Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kansallissosialististen naisten käsitystä omasta roolistaan kansallissosialistisessa puolueessa ja yhteiskunnassa. Tutkin aihetta käyttäen tutkimusaineistona kansallissosialististen naisten kirjoittamia omaelämäkerrallisia tekstejä ja teoksia. Tutkielmassani kysyn, millaisena naiset kokivat paikkansa puolueessa ja miten he kokivat kansallissosialistisen ideologian kapean roolin naisille.

Tutkielman aineistona toimii kaksi ryhmää primäärimateriaalia. Ensimmäinen ryhmä ovat 1930-luvun alussa kirjoitetut omaelämäkertatekstit, jotka amerikkalainen sosiologi Theodore Abel keräsi kansallissosialismin kannattajilta. Toinen ryhmä ovat toisen maailmansodan jälkeen ilmestyneet omaelämäkertateokset eli muistelmat, joiden kirjoittajat olivat lähellä kansallissosialistisen puolueen johtoa. Kirjoittajat olivat joko naimisissa puolueen johtajien kanssa tai heillä oli yhteyksiä johtoon ammattinsa kautta.

Tutkimuksessa on käytetty apuna Sidonie Smithin ja Julia Watsonin teosta “Reading Autobiography: A Guide for Interpreting Life Narratives”. Smith ja Watson esittelevät teoksensa lopussa omaelämäkertatutkimuksen työkalupakin, joka koostuu 24 eri teemasta. Jokaisen teeman alla on kysymyksiä, jotka auttavat omaelämäkertojen kriittisessä tarkastelussa.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että monet kansallissosialistiset naiset pitivät työpanostaan puolueessa tärkeänä. Samalla naiset tiedostivat, että heidän tekemänsä työ puolueen eteen erosi miesten tekemästä työstä: naisten rooli oli ommella ja laittaa ruokaa kulissien takana, kun miehet osallistuivat politiikkaan. Naiset toivoivat myös paluuta takaisin aikaan, jolloin he saisivat toteuttaa naisen roolia äiteinä ja miesten apulaisina. Myöhemmissä omaelämäkerroissa kirjoittajat pyrkivät tekemään eroa itsensä ja puolueen välille, mutta kertoivat kuitenkin avoimesti myös kansallissosialismin hyvistä puolista. Naiset olivat valmiita tekemään töitä ja puolustamaan puoluetta – huolimatta kansallissosialismin tarjoamasta kapeasta roolista naisille.