Korkotason muutoksella on ollut selvä vaikutus omistusasumisen ja vuokra-asumisen väliseen kehitykseen. 2010-luvusta lähtien korot ovat vain laskeneet. Korkojen lasku on nostanut omistusasumisen suosiota ja mahdollistanut kotitalouksien asumistason parantumisen. Tämän kehityksen taustalla vuokrat ovat jatkaneet nopeaa kasvua. Vuokrien nousussa ei ole ollut myöskään huomattavaa eroa vapaarahoitteisten ja ARA-asuntojen välillä. Korkojen lasku on jakanut uudelleen kotitalouksien kulutusmahdollisuudet omistusasujien sekä vuokralla asuvien kesken. Asuntolainojen matalien korkojen takia omistusasumisen pääomakustannus on pudonnut selkeästi verrattuna taantumaa edeltäneeseen tilanteeseen. Omistusasumisen halventuminen vuokralla asumiseen nähden ei ole lisännyt kuitenkaan omistusasujien osuutta kotitalouksista. Suomessa omistusasumisen suosio on vähentynyt etenkin nuorilla aikuisilla eli 25–34-vuotiaiden keskuudessa. Huomioitavaa on, että omistusasumisen yleisyydessä on pysyviä alueellisia eroja. Helsingissä esimerkiksi vuokralla asuu hieman alle puolet kotitalouksista, kun taas koko maassa vuokralla asuu reilut 30% kotitalouksista. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että vuokralla asuminen on edelleen kallista omistusasumiseen verrattuna, mutta muun muassa Helsingissä ja Tampereella asuntojen hinnat nousevat vuokria nopeammin. Pääomakustannukset ovat laskeneet, vaikka asuntojen hintataso on noussut. Asumiskustannukset eivät ole kasvaneet Helsingissä enempää kuin muissakaan paikkakunnissa. Jos asuntojen hintatason muutokset viime vuosina suurimmissa kasvukeskuksissa suhteutetaan korkotason kehitykseen, ei ole välttämättä havaittavissa, että asumismenot olisivat nousseet asuntojen hintojen kasvun mukana. Omistus- asumisen pääomakustannuksen väheneminen näyttää siltä, että osa viime vuosien paikkakuntien välisistä eroista asuntojen hintakehityksessä saattaa johtua juuri asuntolainakorkojen laskusta.