Tutkielmassa tarkastellaan sellaisia aviovarallisuusoikeudellisia toimia, jotka tuottavat merkityksellistä palveluliiketoimintaa.

Työn alussa listataan avioliiton varallisuusjärjestelmää, jonka keskeinen alalohko on avio-oikeudelle rakentuvaa aviovarallisuusjärjestelmä. Samalla tarkastellaan avio-oikeuden liittymiä erityisesti jäämistöoikeuden ja sopimusoikeuden suuntaan.

Tämän jälkeen keskitytään valittujen avio-oikeudellisten prosessien sisällölliseen kuvaamiseen. Tarkastelun kohteena on avioehto, osituksen esisopimus, ositusprosessi sekä avio-oikeuden ulkopuolelta esimerkiksi poimittu osakassopimus. Tarkoituksena on havainnollistaa tapahtumaketjujen monimuotoisuutta: Yksinkertaisimmillaan kyse on erinäisistä vapaa- tai määrämuotoisista hakemuksista ja rekisteröinneistä. Avioliiton aikana ja etenkin sen purkautuessa neuvontapalveluiden vaikeusaste ja monitahoisuus nousee. Tätä ilmentää osaltaan myös tarjolla olevien neuvontapalvelujen laaja kirjo.

Neuvontapalvelujen kysyntää arvioidaan palvelutarjonnan kartoittamisen ohella avio- ja osin avoliittojenkin tilastotarkastelulla. Aikasarjat osoittavat avioliittojen alenevaa suhteellista suosiota jo parin vuosikymmenen ajalta. Nykyään avioliittoja solmitaan vuosittain noin 25 000 kpl, ja avoliittojen suhteellinen osuus uusista tilastoiduista pariliitoista on arviolta 40% eli noin 15 000 kpl/v. Avioliittoja purkautuu vuosittain noin 30 000 kpl, joista 13-14 000 avioeron johdosta ja loput puolison kuoleman vuoksi.

Liiketoimintatarkastelussa esitellään yhtäältä nykyisten neuvontapalvelujen sisältöä ja hinnoittelua, ja toisaalta luodaan katsaus muutosvoimiin, jotka todennäköisesti muovaavat alan liiketoimintaa tulevina vuosina. Tarkastelussa esitellään kursorisesti työkaluja ja menettelyjä, joiden avulla liiketoimintastrategiaa, ansaintamalleja ja palvelumuotoilua voidaan järjestelmällisesti ja tehokkaasti työstää ja jalkauttaa.

Loppupäätelmät on tiivistetty kokonaisharkinnan keinoin kolmeen ehdotukseen. Ensimmäinen suositus kohdistuu avioliiton solmimisvaiheeseen. Ennakointi ja varautuminen tulisi säätää pakolliseksi esimerkiksi eräänlaisen avioliittoajokortin suorittamisen muodossa ennen vihkitilaisuutta. Toinen ehdotus koskee toimitusositusta: olisiko sovittelu tehokkaampaa ja osapuolten oikeudentajun kannalta selkeämpää, kuin eräänlaisena välioikeudenkäyntinä toteutettava toimitusositusmenettely? Kolmas ehdotus koskettelee avioliiton yleisiin sopimusehtoihin ja prosesseihin liittyvien liiketoimintojen kehittämistä kohti ennakoivaa juridiikkaa ja sovittelua tuomioistuinten ulkopuolella.