Digitaaliset oppimisalustat, oppimispelit ja pelillistäminen opetuksessa opettajille suunnatussa pro-gradu -tutkielmassa selvitettiin opettajien digipedagogisia valmiuksia ja digipedagogiikan opetuskäytön laajuutta, sekä digitaalisen materiaalin käytettävyyttä opetuksessa. Näiden ohella oltiin kiinnostuneita myös opetussuunnitelmaan kirjattujen ohjelmointitaitojen opetuksen osalta opettajien pelillisestä kompetenssista. Lisäksi tutkijaa kiinnosti, kokivatko opettajat oppilaitoksen hyödyntävän digipedagogiikkaa riittävästi ja eriyttävästi opetuksessa. Puolistrukturoitu tutkimuskyselylomake toteutettiin Webropol -kysely- ja raportointityökalulla. Kyselylomake sisälsi Likert-asteikollisia väittämiä oppimisalustoista, oppimispeleistä, verkkomateriaalista ja pelillistämisestä. Likert-asteikolliset väittämät olivat 5-portaisia mielipide- ja käytön laajuutta kuvaavia useusväittämiä. Joiltakin osin väittämiä täydennettiin vapaamuotoisiin tekstikenttiin annettavin vastauksin ja valintaruuduista sopivia valintavaihtoehtoja valiten. Webropol-kyselylinkki saatekirjeineen lähetettiin internetin kuntasivustojen kautta kerättyjen suomalaisten peruskoulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten rehtoreille, apulaisrehtoreille ja koulun johtajille opettajille eteenpäin välitettäväksi. Tutkimusaineisto (N=63) analysoitiin SPSS-ohjelmiston monimuuttujamenetelmin epäparametrisia testejä hyödyntäen. Tutkimusote oli kvantitatiivinen. Tulosten tulkinnassa käytettiin vertailua aiemmin julkaistuihin samantyyppisiin laajempiin kansallisiin tutkimuksiin Digitaaliset oppimisalustat, oppimispelit ja pelillistäminen -tutkimustulosten selitysvoiman vahvistamiseksi. Tutkimustulosten mukaan opettajat kokivat digipedagogiset valmiudet varsin hyviksi. Digipedagogiikkaa käytettiin opetuksessa ja opetuksen suunnittelussa ja digitaalisten alustojen, oppimispelien ja verkkomateriaalin koettiin soveltuvan opetukseen. Digitaaliset tehtävänannot palautteineen ja arviointeineen koettiin helpoksi. Oppimispelejä käytettiin eniten tukemaan opittavaa asiaa ja motivoimaan oppimista. Eniten pelillistämistä koettiin käytettävän auttamaan ymmärtämään kokonaisuuksia ja luomaan mielekkyyttä oppimiseen. Opettajien kokema pelillinen kompetenssi vaihteli. Peliohjelmointi ja koodauksen opettaminen olivat harvinaisia samoin kuin pelillisten ympäristöjen luominen ja sisällön tuotto sosiaalisen median kanaviin. Oppilaitoksissa koettiin olevan riittävästi tarkoituksenmukaista digitaalista materiaalia opetukseen ja opetuksen eriyttämiseen. Erityisopetuksessa eriyttämistä koettiin voitavan käyttää enemmän ja tulokset tukivat myös siellä tarvittavan koulutusta ja tukea digitaalisten ratkaisujen käytössä. Tutkimus herätti pohtimaan opetussuunnitelman painopistealueiden, kuten monilukutaidon ja tiedonrakennukseen liittyvien kriittisen ajattelun, ongelmanratkaisutaidon ja yhteistyötaitojen laajempaa merkitystä. Asiantuntijuutta korostavia laskennallisia taitoja, kuten analysointia ja raportointia tarvitaan myöhemmin työelämässä, joten näiden taitoperustaan kohdennettua opetusta ja ohjausta kaivataan lisää. Pelkkä täydennyskoulutus ei riitä tuottamaan opettajille tarvittavaa kompetenssia, vaan on opittava jakamaan tietoa ja hyödyntämään sitä. Avain tähän on verkostoituminen ja avoimen utelias ja kokeilunhaluinen suhtautuminen uusiin teknologioihin.