Sairauspäivärahajärjestelmään on säädetty tarkistuspisteitä kuntoutustarpeen seurannan ja työhön palaamiseen tähtäävien toimien varmistamiseksi. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa kuntoutukseen osallistumisesta, työhön paluusta ja muista työmarkkinatiloista sairauspäivärahaa 60, 90, 150 tai 230 päivää saaneilla, sekä tietoa vuonna 2012 säädetyn 30–60–90-säännön toimivuudesta.

Sairauspäivärahalla pitkäänkin olleista melko harva oli osallistunut Kelan tai työeläkelaitosten korvaamaan kuntoutukseen. Kuntoutukseen osallistuneiden osuus oli selvästi suurempi, kun kuntoutukseksi laskettiin myös julkisen sektorin kuntoutus sekä fysioterapiat. Mitä enemmän sairauspäivärahapäiviä oli kertynyt, sitä epätodennäköisemmin palattiin ansiotyöhön ja sitä todennäköisemmin siirryttiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Sairauspäivärahakausien jälkeiset työmarkkinapolut olivat valtaosalla sirpaleisia. Vuoden 2012 lakimuutosten myötä kuntoutukseen osallistuneiden osuus kasvoi 30, 60 tai 90 sairauspäivärahapäivää kerryttäneistä, mutta vaikutusta ansiotyöhön paluuseen ei ollut.

Sairauspäivärahakausien pitkittymistä tulisi pyrkiä ehkäisemään jäljellä olevan työkyvyn ja ansiotyöhön siirtymisen tukemiseksi. Keinoja ovat muun muassa kuntoutukseen ja muihin palveluihin ohjaamisen tehostaminen, eri toimijoiden välisen koordinaation lisääminen sekä tiedon liikkuvuuden ja tietopohjan vahvistaminen.