Oikaisuvaatimustoimikunnan välimietinnössä tarkastellaan oikaisuvaatimusjärjestelmän taustaa ja kehitystä sekä nykytilaa kuten sitä, millaiseksi järjestelmän käyttöala on pääpiirteissään muodostunut, ja millaisia menettelyvaatimuksia oikaisuvaatimusasian käsittelyssä ja päätöksenteossa noudatetaan. Myös kansainvälisessä vertailussa esille nousevia piirteitä on nostettu tiivistetysti esiin. Voimassa olevaa oikaisuvaatimusjärjestelmää arvioidaan esille nousseiden kehittämistarpeiden valossa. Toimikunta on pyrkinyt työnsä tässä vaiheessa ennen muuta järjestelmän kehittämisvaihtoehtojen löytämiseen ja arviointiin eikä niinkään vielä lopullisten kannanottojen esittämiseen. Varsinaiset säännösehdotukset on tarkoitus sisällyttää toimikunnan varsinaiseen mietintöön, joka annetaan toimeksiannon mukaan 31.5.2008 hallituksen esityksen muodossa.
Toimikunta katsoo, että oikaisuvaatimusjärjestelmän kehittäminen yleiseksi pakolliseksi muutoksenhaun esivaiheeksi voisi olla pitemmällä aikavälillä perusteltua. Esitettyjen näkökohtien pohjalta toimikunnassa on lähdetty siitä, että tällä hetkellä realistisemman ja myös kohtuullisessa ajassa toteutettavan vaihtoehdon muodostaa kuitenkin oikaisuvaatimusjärjestelmän laajentaminen hallinnonala- ja asiaryhmäkohtaisesti. Edellä mainitun lisäksi oikaisuvaatimusjärjestelmän rinnalla on ehdotettu harkittavaksi eräänlaisen täydentävän oikaisukeinon käyttöönottamista. Tuossa järjestelmässä oikaisupyynnön tekeminen olisi asianosaisen harkinnassa, ja oikaisu voitaisiin tehdä valitusajan kulumisen aikana. Valitusajan kuluminen keskeytyisi oikaisupyynnön käsittelyn ajaksi. Tarkoituksenmukaisimman oikaisutien valinta esitetään jätettäväksi erityisaloittain harkittavaksi. Samalla voitaisiin arvioida sitä, olisiko syitä laajentaa mahdollisuutta oikaisuvaatimuksen tekemiseen hierarkkisesti ylemmälle viranomaiselle.
Toimikunta katsoo, että oikaisuvaatimusmenettelyn asemaa oikeussuojakentässä tulisi tarkentaa nykyisestä. Se, että oikaisuvaatimusta koskevasta menettelystä säädettäisiin nykyistä tarkemmin laissa, selkiyttäisi järjestelmää ja parantaisi yksilön oikeusturvaa. Lainsäädännön selkeyden vuoksi tarkentava menettelysääntely olisi syytä antaa yleissääntelyn tasolla joko omana lakinaan tai uutena lukuna hallintolaissa. Myös menettelyllisen yleissääntelyn tarkempaa sisältöä on tarkasteltu välimietinnössä lähemmin.