Tämä toimintaohjelma on ilmestynyt oikeusministeriön toiminta- ja hallintosarjassa numerolla 2007:12 ja on päivitetty ja pohjana tälle esitteelle. Oikeusturvasta perusoikeutena säädetään perustuslain 21 §:ssä. Sen mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman elimen ratkaistavaksi. Suomi on sidottu myös ylikansallisesti määräytyviin oikeusturvatakeita koskeviin vaatimuksiin, jotka täsmentyvät erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytännön kautta. Oikeusturvapolitiikan toimintaohjelma on oikeusministeriön näkemys siitä, mihin suuntaan ja millä tavalla oikeuslaitosta tulisi lähivuosina kehittää oikeusturvan ja oikeuden saatavuuden ylläpitämiseksi vähintäänkin nykyisellä tasolla. Oikeusturvapolitiikan keskeinen tehtävä on turvata oikeudensaantimahdollisuudet ja varmistaa oikeusturvan toteutuminen. Yhteiskunnallisena vaikuttavuutena se näyttäytyy oikeusrauhan toteutumisena ja sen muutoksina. Oikeusturvan alueellisen saatavuuden ja yhdenvertaisuuden turvaaminen sekä oikeuspalvelujen laadun parantaminen edellyttävät rakenteellisten muutosten toteuttamista. Oikeusturvapolitiikkaa toteutetaan lähinnä lainsäädännöllisin toimenpitein. Säädösvalmistelun kehittämisen suuntaviivat ja tavoitteet liittyvät seuraavina vuosina Paremman sääntelyn toimintaohjelmaan. Ohjelma sisältää monipuolisen toimenpidekokonaisuuden, jonka avulla on mahdollista parantaa lainsäädännön laatua Suomessa. Ohjelmalla pyritään yleisesti säädösympäristön selkeyden ja hallittavuuden parantamiseen. Ohjelman toteuttamisella on laaja ja yhdensuuntainen tuki etu- ja kansalaisjärjestöissä, asiantuntijataholla sekä eri ministeriöiden ja hallintoviranomaisten piirissä. Lainsäädäntötoiminnan laadun parantaminen on vaativa, pitkää aikajännettä edellyttävä ja monimutkainen tehtävä. Ohjelman seuraamiseksi tarvitaan seuranta- ja tutkimustoimintaa. Lainvalmistelun laatuun ja lainsäädännön kehityssuuntiin keskittynyt lainsäädäntötutkimus on suhteellisen kapealla pohjalla. Lainsäädäntötutkimus kuitenkin luo edellytyksiä ja teoreettista taustamateriaalia lakien vaikutusten konkreettiselle tutkimukselle. Oikeusturvapolitiikan vaikuttavuuden seuraamiseksi oikeusministeriössä on yhtäältä rakennettu oikeusturvapolitiikan mittareita, joista osa - kuten tuomioistuinten käsittelyajat - on suoraan saatavissa oikeusministeriön omista tilastoista. Toisaalta meiltä kuitenkin puuttuu tietoa esimerkiksi siitä, miten hyvin ihmiset ovat tietoisia oikeuksistaan ja käyttävät niitä, millaisia alueellisia tai sosio-ekonomisia eroja luottamuksessa oikeuslaitokseen on tai esim. miten media vaikuttaa oikeusturvaan. Luotettavaa arviointitietoa tarvitaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kansainvälistymisen, tieteen ja teknologian kehityksen sekä toimintaympäristöjen jatkuvan muutostilan vuoksi. Myös tuottavuusohjelman toteuttamiseksi tuomioistuimista tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän tietoa. Tutkimukseen perustuva tieto antaa mahdollisuuden havaita alkavia muutostendenssejä ja varautua niihin sekä luoda innovatiivisia ratkaisuja esiin nouseviin ongelmiin. Vain riittävän tietopohjan varassa voimme kohdentaa voimavaroja ja toimintaa todellisiin ongelmiin, olla eteenpäin suuntautuneita ja tehdä tietoisia ja valistuneita ratkaisuja. Tietoon perustuva toimintapolitiikka nousee siten yhä keskeisempään asemaan oikeusturvapolitiikan toteuttamisessa. Tässä oikeusturvapolitiikan toimintaohjelmassa on kerrottu oikeuslaitoksen vuosien 2008-2011 kehittämisen suunnat ja kehittämiskaudelle suunnitellut hankkeet. Ensimmäisessä osassa esitellään lyhyesti oikeusturvapolitiikan strategista suunnittelua, tehtävää, toimintaympäristöä, haasteita ja vaikuttavuutta. Toisessa osassa kerrotaan oikeusturvapolitiikan kehittämisen painopistealueista, suuntaviivoista ja niistä konkreettisista hankkeista, joilla oikeusturvapolitiikkaa pitäisi tällä hallituskaudella kehittää. Tärkeimpiä tämän hallituskauden hankkeita ovat yleisten tuomioistuimien osalta käräjäoikeusverkoston uudistamisen toimeenpano. Käräjäoikeuksien yksikkökokoa suurennetaan ja asioiden käsittelyä kehitetään niin, että voimavaroja voidaan kohdentaa enenevästi laajojen ja vaikeiden asioiden käsittelyyn. Oikeudenkäyntien kokonaiskestoon tulee kiinnittää erityistä huomiota siten, että viivästymisongelma saadaan ratkaistuksi. Tämä tarkoittaa oikeudenkäyntien painopisteen siirtämistä käräjäoikeuksiin, muutoksenhaun kohdentamista hovioikeudessa ja sähköisten palveluiden ja työmenetelmien kehittämistä. Hallintotuomioistuimiin liittyviä keskeisiä hankkeita ovat hallinto-oikeuksien osalta hallintolainkäytön kokonaistarkastelu ja hallinnon oikaisuvaatimusjärjestelmän kehittäminen, erityistuomioistuinten tehtävien tarkastelu ja työmenetelmien tehostaminen sekä maaseutuelinkeinoasioiden muutoksenhaun siirtäminen hallinto-oikeuksiin. Tässä kehittämistyössä niin ikään kiinnitetään huomiota oikeudenkäynnin kokonaiskeston lyhentämiseen. Lisäksi poliittisia päätöksiä tehtäessä on syytä tiedostaa, että useat oikeuslaitoksen kehittämisen ja valtioneuvoston tuottavuusohjelman toteuttamisen kannalta keskeiset hankkeet edellyttävät investointeja muun muassa atk-järjestelmiin ja uusiin toimitiloihin. Nykyisillä rakenteilla ja rahoituksella ei päästä riittävään ja hyvätasoiseen oikeusturvaan. Rakennemuutoksella on mahdollista päästä parempaan oikeusturvaan.