Pro gradu -tutkielmassani tutkin kuuden 1500-luvun alussa vaikuttaneen humanistin esittämiä käsityksiä Geoffrey Monmouthlaisen 1130-luvulla kirjoittamasta Historia regum Britanniae -teoksesta, teokseen palautuvasta troijalaiskertomuksesta ja kuningas Arthurista kulttuurisen muistin näkökulmasta. Hyödynnän työssäni Jan ja Aleida Assmannin kehittelemää kulttuurisen muistin teoriaa. Tutkielmani sijoittuu muistitutkimuksen kenttään.

Tarkastelen Geoffreyn teoksen vastaanottoa 1500-luvun alussa ensin Polydore Vergilin, Robert Fabyanin ja John Rastellin teoksissaan esittämien näkemysten kautta. Sen jälkeen tarkastelen reformaatioajan auktoreista John Lelandin, John Balen ja John Prisen esittämiä käsityksiä saaren arturiaanisesta menneisyydestä ja Geoffreyn teoksesta. Pääkysymyksiäni ovat: Miten keskiajan kulttuurissa kehittyneiden arturiaanisten tarujen reseptio muuttui 1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla humanismin ja reformaation vaikutuksesta? Millaisia merkityksiä tutkielmassa tarkastelemani 1500-luvun alun humanistit liittivät Geoffrey Monmouthlaisen 1130-luvulla kirjoittamaan Historia regum Britanniae -teokseen? Millaisia käsityksiä he esittivät muinaisista britoneista ja kuningas Arthurista ennen englantilaista reformaatiota sekä sen aikana?

Tutkielmani liittyy laajempaan, Britannian varhaishistorian uudelleenarviointia koskevaan diskurssiin, jonka tavoitteena oli suhteuttaa keskiajalla laaditut kertomukset sekä uuden ajan taitteen humanismin että 1530-luvulla käynnistyneen reformaation tuomiin haasteisiin. Työssäni sivuan tämän diskurssin alkuvaiheita keskiajan ja uuden ajan taitteen rajapinnassa.

Tutkielmassa tarkastelemani 1500-luvun alun humanistit käsittivät kertomukset saaren asuttamisesta ja kuningas Arthurin ajan Britanniasta hieman eri tavoin. Englantilaisen reformaation molemmin puolin esiintyivät kuitenkin vastakkaista kantaa edustavat näkemykset Geoffreyn teoksessa kuvatusta saaren arturiaanisesta menneisyydestä. Esitän, että reformaatioajan Englannissa arturiaaniset kertomukset toimivat Jan ja Aleidan Assmannin luoman kulttuurisen muistin teoriassa mainittuna mythomotorina; reformaatioajan humanistit siirsivät sivuun edeltäjiensä kriittiset kannanotot, ja arturiaaniset kertomukset pyrittiin 1530-luvulla valjastamaan reformaation tueksi. Arturiaanisten tarujen avulla haettiin Rooman kirkon alaisuudesta irtaantuneelle saarivaltiolle uutta suuntaa.