Tutkielmassa tarkastelen kahden maksukyvyttömyysasetuksen taustalla olevan periaatteen merkitystä tuomioistuimen toimivaltaan ratkaista erilaisia kanteita, joilla on ajallinen yhteys maksukyvyttömyysmenettelyyn. Tutkimuskysymyksenä pohdin, mitkä kanteet kuuluvat vis attractiva concursus -periaatteen mukaisesti insolvenssimenettelyn aloittaneen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaistavaksi. Universaaliperiaatetta ilmentää muiden jäsenvaltioiden velvollisuus tunnustaa maksukyvyttömyysmenettelyn oikeusvaikutukset automaattisesti toisissa jäsenvaltioissa. Periaatteiden rajojen selvittämiseksi tutkin, onko maksukyvyttömyysasetuksen lainvalintasäännöillä merkitystä toimivaltasäännösten tulkintaan. Lisäksi selvitän, mitä vaikutuksia sekundäärimenettelyn aloittamisella velallisen toimipaikan jäsenvaltiossa on toimivallan määräytymisen kannalta. Tutkimuksen metodina on pääasiallisesti lainoppi, ja sen keskeisinä lähteinä on hyödynnetty Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sekä eurooppalaista oikeuskirjallisuutta.

Työn keskeisenä tuloksena vis attractiva concursus -periaatteella havaittiin olevan vaikutusta maksukyvyttömyysasetuksen tulkintaan, koska maksukyvyttömyysmenettelyn alettua velallista vastaan lähtökohtaisesti vain kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan maksukyvyttömyysmenettelystä johtuvat ja siihen läheisesti liittyvät riidat. Sen sijaan Bryssel I -asetusta sovelletaan edelleen pääsääntöisesti muihin siviili- ja kaupallisiin kanteisiin. Rajanveto edellä mainittujen asetuksien välillä on kuitenkin vaikeaa. Universaaliperiaatteella voi mahdollisesti olla vaikutusta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaan ratkaista mikä tahansa velallista vastaan nostettu kanne. Tähän kysymykseen liittyvä unionin oikeuskäytäntö vaihtelee, joten selkeitä johtopäätöksiä on mahdotonta tehdä. Joka tapauksessa Bryssel I - ja maksukyvyttömyysasetusta on vaikeaa noudattaa samanaikaisesti, koska käytännön tilanteissa ja pääasiassa kansallisien aineellisten lakien eroista johtuen niissä on päällekkäisyyttä.

Maksukyvyttömyyteen liittyvää sääntelyä pyritään harmonisoimaan Euroopan unionissa. Vuonna 2019 säädettiin maksukyvyttömyysdirektiivi, joka asettaa unionilaajuiset puitteet varhaiselle saneerausmenettelylle. Direktiivin tarkoituksena on toimia saumattomasti yhteen maksukyvyttömyysasetuksen kanssa. Käytännössä tätä tavoitetta voi olla vaikea saavuttaa, koska direktiivi ei edellytä varhaisten menettelyiden sisällyttämistä maksukyvyttömyysasetuksen liitteeseen A. Siten on epäselvää, miten liitteeseen sisältymättömien menettelyiden suhteen vis attractiva concursus- ja universaaliperiaate tulevat toteutumaan.