on työnantajayhteistyö. Syrjintä työelämään tutustumisen yhteydessä perusopetuksessa ja työssäoppimisen yhteydessä ammatillisessa koulutuksessa on kyselyn perusteella varsin yleistä. Työnantajat ovat kieltäytyneet ottamasta erityisesti maahanmuuttajataustaisia nuoria ja romaneita, mutta syrjintä on kohdistunut myös vammaisiin nuoriin, joilla haasteet kasvavat työllistymisen vaiheessa. Aineiston perusteella selkeä kehittämisen kohde on koulujen ja oppilaitosten ilmapiiri, joka voi olla yhdenvertaisuuden toteutumisen esteenä. Henkilöstön omien asenteiden ja ennakkoluulojen nähtiin osin vaikuttavan siihen, ettei opiskelijoiden oppimista tueta tasa-arvoisesti. Asenteet voivat ilmetä vähättelynä, kireämpänä tai löysempänä mutta joka tapauksessa eriarvoistavana kohteluna. Tämä kohdistuu erityisesti romaneihin ja maahanmuuttajiin. Syrjintää ilmenee henkilöstön näkemänä opiskelijoiden keskinäisissä suhteissa varsin runsaasti, mitä voidaan pitää odotettuna, mutta mikäli siihen puuttumisen keinoja ja yhdenvertaisuuden ilmapiiriä tukevaa ennaltaehkäisevää toimintaa ei tueta, kiusaamisella on laajoja seurauksia. Aineiston perusteella kyselyn vastaajat voidaan jakaa karkeasti kolmeen joukkoon. Yhdessä ryhmässä tiedostetaan yhdenvertaisuusteemoja, koulut ja oppilaitokset huolehtivat yhdenvertaisuuden toteutumisesta, ja vastaajat ovat varsin tyytyväisiä. Toisen joukon vastaajat ovat havainneet epäkohtia ja tuoneet esiin huolensa yhdenvertaisuudesta. Kolmas ja pienin joukko ei tiedosta yhdenvertaisuusteemoja, aihe nähdään liian kapeana tai vastaaja on asenteellinen eli on tuonut esiin omia yhdenvertaisuuden vastaisia tai (piilo)rasistisia ajatuksiaan. Käytännössä eri profiilit voivat vaihdella eri teemojen kohdalla, ja siksi eri syrjintäperusteita koskevan koulutuksen ja yhdenvertaisuussuunnittelun tulisi koskea koko kouluyhteisöä ja nuorten osallisuus siinä tulisi varmistaa. Vaikka yhdenvertaisuusasiat tiedostettaisiinkin tärkeiksi, niistä ei vastaajien mukaan puhuta tarpeeksi eikä syrjinnän ilmoitus- tai seurantakanavia aina tunnisteta. Henkilöstön koulutus yhdenvertaisuusteemoihin nähtiin vähäiseksi ja sitä kaivattiin lisää. Yhdenvertaisuussuunnittelu tulee vuoden 2015 alussa (siirtymäajan jälkeen) pakolliseksi peruskouluihin ja toiselle asteelle. Sen lisäksi yhdenvertaisuusteemat pitäisi tulosten perusteella sisällyttää osaksi ohjaajien, opettajien ja muiden ammattiryhmien osaamistarpeen tunnistamista ja täydennyskoulutusta. Opettajien valmiuteen ja osaamiseen toteuttaa yksilöllisiä ja monipuolisia opetusjärjestelyjä ja opetus- ja arviointimenetelmiä erilaisille oppijoille tulisi kiinnittää enemmän huomiota sekä varmistaa henkilöstön osaaminen täydennyskoulutuksella. Myös opiskelijoiden riittävään henkilökohtaiseen ohjaukseen ja monipuolisen kuvan tarjoamiseen eri ammateista ja vaihtoehdoista tulisi varata riittävät resurssit. Syrjinnän vaarassa olevien nuorten tukemiseen työelämäyhteistyössä tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja työelämäyhteistyössä tulisi valmentaa työnantajia ohjaamaan ja kohtaamaan erilaisia oppijoita. Lisäksi opettaja- ja opinto-ohjaajakoulutuksessa tulisi varmistaa, että myös eri vähemmistöryhmien yhdenvertaisuuskysymykset huomioidaan osana opetussuunnitelmaa.